Onko äitini jotenkin kieroutunut?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tuntuu pahalta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Tuntuu pahalta

Vieras
Kun olin itse juuti tullut murrosikään niin äitini häpäisi minut omasta mielestäni täysin...hän kiinnitti saunassa ollessani huomion rintoihini jotka olivat juuri alkaneet kehittyä,koitin peitellä niitä jolloin äitini käski minun seisoa suorassa että hän näkisi onko ryhtini kumara...hän tarkkaili minua jas anaoi että ompahan tissisi alkaneet kasvaa...minusta tuo tilanne oli niin nolostuttava etten halunnut enää saun aan hänen kanssaan...tästä vähän myöhemmin heräsin yöllä kun äitini oli nostanut paitaani ylös ja katsoi rintojani...olin hämmentynyt tilanteesta ja äitini sanoi olleensa laittamassa peittoani paremmin.Onko tuo mielestänne kieroutuneen ihmisen toimintaa?Oma tyttäreni on nyt 12vuotias enkä koskaan voisi tehdä sellaista tai olla kiinnostunut siitä miten tyttäreni murrosikä näkyy rinnoissa.Äitini sanoi minulle eilen puhelimessa pari kaljaa juoneena että taitaa tytölläsikin olla murrosikä alkanut kun tissit näyttäisi jo kasvaneen...minusta tuntuu tosi pahalta ja oudolta,mielestäni tuollaiset kommentit ja asiat eivät ole normaalin ihmisen sanomia!?On herännyt todella suuri huoli onko äitini pedofiili tai jotenkin sairas mieleltään,uskallanko jättää tytärtäni hänen kanssaan kahden?
 
Hieman, ehkä paljonkin mieleltänsä ja uteliaisuudeltansa kieroutunut. Ilmeisesti äidillesi on myös nuorempana huomautelu "sairaalla", negatiivisella tavalla murrosiästä. Luultavasti humalaiset miehet ja katkerat eukot olleet asialla... Äitisi alkoholitaipumus lisää huoltasi varmasti. Sinun kannattaisi keskustella tyttäresi kanssa murrosiästä hänen tahtiinsa ja muistaa antaa positiivista mielikuvaa asiasta. Kertoisit äitisi taipumuksen puhua, huomautella loukkaavasti ja mitenkä niitä ei pitäisi jäädä kuuntelemaan. En antaisi ainakaan olla kahden tai yöpyä yksin äitisi kanssa. Pieni keskustelu nuoruutesi tapahtumista äitisi kanssa voisi avata asiaa enemmän ja samalla voisit tehdä selväksi ettei tyttärellesi tehdä samaa nöyryytystä. Jos ei keskustelut auta, niin myös pieni tauko tekee aina terää. Ei kannata lastansa saattaa häpeään herkässä iässä ainakaan läheisten toimesta. Itse näin melkein nelikymppisenä olen tajunnut, ettei oma äiti valistanut millään tavalla murrosiästä tai muusta siihen liittyvästä. Hieman olen katkera ja nyt tyttölapsien äitinä yritän löytää tavan kertoa tulevasta myllerryksestä ja antaa todella hyvän itsetunnon kohdata kaikenlaiset kommentit joilta ei voi välttyä. Toivon voimia ja rohkeutta kohdata vaikea asia.
 
Sanoisin että on, ainaki jotenki päästään seonnu. Tietysti siihen alkoholi sekoitettuna niin avot. Minua kans nöyryytetty lapsena/nuorena kun naiseuden merkkejä alkoi ilmaantumaan. Ei tuolla tavalla, mutta ivalliseen tyyliin puhumalla. Sillä lailla etten halunnut saunoa äidin kanssa ja muutenkin häpeilin itseäni. Pidettiin jotenkin epänormaalina ja hävettävänä, ainakin itse tunsin niin.Sen seurauksena sairastuin anoreksiaan, josta onneksi paranin, etten vaipunu vuosi tolkuiksi siihen maailmaan.Siinähän just oma kehonkuva muuttuu sairaaksi. Välit omaan äitiin ollut aina tosi ihmeelliset, nyt aikuisena vähän paremmat, mutta en voi koskaan antaa anteeksi sille tuota. Asioista ei koskaan ole puhuttu. Itse en tule omalle lapselle antamaan samaa kasvatusta, se on sata varma.
 
