Onko elämäänsä tyytyväinen ihminen saamaton ja tavoitteeton laiskiainen?

[minä vaan]

Mä olen elämääni tyytyväinen pääpiirteittäin. Tietty aina jotain saisi olla enemmän ja parempaa, mutta toisaalta koen että olen saanut sen mitä eniten halusin. Ihanan miehen, kaksi suloista lasta, viihtyisän kodin ja työn jossa viihdyn. Muutama hyvä ystäväkin löytyy ja matkustelemaan päästään silloin tällöin.

Ei nuo työt mitään niin korkeatasoista ole eikä koti mikään luksusasunto, mutta molemmat vain sellaisia missä viihdyn ja työstä saan palkkaa sen että sillä pärjätään ihan ok. Jos jotain isompaa halutaan niin siihen sitten säästetään.

Viimeaikoina kun olen siskoani ja monia kavereita kuunnellut niin kaikilla tuntuu olevan hirveästi tavoitteita elämässä. Pitäisi saada mielenkiintoisempi työ, isompi ja hienompi asunto, uudempi auto, kesämökki, päästävä pitkille ja kalliille kaukomatkoille jne että elämä olisi sellaista mitä haluavat. Tällä hetkellä kaikki on liian pientä ja ahdistavaa. Multa kanssa kysellään sitä mitä olen ajatellut tehdä töisen suteen ja koska ollaan ostamassa taloa. Kun vastaan että viihdyn työssäni eikä haaveilla talosta ja että kaikki on ihan ok nyt, ihmiset ärsyyntyvät. Siskoni rehellisimpänä sitten sanoi suoraan että vain saamaton, tavoitteeton ja laiska ihminen voi olla tyytyväinen elämäänsä. Kaikilla yhtään fiksummilla ihmisillä on aina tavoitteita minkä eteen tekevät töitä koko ikänsä.

 

[Huspati Huta]

Minä varmaan olen just semmoinen laiska saamaton, minulla ei ole koskaan ollut kovin suuria suunnitelmia tai tavoitteita tai päämääriä. Sanoisin silti, että minulla ja perheelläni menee oikein mukavasti.

 

[vippis]

..toisaalta on siinä jotain perää, että tavoitteet pitävät virkeänä. Mutta ei se nyt automaattisesti noinkaan mene.

JA voihan olla, että se jonkin ajan päästä sullakin herää, että no nyt ei enää riitä..

 

[ap]

..toisaalta on siinä jotain perää, että tavoitteet pitävät virkeänä. Mutta ei se nyt automaattisesti noinkaan mene.

JA voihan olla, että se jonkin ajan päästä sullakin herää, että no nyt ei enää riitä..

Enhän mä tulevaisuudesta tiedäkään. Mietin vaan joskus että mä olen ollut aina tällainen perhekeskeinen ihminen ja muinoin vapaana sinkkuna koin kokoajan että jotain puuttuu vaikka kaikki olikin hyvin. Nyt taas kun on perhe tuntuu että se tärkein ja isoin on tässä ja muut asiat tuntuvat vähäpätöisemmiltä, kuten vaikka nuo työhönliittyvät jutut.

Kyllä mäkin opiskeluaikoina suunnittelin että lähden sitten jonnekin päin maailmaa johonkin mielenkiintoiseen hommaan ja jos tota miestä ei olisi löytynyt niin ehkä olisin lähtenytkin. Kuitenkin jo silloin haaveillessa oli kokoajan mielessä se varasu että mikäli ei olisi sitä perhettä. Siis perhe oli silloinkin ykkösjuttu.

 

[lai-ne]

siskosi puheissa on varmaankin hieman perää, tunnistan meinaan itseni tuosta, olen aika saamaton ja laiska, mutta onnellinen ja tyytyväinen ja mun mielestä se on tärkeämpää kuin jatkuva tyytymättömyydessä olo ja erilaisten asioiden tavoittelu. mä olen tyytyväinen siihen mitä on, mutta kyllä nuo perusasiat on silti minullakin olemassa ja järjestyneet kivasti ilman suurempia tahtomisia tai tavoitteita.

mä en ole huomannut kenenkään ärsyyntyvän kun olen tällainen tasaisin onnellinen

 

[yks äiti]

oon varmaan samanlainen.
ei mulla ole suuria tavotteita elämäni suhteen.
just päätin että teen seuraavat 10 vuotta puoli päivää töissä (sitten kun vuoden päästä menen töihin!!!!) jotta lasten ei tarvitse olla pitkää päivää päiväkodissa eikä yksin koulun jälkeen kun tulevat koulusta (kun ovat pieniä koululaisia).
isompi asunto olis kiva,mut sillä ei ole kiire. katotaan sit joskus kunhan edes sopiva löytyy!

 

[vieras]

On hyvä toisaalta olla tyytyväinen ja onnellinen. Mutta... miten usein on ympäristö yllättynyt, kun tällainen tasainen ja "onnellinen", idylliperhe yhtäkkiä, kenenkään odottamatta hajoaa. Jompikumpi parista löytääkin jotain uutta tai jonkin uuden työpaikalta tms. ja havaitseekin oman elämänsä tylsäksi ja tasapaksuksi. Jännitystä ja uutta elämään ei ole osattu hakea, mutta se tulee pyytämättä eteen yhtenä päivänä. Ja entä sitten. Tämä ei tietenkään ole mikään uhkaus tai että haluaisin pahaa kenellekään.

Näin vain on käynyt ympärillä muutamille ja me ystävät vain ihmettelemme. Näin voi käydä tietysti yhtä hyvin niille, jotka elävät tavoitteellisempaa elämää, mutta ehkä he usein osaavat ottaa tilanteen käytännöllisemmin vastaan jamyös selviävät muutoksista helpommin ja ehjempinä.

 

[vakava sosiaalitapaus]

:flower:

Nauttikaa ja olkaa onnellisia Nyt kyllä minun mielestäni muut yrittävät etsiä ongelmia sieltä missä niitä ei ole. Elämäänsä tyytyväinen ihminen on nykyisin aika harvinainen otus, joten se herättää muissa tunteita, jotka saattavat peilautua omasta elämästä. Joten olisin ennemminkin ylpeä kuin vaatimaton :heart:

 

[hmmm]

mulla on tavoitteita mutta ei ne rahaan liity mitenkään.
haluaisin oppia jotain uutta tekemään käsilläni, eism noita ikkunalasijuttuja ja uuden kielen ja soittaman, mutta mun tavoitteet on siis ihan muuta kuin luonnon saastuttamista.