Onko äidillä oikeus

[terttu]

väsyä toisinaan olemaan pelkkä äiti ja joskus vaimo?
Tuntuu oikeasti ettei minulla ole aikoihin ollut mitään muuta elämää.
En koskaan pääse mihinkään ( kaverit kaukana, pieniä lapsia, rahatilanne ei paras mahdollinen ) eikä koskaan tapahdu juurikaan mitään vaipanvaihtoa ja ruoanlaittoa kummoisempaa.

Ja nyt melkein itkettää. Kaipaan niin kovasti jotain muutakin elämää.
Ja tästä sitten taas tunnen syyllisyyttä.

 

[suru]

ei oo äidillä kuule mitää oikeuksia. semmosta se on. =(

 

[tuisku77]

on. Mä kävin tänään kaverin raksalla ilman perhettäni. olisin istunut siinä sorkasalla vaikka kuinka kauan! Oikeesti, oli niin ihanan hiljaista ja rauhallista Mies oli lasten kanssa kotona

 

[Essie]

On ehdottomasti. Mä meen tänään ulos ja siellä ulkona mä aion olla vaan nainen. Varattu sellainen mutta kuitenkin nainen :xmas:

 

[ap]

on. Mä kävin tänään kaverin raksalla ilman perhettäni. olisin istunut siinä sorkasalla vaikka kuinka kauan! Oikeesti, oli niin ihanan hiljaista ja rauhallista Mies oli lasten kanssa kotona

Juuri tuollainen kuulostaa tosi kivalta Saati sitten että pääsisi vaikka lempibändin keikalle ystävien kanssa tms. Huih! En osaa edes kuvitella miten ihanaa se olisi. Nautiskella koko päivä+ilta vain kavereista ja hyvästä musiikista.
Mutta kun nämä ovat aina vain haaveita, haaveita jotka välillä saa mielen tosi matalaksi.
Varsinkin vissiin nämä mahtavat kesäsäät on saaneet minut kaipaamaan jotain omaa, mukavaa tekemistä, ilman lapsiakin.

 

[sini]

Voin veikata ettet ole ainoa Ellei jokainen, niin ainakin suurin osa äideistä on luultavasti tuntenut samoin jossain vaiheessa elämäänsä! Mutta kyllähän äidilläkin voi muuta elämää olla! Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Voisiko miehesi olla lasten kanssa, että sinä pääsisit käymään jossain? Tsemppiä sinulle, älä ajattele asioita noin negatiivisesti!

 

[äiti -77]

Ne on ne pienet ilot joiden varassa täytyy koittaa jaksaa nämä vuodet, kun lapset on pieniä. Mutta vähitellen oman tilan ja omaa aikaa saa takaisin... Lukeminen, pieni iltakävely ilman lapsia esim. kun lapset nukkuu ja mies (joka toivottavasti on kuvioissa) loikoo sohvalla telkkaria kattelemassa. Tai pieni yhteinen iltapalahetki, kun muksut on menneet nukkumaan. VOIMIA!

 

[sellaista se]

väsyä toisinaan olemaan pelkkä äiti ja joskus vaimo?
Tuntuu oikeasti ettei minulla ole aikoihin ollut mitään muuta elämää.
En koskaan pääse mihinkään ( kaverit kaukana, pieniä lapsia, rahatilanne ei paras mahdollinen ) eikä koskaan tapahdu juurikaan mitään vaipanvaihtoa ja ruoanlaittoa kummoisempaa.

Ja nyt melkein itkettää. Kaipaan niin kovasti jotain muutakin elämää.
Ja tästä sitten taas tunnen syyllisyyttä.

Eikö sulla ole ystäviä minne poiketa tai missä käydä? Pienten lasten kanssa elämä usein on tuota. Itse en koskaan raskinut lapsiani minnekään laittaa. Miehen kanssa aloimme vuorotella ja pian erosdimme pitkästä avioliitosta.

 

[Pirpiz]

Toi ap:n teksti pätee mulleki.. Mut samaan henkenvetoon lisään että ihan ite oon valinnu sen että oon lasten kans kotona enkä käy virkistäytymässä töissä missään.

 

[ap]

Voin veikata ettet ole ainoa Ellei jokainen, niin ainakin suurin osa äideistä on luultavasti tuntenut samoin jossain vaiheessa elämäänsä! Mutta kyllähän äidilläkin voi muuta elämää olla! Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Voisiko miehesi olla lasten kanssa, että sinä pääsisit käymään jossain? Tsemppiä sinulle, älä ajattele asioita noin negatiivisesti!

Lapset ovat 5v, 2v ja 3kk.
Ilman tätä pienimmäistä niin olisin varmaan tänä kesänä jo päässyt jossain yksinkin käymään. Mutta nyt on vielä niin pieni etten edes halua sen vuoksi lähteä mutta se haikeus on kuitenkin. Kaiho saada aikaa ystävienkin kanssa.
Ihan sellaista yksinäistä aikaa on tosi harvoin, yhteistä aikaa miehen kanssa kahdestaan vielä harvemmin.
Mutta silti eniten kaipaan ystäviä, kuuntelevia korvia ja että pääsisi itsekin mukaan juttuihin jotka eivät liity lapsiin.

 

[ap]

Toi ap:n teksti pätee mulleki.. Mut samaan henkenvetoon lisään että ihan ite oon valinnu sen että oon lasten kans kotona enkä käy virkistäytymässä töissä missään.

Minä myös. Enkä tätä ikinä mihinkään vaihtaisi!
Enkä periaatteessa koe sitä mitenkään pahana että olen kotona lasteni kanssa. Mutta joku sellainen pieni ikävä ystäviä ja juurikin niitä hetkiä kun voi jutella jotain ihan muuta kuin korvatulehduksista/vauvanvaatteista/vaippamerkeistä jne.
Istua vaikka puistossa picnikillä ystävien kanssa ja jutella vuoden kuulumiset ( omat!!! ) ja katsella ympärille jne.

 

[Pirpiz]

Voin veikata ettet ole ainoa Ellei jokainen, niin ainakin suurin osa äideistä on luultavasti tuntenut samoin jossain vaiheessa elämäänsä! Mutta kyllähän äidilläkin voi muuta elämää olla! Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Voisiko miehesi olla lasten kanssa, että sinä pääsisit käymään jossain? Tsemppiä sinulle, älä ajattele asioita noin negatiivisesti!

Lapset ovat 5v, 2v ja 3kk.
Ilman tätä pienimmäistä niin olisin varmaan tänä kesänä jo päässyt jossain yksinkin käymään. Mutta nyt on vielä niin pieni etten edes halua sen vuoksi lähteä mutta se haikeus on kuitenkin. Kaiho saada aikaa ystävienkin kanssa.
Ihan sellaista yksinäistä aikaa on tosi harvoin, yhteistä aikaa miehen kanssa kahdestaan vielä harvemmin.
Mutta silti eniten kaipaan ystäviä, kuuntelevia korvia ja että pääsisi itsekin mukaan juttuihin jotka eivät liity lapsiin.

Samoin.

 

[Mrs Shillelagh]

On niitä oikeuksia sitten, kun eroaa. Sitten saa mitä vaan haluaa.

 

[ap]

Ehkä tätä tämän hetkistä tunnetta vahvistaa vähän sekin että minulla oli mielen päällä juttu josta oli tarve päästä puhumaan parhaalle ystävälleni. Mutta hänellä ei eilen ollut aikaa, ei näköjään tänäänkään kun ei ole vastannut ja sen tiedän varmasti ettei huomennakaan ja luultavasti huomisen vuoksi menee sunnuntaikin 'pöhnässä' kaverinsa häiden jälkeen.

Asia vaan 'paisuu' mielessäni nämä päivät.
Mies ei ole yhtä hyvä kuuntelemaan kuin tämä ystäväni.