En kyllä pidä tollasta normaalina, en kyllä jättäis lapsiani kyseiselle tapaukselle. Mulle "saman" teki oma isä, yhtä äkkiä vaan ilmestyy suihkutiloihin tuijottelee ja päivittelee rintojen kasvua, ja muissa tilanteissa puristelemmaan ja päivittelemään kehitystä.
 
Kiitos vastauksistanne!
Minulla ei ole muita läheisiä ihmisiä lasteni ja mieheni lisäksi kuin äitini.Kaikki palasi mieleeni sen puhelun jälkeen ja muistan äitini aikaisemmin sanoneen selvinpäin veljeni tyttärestä minulle että sillä näyttää tissit jo melkoisesti pullottavan :( Tuollaiset puheet tuntuu kauheilta,ei lapsista saa puhua noin :(
Itselleni äitini puheet ja nöyryytys vaikutti murros ikääni siten että yritin peitellä rintojani suurien vaatteiden alle ja ryhtini muuttui tosi kumaraksi,häpeän vieläkin olla alasti kenenkään edessä :(
 
Itse myös olen hävennyt kroppaani. Lapsienkin kannalta on hyvä saada oma minäkuva kohdalleen ja siihen on auttanut "omakehu" lähes päivittäin itselle. Rohkeasti kulkea kotona vähissä vaatteissa "häpeilemättä" ja näin lapsetkin pitävät tätä muhkuraista löllykkävatsaa riipuvine maitokannuineen normaalina. Samalla lapset rohkenevat kysymään elämän tosiasioita häpeilemättä. Minulla sisaruksista tai vanhemmista ei ole ollut hirveästi tukea lapsiarkeen ja kasvatukseen. Itse ole tehnyt päätöksiä ajatellen kuinka olisin toivonut lapsuudessani äitini toimivan ja mitä mieluisia esimerkkiä olen nähnyt lapsena muiden lasten kotona tai myöhemmin aikuisiällä. Vaikkakin äitisi on ainoita läheisiä ihmisiä, niin saattaa tauko olla paikallaan. Hän saattaa laskea sen varaan, että voi loukata teitä "Eihän sinulla ole muita läheisiä, et hylkää ja nielet kaiken mukisematta". Samalla saat rohkeutta olla ylpeä itsestäsi ja kasvatustavoista. Mieti miehesi ja ehkä veljesi kanssa kuinka kannattaisi asiassa toimia niin, että ainakin teillä vanhemmilla olisi turvallinen mieli jatkossa. Onneksi myös teinien vahva tahto/uhma kasvaa ja hyvällä vanhempien tuella he osaavat jättää "sekoangstit" omaan arvoonsa.
 
En itse ainakaan päästäisi lasta tommosen ihmisen lähettyville. Mun kehonkuva ainakin vähän" ihmeelliseksi" jäänyt. En tykkää olla alasti missään, esim uimahallissa, käyn tosi harvoin ja en pidä itseäni seksikkäänä, enkä haluttavana. Olen ikuinen laihduttaja, tällä hetkellä, raskauksista kertyneet liikaa kilot rasitteena. Äitini ei puhunut koskaan esim.kuukautisista ja yleensäkkään kehittymisestä naiseksi. Ei ikinä niiden oikeilla nimillä. Ihmetteli vain että "jokos tytöllä rinnatki alkanu kasvaan" koko perheen kuullen. Seksi asioista puheet oli että katso miten eläimet hoitaa sen...hah hah siinä vasta esimerkkiä. Ja aina semmoinen viha ja ivallisuus, ei koskaan aikuismaista lempeyttä ja asioista keskustelua häpeilemättä oikeilla nimillä. Hirveää suorastaan. Luotto meni siihen ämmään, voin täysin sanoa, enkä luota tänä päivänäkään. Pakosta lapset joskus sen luona. Katkerakin olen jo monesta asiasta. Sen myönnän et tuskin hän itsekkään saanut mitään valistusta lapsena/nuorena näistä asioista, asiallista ainakaan. Mutta miksi laittaa paskaa kiertoon? Itse oon puhunut jo hienovaraisesti omilleni asioista. Poika murkkuiän kynnyksellä, normaali juttuja jotka kaikki käy läpi, niin olen omilleni sanonu.
 

Yhteistyössä