Onko ensimmäinen lapsenlapsi isovanhemmille yleensä rakkain?

[mn]

Ei ole ensimmäinen se tärkein. Varmaan sekin vaikuttaa kuka asuu lähimpänä tai kuinka tiiviisti ollaan yhteydydessä lapsenlapseen.

ei pidä ainakaan meillä paikkaa, vaik meidän lapset asuu miehen vanhempia lähempanä ja nähdään ainakin kerran viikossa yms niin mun miehen siskon lapset on tärkeämpiä, ne otetaan ain hoitoon kun vanhemmat pyytää ja muulloinkin mummu ja pappa hakee itse omasta tahdostaan hoitoon.
lahjat on paljon kallimmpia heidän lapsille ja parempia ja jos satutaan oleen kaiki yhtäaikaa jossain niin heidän lapsiaan lellitään yms. '
et tosi kivaa on seurata tätä kaikkea sivusta.

 

[juu]

Mulle on tullut lähipiiriä seuratessa vähän sellainen fiilis, että tyttären lapset on etenkin isoäideille tärkeämpiä kuin "miniän" lapset..

Mulla äiti joskus todennut että oman lapsen lapsia "uskaltaa" jotenkin lähestyä erilailla kuin miniän lapsia,tai kommentoida/neuvoa lapsenhoidossa.Eriarvoisuudesta ei meillä ainakaan voi puhua,kaikki lastenlapset on isovanemmille erittäin rakkaita :heart:

 

[Ellu86]

Meillä ainakin on juuri niin, että ensimmäinen lapsenlapsi on kaikista tärkein. Eli siis mieheni siskon lapsi saa vaikka mitä, mutta meidän lapsemme ei. Tämä pätee niin huomionantamiseen, kuin materiaankin. Meidän poikamme on puoli vuotta nuorempi kuin tämä ensimmäinen lapsenlapsi (poika hänkin) ja tämä ero alkaa näkyä jo räikeämmin. Tulen mielestäni hyvin juttuun anopin kanssa ja käymme siellä useammin, kuin minun vanhemmillani. Tämä poikamme serkku sai isovanhemmilta vaunut ja kaukalon, sekä isomman turvaistuimen, pinnasängyn, syöttötuolin, vaatteita ym ja meidän poikamme ei ole saanut vielä mitään. Tämä ensimmäinen lapsenlapsi saa tuliaisiksi matkoilta vaikka mitä, vaatteita ym ja meidän poikamme jotain pientä. Aina perustellaan sillä, että miehen siskon perheellä ei ole rahaa liikaa. No, eipä ole meilläkään. Miehen sisko aina odottaa saavansa valmiiksi, eikä hän osta itse mitään jos ei ole AIVAN pakko. Me taas sitten säästämme pikkuhiljaa ja ostamme itse. Miehen siskon lapsi on paljon hoidossa miehen vanhemmilla, joten meidän pojalle ei aikaa pahemmin riitä. harmittaa poikamme puolesta, vaikka hän onkin vasta 6kk vanha, eikä ymmärrä. Villasukatkin kutoi molemmille pojille, mutta meidän pojan villasukat päätyi sitten kuitenkin serkkuvauvalle. No eipä mitään, mammani teki meille sitten useammat. Onneksi, sillä meillä ei ollut ainoitakaan.. Usein käy niin, että mennään käymään mummolassa ja lähdetään pois, koska mieheni siskon vauva ei saa nukuttua jos on liikaa meteliä. Jos siis jonkun pitää lähteä, niin aina meidän. Sitten kuitenkin kysytään miksi emme käy... Ja meillä tämä suosiminen ulottuu ihan isomummoon asti(anopin äiti)! Hänkin ostaa tälle mieheni siskon pojalle vaikka mitä, mutta miedän poika harvemmin saa mitään. Jos kuulumisia kerron, esim että meillä opittiin kääntymään selältä mahalleen, niin todetaan vaan "kiva" ja aletaan puhumaan kuinka tämä ensimmäinen lapsenlapsi kävelee jo tukea vasten. Todella sääli... Ihan mielelläni ostan tietenkin ihan itse lapselleni kaiken tarpeellisen, mutta en pistäisi pahitteeksi, jos joskus haluaisivat osallistua, niin kuin ovat osallistuneet ensimmäisen lapsenlapsensa hankintoihin...

