Hei ! Meidän tyttö on 9 v ja poika 12 v. Pojalla on aikanaan todettu dysfasia ja hän käy normaalia koulua. Asumme pienellä paikkakunnalla, jossa tuntuu, että kaikki asiat vain korostuu. Kummallakin on ollut aina hankaluuksia sosiaallisissa taidoissa, josta kaikki ongelmatkin on tullut.
Tyttö haluaa vain leikkiä pienempien ja erään ikäisensä kaverin kanssa, vaikka olen sanonut hänelle, että jos haluat ns. piireihin pyri olemaan myös muitten kanssa, koska häntä ei koskaan kutsuta juhliin tai muuhun tällaiseen ja se tuntuu minusta ja tytöstä pahalta, vaikka hän mielestään olisi ollut ihan kunnolla.
Pojallamme on taas kahnausta erään ikäisensä kaverin kanssa. Koulussa he tappelevat kokoajan. Se on ensin vain poikien pientä nujakointi, mutta yleensä menee överiksi. Juttussa jännää se, että nämä pojat ovat ns. vapaalla ihan kunnolla eikä tappele yhtään ihan kuin olisivat ylimmät ystävät, mutta koulussa..... olisko jotakin näyttämisen halua. Tämäkin on johtanut siihen, että ei kutsuta synttäreille ja eräiden vanhempien taholta on tullut kysymyksiä, että vahingoittaako poikamme myös pienempiä. Opettaja on sanonut, että ei. Elikkä muut pelkäävät poikaamme ja hän on saanut sellaisen maineen, että ei tee muuta kuin tappelee. Vaikkakin pohjimmiltaan hän on erittäin herkkä ja kiltti poika, myös tyttö on.
Aina kun saan tietää, mitä koulussa on tapahtunut molempien osalta. Me jutellaan (joskus huudan) ja kysyn miksi teet noin? Olisko kiva jos sulle tehdään noin? jne. Joskus soitan opettajalle, jos haluan selvyyden asioihin. Tämä auttaa jonkin aikaan. Kunnes taas kuin salamakirkkaalta taivaalta, tulee tieto, että jompi kumpi tai molemmat on käytäytynyt huonosti. Ymmärtäisin tämän jos perheemme olisi rikkonainen, olisi riitelyä tms. muttakun ei. Ollaan ihan tavallinen perhe, joka tekee yhdessä aina silloin tällöin asioita, kunhan vain kiireiltä ehtii.
Omasta mielestäni ollaan tehty ihan oikein ollaan juteltu, juteltu opettajan kanssa (hänkään ei osaa sanoa mitä pitäisi tehdä) meillä on rangaitus käytössä (viikon pelikielto tekee ihmeitä) jne. Vai onko se vain niin, että mun ei pitäis puuttua liikaa esim. tyttömme ja poikamme kaverisuhteisiin, vaikka se tuntuu pahalta,ettei kutsuta juhliin. Enkä varmaan voikaan paljon vaikuttaa. Heidän on vaan itse huomattava kuinka maailma on tyly ja olen myös sanonut heille, että jos haluatte lisää kavereita ensimmäisenä teidän on korjattava käytöstä ja pitkän ajan kuluessa muutkin ehkä huomaa, että te olette pohjimmiltaa ihan kivoja.
Joskus tuntuu, että minä kannan kaikki maailman murheet ja rupee itkettämään ja masentamaan. Toivon mukaan minä en tartuta lapsiin masennusta.Niin kuin alussa sanoin pienellä paikkakunnalla kaikki asiat korostuu. Tällä paikkakunnalla myös kaikki "tuntee" toisensa, joskus kun on näitä ongelmia myös hävettää kohdata ihmisiä. Vaikka tiedän, että tuskimpa kukaan muukaan näistä ihmisistä osaa tän paremmin neuvoa. Mutta yleensähän on niin, että ei uskalleta tulla kysymään suoraan, vaan kuiskutellaan keskenään ja tehdään omat näkemykset asiasta.
On myös käynnyt ilmi, että lapsien koulussa on ns. piirien tyttöjen kesken sovittu, että tyttöämme ja poikaamme ei kutsuta mihinkään juhliin. Vaikkakin jokin näistä tytöistä saattaa tulla käymään meillä vapaa-ajalla. Ainahan näin on ollut että ei tarvise olla kuin yksi tai useampi kingi, joka sanelee, mitä tehdään. Se tuntuu pahalta kun tällaiset jutut sattuu omien lapsien kohdalle.
Poikaamme pelätään koulussa ja vapaa-ajalla niin, että eräs pienempi tyttö ei voi edes luistella samassa kaukalossa jähmettyy heti paikalleen. Vaikkakin poika ei tekiskään mitään, luistelee vain ohi pari metrin päästä. Että sellasta, enpä tiiä mitä pitäis tehdä.......
