Y
Ymmällään
Vieras
elikkä pakko purkaa johonkin..
meillä on miehn kanssa ongelmia, suuria ongelmia.
tunnen olevani ansassa, mies ei ymmärrä minua eikä tule tuumaakaan vastaan kotiasioissa..
ongelmia tuottavat asiat ovat sen laatuisia että niiden selvittäminen vaatisi miehltä muuttumista..
esim. hän ei riitele/väittele..
-mielipideasioista ei kuulemma kannata keskustella...
-ikävistä asioista puhuminen ei kannata (ikään kuin ne katoaisivat vaikka niistä ei puhu...)
- jos olen vihainen jostain niin häntä ei kiinnosta... (on kerran sanonut yhteiselle kaverille tosissaan että häntä ei kiinnosta, ja että kyllä mä siitä aikananni rauhotun...)
hänen unensa on tärkeintä.. (tehdään yötyötä molemmat...)
eli kun hän menee töihin niin hän nukkuu ensin päivän, on yön töissä ja nukkuu sitten taas koko päivän... iltapäivä 5 asti...
kun mä menen töihin, niin herään lapsen kanssa aamulla, valvon päivän.. menen töihin ja valvon yön.. aamulla menen nukkumaan mutta ylös pitää nousta viimeistään klo 2 (lapsi siis sellaisian päivinä hoidossa kun mies on menossa töihin ja mä olen ollut yön töissä.. ja hoitaja ei yli kahden voi hoitaa....)
jos kehtaan valittaa väsymyksestä niin vastaus on: itseppä halusit lapsen...
hänen napansa on tärkein.. eli jos hän syö niin ei voi esim. syöttää lasta samaan aikaan.. ei voi mennä rauhottelemaan jos lapsi rutisee sängyssä.. hän syö nyt... etc.
hänen ollessa kotona lapsen kanssa.. kun mä olen töissä.. niin mitään kotihommia ei tee kun ei ehdi.. mutta samaan aikaan mulle nassuttaa kun mä en kuulemma tee mitään muuta kuin räi kattoon, kylllähän mun pitäis ehtiä siivota, käydä kaupassa,laittaa ruoka,pestä pyykkiä, leikkiä pojan kannsa etc.. hänen ei..
mitään asioita ei voi ottaa todesta.. huumorimiehhiä nääs...
mutta mun huumori ei veny kovinkaan paljon kun saan nukkua 4-6tuntia yössä, lapsi on miltei yksin mun vastuulla ja sitten se laukoo vielä sammakoita suustansa, mitkä loukkaavat, mistä suutun ja häntä ei kiinnosta.. jos/kun saan selvitettyä loukkaantumisen syyni hänelle niin vastaus on "se oli vitsi..." älä ota kaikkea aina niin tosissaan..
tätä yhdessä oloa on nyt kestänyt 5vuotta.. ja nyt tuntuu ettei enää jaksa/pysty elämään näin..
onko tässä enää mitään mahdollisuuksia saada hommaa toimimaan ja minun ihastua mieheeni uudelleen.. rakastan häntä kyllä.. mutta se ei enää vaan riitä...
meillä on miehn kanssa ongelmia, suuria ongelmia.
tunnen olevani ansassa, mies ei ymmärrä minua eikä tule tuumaakaan vastaan kotiasioissa..
ongelmia tuottavat asiat ovat sen laatuisia että niiden selvittäminen vaatisi miehltä muuttumista..
esim. hän ei riitele/väittele..
-mielipideasioista ei kuulemma kannata keskustella...
-ikävistä asioista puhuminen ei kannata (ikään kuin ne katoaisivat vaikka niistä ei puhu...)
- jos olen vihainen jostain niin häntä ei kiinnosta... (on kerran sanonut yhteiselle kaverille tosissaan että häntä ei kiinnosta, ja että kyllä mä siitä aikananni rauhotun...)
hänen unensa on tärkeintä.. (tehdään yötyötä molemmat...)
eli kun hän menee töihin niin hän nukkuu ensin päivän, on yön töissä ja nukkuu sitten taas koko päivän... iltapäivä 5 asti...
kun mä menen töihin, niin herään lapsen kanssa aamulla, valvon päivän.. menen töihin ja valvon yön.. aamulla menen nukkumaan mutta ylös pitää nousta viimeistään klo 2 (lapsi siis sellaisian päivinä hoidossa kun mies on menossa töihin ja mä olen ollut yön töissä.. ja hoitaja ei yli kahden voi hoitaa....)
jos kehtaan valittaa väsymyksestä niin vastaus on: itseppä halusit lapsen...
hänen napansa on tärkein.. eli jos hän syö niin ei voi esim. syöttää lasta samaan aikaan.. ei voi mennä rauhottelemaan jos lapsi rutisee sängyssä.. hän syö nyt... etc.
hänen ollessa kotona lapsen kanssa.. kun mä olen töissä.. niin mitään kotihommia ei tee kun ei ehdi.. mutta samaan aikaan mulle nassuttaa kun mä en kuulemma tee mitään muuta kuin räi kattoon, kylllähän mun pitäis ehtiä siivota, käydä kaupassa,laittaa ruoka,pestä pyykkiä, leikkiä pojan kannsa etc.. hänen ei..
mitään asioita ei voi ottaa todesta.. huumorimiehhiä nääs...
mutta mun huumori ei veny kovinkaan paljon kun saan nukkua 4-6tuntia yössä, lapsi on miltei yksin mun vastuulla ja sitten se laukoo vielä sammakoita suustansa, mitkä loukkaavat, mistä suutun ja häntä ei kiinnosta.. jos/kun saan selvitettyä loukkaantumisen syyni hänelle niin vastaus on "se oli vitsi..." älä ota kaikkea aina niin tosissaan..
tätä yhdessä oloa on nyt kestänyt 5vuotta.. ja nyt tuntuu ettei enää jaksa/pysty elämään näin..
onko tässä enää mitään mahdollisuuksia saada hommaa toimimaan ja minun ihastua mieheeni uudelleen.. rakastan häntä kyllä.. mutta se ei enää vaan riitä...