Pikkukakkonen on nyt 5pv vanha ja minut on vallannut mahdoton alakulo. Jotenkin paha mieli vaan kokoajan, tuntuu pahimmillaan siltä että en halua tätä sittenkään. Siis muutosta arkeen ja elämään, kaikki meni esikoisen kanssa niin hyvin jo ja elämä oli leppoisaa ja helppoa. Tulee paha mieli esikoisen takia myös, pelottaa että ei enää tuntisi olevansa se sama silmäterä kuin ennenkin.
Nytkin kun kirjoitan tätä, täyttyy silmät kyynelistä kun harmittaa tää olo. esikoisesta sairastin synnytyksenjälkeisen masennuksen joka varjosti pitkään onnea vauvasta. Nyt pelkään samaa ja varmaan tarkkailen itseäni pahemmin.
Sanokaa minulle että on normaalia aluksi epäröidä ja ahdistuakin, että se menee ohi eikä aina pahene masennukseksi! :ashamed: :/ :'(
Nytkin kun kirjoitan tätä, täyttyy silmät kyynelistä kun harmittaa tää olo. esikoisesta sairastin synnytyksenjälkeisen masennuksen joka varjosti pitkään onnea vauvasta. Nyt pelkään samaa ja varmaan tarkkailen itseäni pahemmin.
Sanokaa minulle että on normaalia aluksi epäröidä ja ahdistuakin, että se menee ohi eikä aina pahene masennukseksi! :ashamed: :/ :'(