Onko helpompi jättää vai tulla jätetyksi?

[Sain mitä halusin]

Miten koette asian eli onko helpompi katkaista itse suhde kuin se, että tulee jätetyksi? Jos mies jättää vaimonsa tai vaimo jättää miehen kumpi on parempi vaihtoehto? Halusin itse miehen, joka jättää vaimonsa en miestä joka tulee jätettyä ja sitten hakee turvaa sylistäni.

 

[Sekä-että]

Vähän kaksipiippuinen juttu. Jättäjä pääsee asiasta nopeammin yli, koska on usein prosessoinut jo asiaa pidemmän aikaa mielessään. Jätetylle asia saattaa tulla enemmän tai vähemmän yllätyksenä ja ylimenokausi kestää kauemmin.

Toisaalta olen joskus ollut helpottunut tultuani jätetyksi, etten joutunut itse aloittamaan keskustelua.

 

[itsenäinen]

Miten koette asian eli onko helpompi katkaista itse suhde kuin se, että tulee jätetyksi? Jos mies jättää vaimonsa tai vaimo jättää miehen kumpi on parempi vaihtoehto? Halusin itse miehen, joka jättää vaimonsa en miestä joka tulee jätettyä ja sitten hakee turvaa sylistäni.

Minä haluaisin miehen, joka on jättänyt edellisen suhteensa tomut reilusti taakseen eli ei vaihtaisi lennosta edellisen hyläten suhteeseen minun kanssa mutta ei olisi myöskään turvanhakija. Vaan ihan itsenäinen toimija jolloin ei ole kovinkaan paljon merkistystä miten edellinen suhde on päätetty ja se ei enää vaikuttaisi uuteen suhteeseen.

Minä olen itse ollut sekä jättäjä että jätetty, ja yksi suhde lopetettiin myös yhteisymmärryksessä. Viimeksi mainittu oli ehkä se kivuttomin vaihtoehto, kummatkin oli sen verran järkeviä ja hyväluontoisia, että myönnettiin suhteen toimimattomuus ja päätettiin jatkaa omille teillemme.

 

[yksin, kaksin]

Mun on helpompi jättää kuin tulla jätetyksi. Kumpikin asia on koettu ja jälkimmäisestäkin selvitty.

Asia ei ole kuitenkaan ihan näin yksinkertainen. Vaikka seurustelisit miehen kanssa, joka on jostain syystä jättänyt vaimonsa, voit silti ajautua "laastarisuhteeseen". Hän voi tarvita sua paikkaamaan tyhjiötä, joka syntyy yksinäisyydesta, siitä että on tottunut elämään parisuhteessa mutta ei ollut tyytyväinen suhteensa laatuun.
Kokemuksesta voin sanoa, että silloin "laadunvalvonta" ei pelaa täysillä, eli otetaan se ken saadaan.

On "parisuhde ihmisiä", jotka eivät missään nimessä osaa olla yksin. Heille kelpaa ensimmäinen vastaantulija kumppaniksi ja vasta suhteen kuluessa havaitsevat, että eihän tämä olekaan sitä, mitä haluan.

Meitä on niin moneksi, jos jollekin on tärkeää olla itsenäinen ja yksin, toinen taas ei viihdy yksin pätkääkään.

 

[Wiltsu]

Laskin. Olen tällä hetkellä elämäni kuudennessa yli 2 vuotta kestäneessä parisuhteessa. Minua ei ole koskaan varsinaisesti jätetty, ellei oteta lukuun muutaman kuukauden seurusteluyrityksiä tai tapaamisajanjaksoja, jolloin ollaan vasta yritetty tutustua ja mies on todennut minut huonoksi vaihtoehdoksi hänelle. En koe tulleeni niissä tilanteissa jätetyksi.

Eli olen itse heivannut kaikki edelliset miessuhteeni.

Olen miettinyt monta kertaa, että onko mun pitänyt vaan olla se jättäjä (eli onko minulla niin surkea itsetunto, etten kestä jättämistä?)? Vai onko kyse vaan elämästä. Jättäminen on helppoa. Siinä vaiheessa, kun on tehnyt päätöksen asiasta, ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin katsoa eteenpäin. Jätetyksi tulemisesta en siis tiedä. Mutta kyllä ilman suuria tunteita toista sukupuolta kohtaan pitää elää vähintään vuosi ennen kuin aloittaa uuden vakavan suhteen.

Ensimmäisen 7 vuotta kestäneen parisuhteeni heivasin, kun saimme lapsia. Ei hänestä ollut isäksi. Toisen jätin, kun hän karjui vieressäni keittiön pöydän äärellä, että, jos nyt et sano, että rakastat minua, niin kävelen ovesta ulos. En sanonut. Niin no, kumpi jätti kumman? Kolmannen mieheni jätin, koska minuun iski kriisi. Halusin vain kulkea ympäri maailmaa asiakkaiden kanssa ja nauttia saamastani miesten huomiosta. Neljännen mieheni jätin, kun hän lähti kiukuttelemaan sanaharkan jälkeen yhteisestä talostamme kolmatta kertaa tyttärensä hoteisiin. Sille tielle sai jäädä. Viidennen jätin, koska hänellä oli vakava mielenterveydellinen sairaus, joka selvisi minulle lopulta vasta yli vuoden tuntemisen jälkeen. Kuudetta en ole jättänyt. Vielä. Kahdeksan vuotta kohta kasassa.

 

[jättäminen]

Jos toinen on täysi kusipää itseä kohtaan, on helpompi jättää. Jos tilanteessa taas on epävarmuustekijöitä, on parempi että toinen jättää, kuin itse ottaa vastuu siitä että heittää menemään jotakin mitä saattaisi joskus katua. Sillä silloin se on lopullista.