Onko aina pakko jos ei jaksa?? Jupinaa..

[halki poikki ja pinoon]

Nyt ahdistaa. Pitääkö mun tosiaan olla käytettävissä 24/7,kokoajan? Välillä tuntuu että pää hajoaa,ei kuule omia ajatuksiaan. Poika 3v on äänessä KOKO AJAN. Suoraan sanottuna puhetta tulee taukoamatta,höpötystä höpötyksen perään. Äiti sitä,äiti tätä,katso,leiki,tee,anna,tule..ei viihdy hetkeäkään omissa leikeissään,jatkuvasti pitäisi olla viihdyttämässä ja seurana.

En saa mitään ikinä tehtyä loppuun asti. Jos yritän laittaa pyykkejä kuivumaan on poika lahkeessa,vaatii huomiota. Sama ruokaa tehdessä. Jatkuvalla syötöllä vaatimuksia,pyyntöjä..sama myös miehen kanssa. Mies vaatii seuraa,kyselee koko ajan mikä mulla on jos olen ollut hetken hiljaa,tivaa onko joku hätänä eikä usko jos sanon että joskus haluan vain olla.

Mies ei ota hetkeksikään vastuuta itselleen. Jos pyydän että saisin hetken hengähtää ja veisi pojan joskus vaikka ulos,niin ei.

Tuntuu että seinät kaatuu päälle,että joku on koko ajan kiinni iholla,roikkuu lahkeessa ja hengittää niskaan. Illalla kun olen laittanut pojan nukkumaan niin ajattelen että ihanaa,nyt istahdan hetkeksi ihan hiljaisuuteen,mutta ei..sitten aloittaakin mies. "tule tänne,pidä seuraa,tehään jotain..". MIKSI,OI MIKSI mä en saa joskus vain olla?? Kaiken huippu oli,kun aloitin kuntoilun taas aktiivisesti,lenkillä ollessakin mies laittaa viestiä että milloin tulet. Jos jumppaan kotona niin mies ja poika ovat pakkautuneet samaan huoneeseen samalle neliömetrille.

En voi lähteä edes kauppaan ilman että mies kyselee kauanko menee,milloin tulen ym..joskus tekisi ihan yksinkertaisesti mieli vaan huutaa että en tosiaan tiedä!!

Poden huonoa omatuntoa siitä,kun pojalla ei ole lähistöllä samanikäistä seuraa. Ehkä siksi on niin vaikea sanoa ei,kun poika pyytää leikkimään kanssaan,vaikka välillä en oikeasti jaksaisi.

Miten muilla? Viihtyykö teidän kolme-neljävuotiaat omissa touhuissaan? Tuo puheen virta ja kysely on loppumatonta,aamulla kun herätään niin suu alkaa käydä ja loppuu vasta kun nukahtaa iltaunille,plus päikkärit.

Mutta mitä mieltä olette,voinko mä sanoa lapselleni että nyt en leiki? Tuntuu pahalta,mutta eihän se kertakaikkiaan voi olla mahdollista että jokainen päivän tunti kuluisi siihen että olen lapselleni SEURANA? kun pitäisi noita kotihommiakin saada tehtyä. Tottakai silloin tällöin ihan mielelläni pelaan,maalaan ym. pojan seurana,mutta että aina? Joka päivä? Huoh. kiitos jos jaksoitte lukea..

 

[Piika-äiti]

Korkea aika ripittää mies.

Hänelle pitää sanoa suoraan, että jos hän ei ala ottaa paikkaansa isänä ja lastenhoidossa sinun rinnallasi, niin pian hän saa hoitaa sekä lapsen että burn-outin kokeneen vaimon.

 

[Millenia]

No kyllähän äidinkin kuuluu saada hetken rauha silloin tällöin ja sitä omaa aikaa. Et sinä ole miehesi äiti, jotakin täytyy tehdä tuon suhteen. Meillä kyllä mies leikkii tytön kanssa ja yleensä enemmänkin kuin minä, kun minä kuitenkin hoidan enemmän juuri noita siivous-, pyykkäys- ym. hommia.