Mutta tämä taitaa olla aika yleistä...

 

[Babylonin Riippuva Puutarha]

En ole huomannut mitään arvojärjestystä.

 

[vieras]

Olin kuudes ja suosikki.

 

[vieras]

Olisipa edes joku lapsista isovanhemmille tärkeä

 

[vieras]

Ei ole ensimmäinen se tärkein. Varmaan sekin vaikuttaa kuka asuu lähimpänä tai kuinka tiiviisti ollaan yhteydydessä lapsenlapseen.

ei pidä ainakaan meillä paikkaa, vaik meidän lapset asuu miehen vanhempia lähempanä ja nähdään ainakin kerran viikossa yms niin mun miehen siskon lapset on tärkeämpiä, ne otetaan ain hoitoon kun vanhemmat pyytää ja muulloinkin mummu ja pappa hakee itse omasta tahdostaan hoitoon.
lahjat on paljon kallimmpia heidän lapsille ja parempia ja jos satutaan oleen kaiki yhtäaikaa jossain niin heidän lapsiaan lellitään yms. '
et tosi kivaa on seurata tätä kaikkea sivusta.

Meillä melko samanlaista touhua. Minun lapseni eivät äitiäni kovinkaan paljon kiinnosta ( enkä minä ) siskoni lapset saavat kaiken huomion ja heille ostetaan viikottain jotain lähinnä merkkivaatetta Timberland , Peak ja Ticketin vaatteita. Meidän lapset saavat synttäri ja joululahjat ( muumimuki tai jotain muuta noin 10? arvoista ) Eipä minua äitini puuhat jaksa kiinnostaa , toivon että en peri tätä ominaisuutta häneltä. Mummuni kohtelee näin myös

 

[mona]

Kyllä kaikki ovat varmasti yhtä tärkeitä, mutta kyllä ensimmäisellä lapsenlapsella on monesti erityinen paikka isovanhempien sydämissä ihan vain lunnollisesti siitä syystä että ensimmäisen kanssa pystyyy usein viettää enemmän aikaa. Jos lapsenlapsia on vaikka kolme, huomio täytyy jakaa kaikkien kesken..

 

["mami"]

mun anoppi palvoo mun miehen edellisestä suhteesta syntynyttä tyttöä ja ei vois vähempää kiinnostaa nää nuoremmat lapsenlapset! Lapsetkin sen jo huomanneet ja ihmettelevät miksei mummi rakasta heitä...

Meillä sama homma..ei voi käsittää miten joku voi toimia niin... meillä myös huomaa että ne isovanhemmat jotka paljon leikkivät ja tekivät esikoisen kanssa hänen ollessa vaikka 5 vuotias niin eipä löydy mielenkiintoa ja energiaa nuoremmille nyt samanikäisille. Aina kun esikoinen on paikalla hänelle jutellaan ja muut saa odottaa. Kun esikoinen on vaikka koulussa kun ukki ja mummi vierailee juttelevat sitten. Mutta esikoinen vie huomion jos kaikki lapset on paikalla. Minusta on kieroa.

 

[riippuu lapsesta]

No riippuu lapsesta. Meillä miehen veljellä on kaksi todella rasittavaa pentua: villejä, ilkeitä, eivät usko mitään. Ja sorry nyt vaan- rumia.
Kolmas lapsenlapsi on meidän poika, joka on kuin pikku enkeli: kiharat vaaleat hiukset, ruskeat silmät, sydämenmuotoinen suu ja luonteeltaan aivan ihana, ei kiukuttele koskaan, ei villitä jne

Luonnollisesti isovanhempien suosikki

 

[toisinaan]

Ei mielestäni voi yleistää, vaikka toisinaan noin saattaa olla.

 

[Vierailija1]

Ei pidä mielestäni paikkaansa.

 

[pian yhdeksän mummi]

Onhan se ensimmäinen aina uusi tapaus ja erikoista. Kaikki kuitenkin yhtä rakkaita. Apua annetaan tarpeen mukaan kaikille.

 

[Sivusta]

Sanoisin, että tyttären lapset ovan aina rakkaampia ja arvokkaampia kuin oman pojan lapset.

