Onko ero ainut vaihtoehto?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja :(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

:(

Vieras
Meillä on ollut miehen kanssa vaikeaa vaihtelevasti koko suhteemme ajan. Olemme olleet yhdessä 8-vuotta, 6 naimisissa. Olemme aika erilaisia ihmisiä jo perus luonteeltamme. Yleisimmät riidan syyt ovat mieheni jatkuva huonolla/vihaisella tuulella olo, alkoholin käyttö ja raha. Meille alettiin suunnittelemaan kolmatta lasta n.vuosi sitten, mieskin oli ajatuksessa mukana. Sitten yllättäen ei enää halunnutkaan lasta ja kävi niin ikävästi (miehen kannalta), että tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Mies oli todella näreissään tulevasta vauvasta ja samalla ilmoitti, että ei olisi halunnut toista lastammekaan ;( Tämä satutti minua todella paljon! Mies kuitenkin rauhoittui ajan mittaan, eikä enää ole vauvasta vihainen ja odottaa vauvaainnolla (ainakin itse näin sanoo). En voi silti olla miettimättä miehen suhtautumista tulevaa vauvaa kohtaan. Taas pyörii kaikki ero jutut mielessä. Pyörivät säännöllisesti ja mietin olisiko kaikilla parempi, jos eroaisimme?
 
Jokainen tietää parhaiten itse mitkä ovat oikeita vaihtoehtoja tai onko niitä vain yksi. Mutta miksi naimisissa ja lapsia, jos suhde on jo alunperin vaikea? Itseään ja suhtautumistaan on helpompi muuttaa kuin toista ihmistä.
 
Viimeksi muokattu:
No tämä meidän suhde menee vähän kausittain. On välillä hyviäkin aikoja. Mies ei halua erota, enkä minäkään, mutta kun rupeaa menemään taas huonommin, niin ero tuntuu oikealta ratkaisulta.
 
Mä elin tollaista elämää puoli vuotta ja olin henkisesti ihan loppu. Meilä loppu seksi kun lapsi syntyi sen mukana kaikki läheisyys ja hellyys. En tuntenut miestäni kohtaan,en sitten yhtään mitään. Oli lähinnä kaveri ja katselin häntä vain lapsen takia.
Olen nyt ollut´vuoden yksin tai siis kaksin lapsen kanssa ja nyt vasta tuntuu siltä,että vois alkaa viritteleen jotain...mutta lapsen/lapsien takia ei kannata uhrata omaa hyvinvointiaan. Myös se et mitä isommiksi lapset kasvaa,sitä hankalampi on erota,kun lapset reagoivat voimakkaasti. Meitin typy oli 1v 4kk kun erottiin. Kyllä siinä useampi kuukausi meni,ennekin sopeutu tilanteeseen. Nyt puhuu isin kodista ja meidän kodista kodista jossa asuu hän ja äiti. Mutta oli vaikeeta aluksi ja kun mies oli työttömänä niin oltiin kaiket päivät yhdessä ja sit hups olitkin yksin.
 
Mutta jos muka oot miehes kanssa vaan lasten takia, niin miksi sua ees kiinnostaa mitä mies susta tai sun lastenhankinnoista ajattelee. Jos se kerran muutenkin on niin huono mies ettei sulla ole tunteita sit kohtaan niin miksi sen mielipiteet sua painaa? Eihän ne oo tuntunut tähänkään asti painaneen. Sen siitä saa kun painostaa miehen tekemään lapsia kanssaan, jossain vaiheessa miehestä tulee välinpitämätn kun eihän suakaan ole hänen tunteet ja toiveet kiinnostanut. Ja joopa joo, tosi uskottavaa että tulit muka vahingossa raskaaksi jos kerran ensin olitte lasta yrittäneet, ja sitten mies muuttaa mielensä, ja samassa, kas kummaa, yht' äkkiä ehkäisy pettikin.
 
Mä elin tollaista elämää puoli vuotta ja olin henkisesti ihan loppu. Meilä loppu seksi kun lapsi syntyi sen mukana kaikki läheisyys ja hellyys. En tuntenut miestäni kohtaan,en sitten yhtään mitään. Oli lähinnä kaveri ja katselin häntä vain lapsen takia.
Olen nyt ollut´vuoden yksin tai siis kaksin lapsen kanssa ja nyt vasta tuntuu siltä,että vois alkaa viritteleen jotain...mutta lapsen/lapsien takia ei kannata uhrata omaa hyvinvointiaan. Myös se et mitä isommiksi lapset kasvaa,sitä hankalampi on erota,kun lapset reagoivat voimakkaasti. Meitin typy oli 1v 4kk kun erottiin. Kyllä siinä useampi kuukausi meni,ennekin sopeutu tilanteeseen. Nyt puhuu isin kodista ja meidän kodista kodista jossa asuu hän ja äiti. Mutta oli vaikeeta aluksi ja kun mies oli työttömänä niin oltiin kaiket päivät yhdessä ja sit hups olitkin yksin.

Ja sen vaikeampi on isoille lapsilleen esitellä mahfdollisia ' isäpuolia' eli parempi pysyä sinkkuna, kunnes lapset pesästä lentävät.
 

Similar threads

Yhteistyössä