 

[Jesus Christ Superstar]

No, joo on. :hug:

Oisko mahdollista että poika kävis vaikka kerhossa joskus?

Mies kyllä saa ottaa myös sitä vastuuta, ja aikaa pojan kanssa kahdestaan, ja "en tiedä" on aivan loistava vastaus joskus jos toinen tinkaa koko ajan. "Onko jokin hätänä"-kyselyyn voi joskus vaikka vastata että "On, sä et jätä mua rauhaan". B)

 

[ap]

Korkea aika ripittää mies.

Hänelle pitää sanoa suoraan, että jos hän ei ala ottaa paikkaansa isänä ja lastenhoidossa sinun rinnallasi, niin pian hän saa hoitaa sekä lapsen että burn-outin kokeneen vaimon.

Mä en vaan tiedä mistä mä voisin aloittaa. Tuntuu että iltaisin on niin voipunut että ei yksinkertaisesti jaksa alkaa kehittämään mitään rakentavaa keskustelua :/ Ja miehessä on tosi ärsyttävä piirre se,että jos mä touhuan pojan kanssa niin se tulee siihen viereen katsomaan ja ehkä leikkimään mukana,mutta jos mulla on muuta hommaa niin mieskään ei sitten voi pojalle pitää seuraa.

Eli periaatteessa hengailee vaan siinä mun siivellä ja peesailee mun tekemisiä,ei koskaan itse tee mitään,itsenäisesti. Jos mä esim. komennan poikaa niin mies tulee siihen taustalle räkyttämään samaan tahtiin. Eli jos mulla on huono päivä niin miehelläkin on ja minähän se loppupeleissä sitten kaikesta huolehdin. En voi koskaan luottaa siihen että jos olen väsynyt niin mies ottaisi ohjat vaikka tunniksi ja huolehtisi.

 

[Lex]

Samaa ehdottaisin, poika kodin ulkopuolelle purkamaan energiaa (kerho, tarha, whatever) ja äidille omaa aikaa ja tekemistä.
Töihin, opiskelemaan (mikä nyt onkaan tilanteesi?), tai edes harrastamaan jotai. Ja jätä puhelin kotiin =)

 

[-]

mä passitan lapset leikkimään keskenään, se etu kun on sisaruksia pienellä välillä.

 

[ap]

No, joo on. :hug:

Oisko mahdollista että poika kävis vaikka kerhossa joskus?

Mies kyllä saa ottaa myös sitä vastuuta, ja aikaa pojan kanssa kahdestaan, ja "en tiedä" on aivan loistava vastaus joskus jos toinen tinkaa koko ajan. "Onko jokin hätänä"-kyselyyn voi joskus vaikka vastata että "On, sä et jätä mua rauhaan". B)

Kerran sanoin just noin,mutta sit aukeskin Pandoran lipas.."etkö sä tykkää musta enää? etkö haluu olla enää mun kanssa?" Voi tsiisus.

 

[Lex]

Samaa ehdottaisin, poika kodin ulkopuolelle purkamaan energiaa (kerho, tarha, whatever) ja äidille omaa aikaa ja tekemistä.
Töihin, opiskelemaan (mikä nyt onkaan tilanteesi?), tai edes harrastamaan jotai. Ja jätä puhelin kotiin =)

Niin ja isälle tekis hyvää, että lähdet tosiaan vaan pois kotoa, vaikka tunniksi, päiväksi, yöksi, viikonlopuksi...
Kyllä se sitten ottaa hommat hoitaakseen, kun ei jäteteä vaihtoehtoa=)
Eihän miehesi kertomasi mukaan kuulosta mitenkään kädettömältä tai välinpitämättömältä, ehkä vain vähän saamattomalta...

 

[Jesus Christ Superstar]

Kerran sanoin just noin,mutta sit aukeskin Pandoran lipas.."etkö sä tykkää musta enää? etkö haluu olla enää mun kanssa?" Voi tsiisus.

Onko liian tylyä jos sanoo vaan että "No tällä hetkellä en."? :ashamed: