V
"vieras"
Vieras
Luin tässä aamuteellä iltalehden nettisivuja ja osui tällainen itseenikin kolahtava juttu eteen:
Perhe vainon kohteena
Maanantai 21.3.2011 klo 06.00
Ikävät tapahtumat varjostavat Idols-Jerkan menestystä.
Jerkka Virtanen toivoo, että hänen perheensä jätettäisiin rauhaan. (KARI PEKONEN)
Nokialainen Jerkka Virtanen perheineen on jo joutunut kohtaamaan julkisuuden kääntöpuolen. Idols-Jerkan perhe on joutunut vainon kohteeksi.
- Pahinta on, että lastamme haukutaan. Ymmärtäisin, jos aikuisia pilkataan, mutta että vasta alle viisivuotias lapsi on kiusan kohteena, Jerkka sanoo harmistuneena.
- Lastamme nimitellään vammaiseksi ja vajaaälyiseksi, Outi-vaimo sanoo järkyttyneenä.
Onko teillä muilla samanlaisia kokemuksia?
Itselläni on omakohtaista kokemusta siitä kuinka omaa täysin tervettä lastani on haukuttu vammaiseksi, kierosilmäksi ja ties miksi aivan pikkuvauvasta lähtien. Vein oman vauvani noin parin kuukauden ikäisenä työpaikalleni katsottavaksi ja eräs toisen osaston 60-vuotias nainen keksi alkaa kyselemään onko lapseni vammainen ja taitaa olla kierot silmät jne. ja näkee kyllä, että on jotain vikaa ja onko perinnöllistä(olen saanut itsekin kuulla olevani vammainen työpaikkakiusaamisena). Tämä tapahtui kahden kesken ja totesi noin ihan omimennen ennen kuin jatkoi matkaansa. Kuulin eräältä muultakin piilovittuiluna vastaavaa(aiemman henkilön läheinen työystävä). Lopulta koitti taas se töihin menon aika äitiysloman jälkeen ja kuten kaikki lapselliset laitoin omankin lapseni kuvia työhuoneeni seinälle. Siitä alkoi ahdistava helvetti kun nämä kiusaajat alkoi pyöriä siellä huoneessani ja arvostella lastani ulkonäöllisesti ja osaksi piilovittuiluna. Sain nimetöntä postia töissä, jossa oli kopioitu artikkeleita vammaisista lapsista ja alleviivattu tiettyjä kohtia. Lapseni oli ja on edelleen täysin terve eikä ole mitään vammaa tms. Nämä kyseiset henkilöt jotka töissäni harrastivat tätä haukkumista olivat työpaikkakiusaajiani. Lopulta otin kaikki lapseni kuvat pois huoneeni seinältä ja osui hyvin yksiin huoneeni muutosten kanssa, jätin kuvat laittamatta seinälle kun remppa valmis. Heti sain kuulla onko lapseni kuollut, onko se hoitolaitoksessa jne. kun kuvat oli poissa.
Ja kyllä, yritin saada apua esimiestaholta, mutta ei minulla ollut todisteita tuohon kun kukaan muu ei ollut kuulemassa niitä haukkuja, joten kukahan se olikaan sitten syyllinen-minä "vainoharhoineni". Koko tilanne paheni vuosien myötä ja lopulta aloin saada töissä ahdistuskohtauksia enkä enää muistanut mitään eli tein virheitä ja elin kuin sumussa. Lopulta yritin ilmeisesti tappaa itseni siinä onnistumatta ja tämän jälkeen itkin paljon ja puhuin miehelleni miten en enää jaksa. Irtisanouduin töistä enkä toivottavasti enää koskaan tapaa ketään heistä.
Perhe vainon kohteena
Maanantai 21.3.2011 klo 06.00
Ikävät tapahtumat varjostavat Idols-Jerkan menestystä.
Jerkka Virtanen toivoo, että hänen perheensä jätettäisiin rauhaan. (KARI PEKONEN)
Nokialainen Jerkka Virtanen perheineen on jo joutunut kohtaamaan julkisuuden kääntöpuolen. Idols-Jerkan perhe on joutunut vainon kohteeksi.
- Pahinta on, että lastamme haukutaan. Ymmärtäisin, jos aikuisia pilkataan, mutta että vasta alle viisivuotias lapsi on kiusan kohteena, Jerkka sanoo harmistuneena.
- Lastamme nimitellään vammaiseksi ja vajaaälyiseksi, Outi-vaimo sanoo järkyttyneenä.
Onko teillä muilla samanlaisia kokemuksia?
Itselläni on omakohtaista kokemusta siitä kuinka omaa täysin tervettä lastani on haukuttu vammaiseksi, kierosilmäksi ja ties miksi aivan pikkuvauvasta lähtien. Vein oman vauvani noin parin kuukauden ikäisenä työpaikalleni katsottavaksi ja eräs toisen osaston 60-vuotias nainen keksi alkaa kyselemään onko lapseni vammainen ja taitaa olla kierot silmät jne. ja näkee kyllä, että on jotain vikaa ja onko perinnöllistä(olen saanut itsekin kuulla olevani vammainen työpaikkakiusaamisena). Tämä tapahtui kahden kesken ja totesi noin ihan omimennen ennen kuin jatkoi matkaansa. Kuulin eräältä muultakin piilovittuiluna vastaavaa(aiemman henkilön läheinen työystävä). Lopulta koitti taas se töihin menon aika äitiysloman jälkeen ja kuten kaikki lapselliset laitoin omankin lapseni kuvia työhuoneeni seinälle. Siitä alkoi ahdistava helvetti kun nämä kiusaajat alkoi pyöriä siellä huoneessani ja arvostella lastani ulkonäöllisesti ja osaksi piilovittuiluna. Sain nimetöntä postia töissä, jossa oli kopioitu artikkeleita vammaisista lapsista ja alleviivattu tiettyjä kohtia. Lapseni oli ja on edelleen täysin terve eikä ole mitään vammaa tms. Nämä kyseiset henkilöt jotka töissäni harrastivat tätä haukkumista olivat työpaikkakiusaajiani. Lopulta otin kaikki lapseni kuvat pois huoneeni seinältä ja osui hyvin yksiin huoneeni muutosten kanssa, jätin kuvat laittamatta seinälle kun remppa valmis. Heti sain kuulla onko lapseni kuollut, onko se hoitolaitoksessa jne. kun kuvat oli poissa.
Ja kyllä, yritin saada apua esimiestaholta, mutta ei minulla ollut todisteita tuohon kun kukaan muu ei ollut kuulemassa niitä haukkuja, joten kukahan se olikaan sitten syyllinen-minä "vainoharhoineni". Koko tilanne paheni vuosien myötä ja lopulta aloin saada töissä ahdistuskohtauksia enkä enää muistanut mitään eli tein virheitä ja elin kuin sumussa. Lopulta yritin ilmeisesti tappaa itseni siinä onnistumatta ja tämän jälkeen itkin paljon ja puhuin miehelleni miten en enää jaksa. Irtisanouduin töistä enkä toivottavasti enää koskaan tapaa ketään heistä.