 

["niin"]

Helpompi olisi ymmärtää että ketään lasta ei huomattas mutta se että yksi vie huomion ja muut jää syrjään hänen läsnä ollessa on jo räikeää. Meilläkin nuorempi pyytää mummista seuraa niin mummi sanoo että menehän vaan leikkimään ja isompi pyytää samaa niin seuraa oitis perässä ja on kiinnostunut. Miten tuollaista voi hyväksyä?

 

["..."]

Anoppi palvoo keskimmäisen lapsensa lasta. En edes uskalla kuvitella mitäs sitten, kun heille syntyy ensimmäinen poika tähän tyttö katraaseen. Huoh.

 

[on kyllä]

Ainakin minun isoäitini on monta kertaa sanonut, että isoveljeni on hänelle se kaikista tärkein. Meitä on siis kaksi lasta minä ja veljeni ja tädilläni kaksi lasta myös. Mummini on tehnyt minulle hyvin selväksi, että veljeni ja tätini kaksi minua nuorempaa lasta ovat tärkeämpiä. Toisen puolen isovanhempiin minulla ei juurikaan ole välejä juurikin sen takia, että he eivät ole ikinä olleet kiinnostuneita minun asioista eivätkä soita minulle vaikka veljelleni soittelevat useita kertoja viikossa.

 

[on kyllä]

Ainakin minun isoäitini on monta kertaa sanonut, että isoveljeni on hänelle se kaikista tärkein. Meitä on siis kaksi lasta minä ja veljeni ja tädilläni kaksi lasta myös. Mummini on tehnyt minulle hyvin selväksi, että veljeni ja tätini kaksi minua nuorempaa lasta ovat tärkeämpiä. Toisen puolen isovanhempiin minulla ei juurikaan ole välejä juurikin sen takia, että he eivät ole ikinä olleet kiinnostuneita minun asioista eivätkä soita minulle vaikka veljelleni soittelevat useita kertoja viikossa.

Lisäys vielä omaan tekstiini eli toisella puolella myös siis sama, että veljeni vanhin sitten minä ja sen jälkeen tätini kaksi lasta.

 

[HippuTAR]

Mun äidillä on 12 lastenlasta ja isällä 7. Ihan tasan yhtä tärkeitä ovat kaikki.

Anopilla on 7 lastenlasta ja hänellä on kerrallaan yks selvä suosikki, se vaan muutaman vuoden välein vaihtuu. Jopa niin et testamenttia muutellaan näitten mielenheilahduksien mukaan ja kaikille (myös niille lapsille) on selvää kuka se suosikki milloinkin on.

 

[meillä kans]

mun anoppi palvoo mun miehen edellisestä suhteesta syntynyttä tyttöä ja ei vois vähempää kiinnostaa nää nuoremmat lapsenlapset! Lapsetkin sen jo huomanneet ja ihmettelevät miksei mummi rakasta heitä...

Täällä samanlainen tilanne

 

[Mummeliisa]

Minulla on 9 lapsenlasta ja ihan yhtä lailla rakaita ovat kaikki.
Enemmän kuin ikäjärjestys läheisyyteen vaikuttaa se, paljonko on saanut olla mukana lapsen arjessa - hoitaa ja hemmotella.

 

[Minni-hiiri]

Vanha aloitus, mutta asia ajankohtainen, koska viimeisin lapsenlapseni syntyi torstaina

Ensimmäistä hoidin kaksi vuotta ja meistä tuli kovin läheiset. Siltikään se ei muuta sitä, että kaikki ovat tasapuolisesti rakkaita.

 

["Maire"]

Sanoisin, että tyttären lapset ovan aina rakkaampia ja arvokkaampia kuin oman pojan lapset.

Kyllä koska tyttären lapsista tietää että ne on oikeasti omia lapsenlapsia. Pojan lapsista ei voi olla varma. Riippu miniästä, kuinka paljon lapsiin uskaltaa kiintyä.

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="Maire";30839827]Kyllä koska tyttären lapsista tietää että ne on oikeasti omia lapsenlapsia. Pojan lapsista ei voi olla varma. Riippu miniästä, kuinka paljon lapsiin uskaltaa kiintyä.[/QUOTE]

Höpsis.

 

[Minni-hiiri]

Mulle on tullut lähipiiriä seuratessa vähän sellainen fiilis, että tyttären lapset on etenkin isoäideille tärkeämpiä kuin "miniän" lapset..

Meillä ei ole näin. Miniä on yhtä rakas kuin oma tytärkin.