Kertokaa mielipiteitä tähän juttuun.
Tyttö haluaa vain leikkiä pienempien ja erään ikäisensä kaverin kanssa, vaikka olen sanonut hänelle, että jos haluat ns. piireihin pyri olemaan myös muitten kanssa, koska häntä ei koskaan kutsuta juhliin tai muuhun tällaiseen ja se tuntuu minusta ja tytöstä pahalta, vaikka hän mielestään olisi ollut ihan kunnolla.
Pojallamme on taas kahnausta erään ikäisensä kaverin kanssa. Koulussa he tappelevat kokoajan. Se on ensin vain poikien pientä nujakointi, mutta yleensä menee överiksi. Juttussa jännää se, että nämä pojat ovat ns. vapaalla ihan kunnolla eikä tappele yhtään ihan kuin olisivat ylimmät ystävät, mutta koulussa..... olisko jotakin näyttämisen halua. Tämäkin on johtanut siihen, että ei kutsuta synttäreille ja eräiden vanhempien taholta on tullut kysymyksiä, että vahingoittaako poikamme myös pienempiä. Opettaja on sanonut, että ei. Elikkä muut pelkäävät poikaamme ja hän on saanut sellaisen maineen, että ei tee muuta kuin tappelee. Vaikkakin pohjimmiltaan hän on erittäin herkkä ja kiltti poika, myös tyttö on.
Aina kun saan tietää, mitä koulussa on tapahtunut molempien osalta. Me jutellaan (joskus huudan) ja kysyn miksi teet noin? Olisko kiva jos sulle tehdään noin? jne. Joskus soitan opettajalle, jos haluan selvyyden asioihin. Tämä auttaa jonkin aikaan. Kunnes taas kuin salamakirkkaalta taivaalta, tulee tieto, että jompi kumpi tai molemmat on käytäytynyt huonosti. Ymmärtäisin tämän jos perheemme olisi rikkonainen, olisi riitelyä tms. muttakun ei. Ollaan ihan tavallinen perhe, joka tekee yhdessä aina silloin tällöin asioita, kunhan vain kiireiltä ehtii.
Omasta mielestäni ollaan tehty ihan oikein ollaan juteltu, juteltu opettajan kanssa (hänkään ei osaa sanoa mitä pitäisi tehdä) meillä on rangaitus käytössä (viikon pelikielto tekee ihmeitä) jne. Vai onko se vain niin, että mun ei pitäis puuttua liikaa esim. tyttömme ja poikamme kaverisuhteisiin, vaikka se tuntuu pahalta,ettei kutsuta juhliin. Enkä varmaan voikaan paljon vaikuttaa. Heidän on vaan itse huomattava kuinka maailma on tyly ja olen myös sanonut heille, että jos haluatte lisää kavereita ensimmäisenä teidän on korjattava käytöstä ja pitkän ajan kuluessa muutkin ehkä huomaa, että te olette pohjimmiltaa ihan kivoja.
Joskus tuntuu, että minä kannan kaikki maailman murheet ja rupee itkettämään ja masentamaan. Toivon mukaan minä en tartuta lapsiin masennusta.Niin kuin alussa sanoin pienellä paikkakunnalla kaikki asiat korostuu. Tällä paikkakunnalla myös kaikki "tuntee" toisensa, joskus kun on näitä ongelmia myös hävettää kohdata ihmisiä. Vaikka tiedän, että tuskimpa kukaan muukaan näistä ihmisistä osaa tän paremmin neuvoa. Mutta yleensähän on niin, että ei uskalleta tulla kysymään suoraan, vaan kuiskutellaan keskenään ja tehdään omat näkemykset asiasta.
On myös käynnyt ilmi, että lapsien koulussa on ns. piirien tyttöjen kesken sovittu, että tyttöämme ja poikaamme ei kutsuta mihinkään juhliin. Vaikkakin jokin näistä tytöistä saattaa tulla käymään meillä vapaa-ajalla. Ainahan näin on ollut että ei tarvise olla kuin yksi tai useampi kingi, joka sanelee, mitä tehdään. Se tuntuu pahalta kun tällaiset jutut sattuu omien lapsien kohdalle.
Poikaamme pelätään koulussa ja vapaa-ajalla niin, että eräs pienempi tyttö ei voi edes luistella samassa kaukalossa jähmettyy heti paikalleen. Vaikkakin poika ei tekiskään mitään, luistelee vain ohi pari metrin päästä. Että sellasta, enpä tiiä mitä pitäis tehdä.......
Kertokaa mielipiteitä tähän juttuun.
