V
vieras
Vieras
Millaisista syistä olette hakeneet eroa? Riittääkö ettei rakasta toista? Ei mieskään taida minua rakastaa, ei vaan myönnä sitä itselleenkään.
E
eikös
Vieras
kannata ajatella niin, että vois olla onnellinen loppuelämänsä? eli onpa sitten naimisissa tai eronnut, ei kai se ole olennaista!
Ei kukaan ole toista huonompi siviilisäädyn perusteella.
Itse hain eroa siinä vaiheessa, kun ei napannut miehen ehdotus ainakin vuoden jatkuneesta pettämisestä kiinni jäätyään "jos me oltais kuitenkin yhdessä lasten takia, vaikka mulla oliskin muita naisia".
Itse hain eroa siinä vaiheessa, kun ei napannut miehen ehdotus ainakin vuoden jatkuneesta pettämisestä kiinni jäätyään "jos me oltais kuitenkin yhdessä lasten takia, vaikka mulla oliskin muita naisia".
J
jebu
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja One large coffee to go:Ei kukaan ole toista huonompi siviilisäädyn perusteella.
Itse hain eroa siinä vaiheessa, kun ei napannut miehen ehdotus ainakin vuoden jatkuneesta pettämisestä kiinni jäätyään "jos me oltais kuitenkin yhdessä lasten takia, vaikka mulla oliskin muita naisia".
Just!! Vttu, mikä sika! Kyllä ne miehet osaa..! Mutta elämä on valintoja. Täällä eroajatuksien seassa minäkin..
M
Mamma italiana
Vieras
tuskinpa kukaan eroaa sen takia mità muut ajattelevat tyyliin huonompi tai parempi.
eroasiassa kuuntele itseàsi
rakkaudenpuutteen takia en ihan ekan pàivànà eroaisi
eroasiassa kuuntele itseàsi
rakkaudenpuutteen takia en ihan ekan pàivànà eroaisi
?
...
Vieras
Miksi olisi?
Tämä ajatusmalli ei minun kaaliini mahdu. Toisaalta en halua sanoa sitäkään, että olisi mahdollisesti parempi ihminen, sillä tuollaisesta yhdestä seikasta ei voi vielä päätellä mitään kokonaistilanteesta.
Otetaanko pari esimerkkiä? Ai ei? No ei se mitään, minä kirjoitan ne tähän silti:
a) Pariskunta on ollut kauan naimisissa, heillä ei ole juuri mitään yhteistä, mutta avioliittoa ei ole katsottu aiheelliseksi päättääkään, osin taloudellisista syistä, osin siksi, että molemmat kokevat järjestelyn toimivaksi. Heillä on omat elämät, he nukkuvat eri huoneissa, mutta ovat juridisesti katsottuna naimisissa keskenään.
b) Pariskunta on ollut avioliitossa aikansa, mutta sitten ajautunut erilleen ja eronnut. Liittoon on sisältynyt paljon ikäviä asioita, mutta ei kuitenkaan mitään rikolliseksi luokiteltavaa. Liiton päättyminen on ollut lopulta molemmille helpotus.
c) Mies on jättänyt vaimonsa, koska vaimo ei ole hänen mielestään enää sama ihminen kuin 20 vuotta sitten. Vaimo rakastaa puutarhanhoitoa, teatterimatkoja, yhdessä näyttäytymistä, koruja, huonekaluja ja uusia vaatteita, mutta ei välttämättä miestään. Mies päättää, ettei halua enää jatkaa näyttelyesineenä toimimista ja jättää yksin avioerohakemuksen.
Tuollaisia esimerkkejä tuli äkkiä mieleen, ja mahdollisia variaatioita ja muita tilanteita on niin monta kuin parejakin. Punainen lanka tässä jutussa on se, että jokainen parisuhde on omanlaisensa. Ulkopuolisen (ja usein myös suhteen osapuolten) on todella vaikea määritellä yksittäisiä syitä eroon, saatika sanoa kumpiko on ollut syypää eroon.
Miksi näistä tilanteista siis pitäisi jälkikäteen vetää johtopäätöksiä siitäkään, onko eronnut parempi tai huonompi ihminen kuin huonossa suhteessa kituuttava. Syitä molempiin valintoihin on miljardeja, eivätkä ne kuulu ulkopuolisille.
Muistakaa siis huolehtia omasta tasapainostanne ja onnellisuudestanne, mutta jättäkää muiden ajatukset ja arvostukset unholaan. Ette voi koskaan miellyttää kaikkia muita ihmisiä, mutta teillä on pienen pieni mahdollisuus miellyttää itseänne - kunhan ensin löydätte sen vähiten huonon vaihtoehdon.
Tämä ajatusmalli ei minun kaaliini mahdu. Toisaalta en halua sanoa sitäkään, että olisi mahdollisesti parempi ihminen, sillä tuollaisesta yhdestä seikasta ei voi vielä päätellä mitään kokonaistilanteesta.
Otetaanko pari esimerkkiä? Ai ei? No ei se mitään, minä kirjoitan ne tähän silti:
a) Pariskunta on ollut kauan naimisissa, heillä ei ole juuri mitään yhteistä, mutta avioliittoa ei ole katsottu aiheelliseksi päättääkään, osin taloudellisista syistä, osin siksi, että molemmat kokevat järjestelyn toimivaksi. Heillä on omat elämät, he nukkuvat eri huoneissa, mutta ovat juridisesti katsottuna naimisissa keskenään.
b) Pariskunta on ollut avioliitossa aikansa, mutta sitten ajautunut erilleen ja eronnut. Liittoon on sisältynyt paljon ikäviä asioita, mutta ei kuitenkaan mitään rikolliseksi luokiteltavaa. Liiton päättyminen on ollut lopulta molemmille helpotus.
c) Mies on jättänyt vaimonsa, koska vaimo ei ole hänen mielestään enää sama ihminen kuin 20 vuotta sitten. Vaimo rakastaa puutarhanhoitoa, teatterimatkoja, yhdessä näyttäytymistä, koruja, huonekaluja ja uusia vaatteita, mutta ei välttämättä miestään. Mies päättää, ettei halua enää jatkaa näyttelyesineenä toimimista ja jättää yksin avioerohakemuksen.
Tuollaisia esimerkkejä tuli äkkiä mieleen, ja mahdollisia variaatioita ja muita tilanteita on niin monta kuin parejakin. Punainen lanka tässä jutussa on se, että jokainen parisuhde on omanlaisensa. Ulkopuolisen (ja usein myös suhteen osapuolten) on todella vaikea määritellä yksittäisiä syitä eroon, saatika sanoa kumpiko on ollut syypää eroon.
Miksi näistä tilanteista siis pitäisi jälkikäteen vetää johtopäätöksiä siitäkään, onko eronnut parempi tai huonompi ihminen kuin huonossa suhteessa kituuttava. Syitä molempiin valintoihin on miljardeja, eivätkä ne kuulu ulkopuolisille.
Muistakaa siis huolehtia omasta tasapainostanne ja onnellisuudestanne, mutta jättäkää muiden ajatukset ja arvostukset unholaan. Ette voi koskaan miellyttää kaikkia muita ihmisiä, mutta teillä on pienen pieni mahdollisuus miellyttää itseänne - kunhan ensin löydätte sen vähiten huonon vaihtoehdon.