onko hölmöä ottaa koira ennen vauvan syntymää ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja apua !
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Sellainen täsmennys, vaikka siis meille tuo ajankohta olisi oikein hyvä, se edellyttää sitä että toinen puolisoista on sitoutunut koiran hoitoon yhtä lailla! En minä yksinhuoltajana tai toisen sanoutuessa irti koiran ulkoilutuksista tietenkään koiraa ottaisi ennen kuin lapsi on niin iso, että voi jäädä kotiin yksin. En siis todellakaan vauva- tai taaperovaiheessa.

Mutta onkohan kaikki nämä varoittelijat sitten ottaneet koiran ilman että puolison sitoutumista? Minusta se on lähtökohta kun näinkin vaativa lemmikki otetaan. Monilla yksinasuvilla ja töissä käyvillä on koiria, joten voi ajatella että on vain plussaa, jos kotona vauvan kanssa oleva vanhempi pääsee päivällä extralenkeille. Meilläkin mies ulkoilutti koiran aina ennen kuin lähti töihin, joten minulla ei ollut vauvan kanssa mikään kiire ulos. Miehen työmatkojen ajaksi koira laitettiin hoitoon.
 
Mutta onkohan kaikki nämä varoittelijat sitten ottaneet koiran ilman että puolison sitoutumista? Minusta se on lähtökohta kun näinkin vaativa lemmikki otetaan. Monilla yksinasuvilla ja töissä käyvillä on koiria, joten voi ajatella että on vain plussaa, jos kotona vauvan kanssa oleva vanhempi pääsee päivällä extralenkeille. Meilläkin mies ulkoilutti koiran aina ennen kuin lähti töihin, joten minulla ei ollut vauvan kanssa mikään kiire ulos. Miehen työmatkojen ajaksi koira laitettiin hoitoon.

No itse en tajua sellaista koiranpitoa jossa koira on kotona 10 h päivässä työpäivien ajan yksin vuodesta toiseen. Meillä ei ole koskaan näin. Kaikilla ei myöskään ole hoitopaikkoja olemassa. Pennun kanssa siellä ulkona on käytävä useammin kuin 3 krt päivässä ja muutenkin sen koiran kanssa olisi ihan jees touhuilla jotain. Vauvan kanssa se voi olla haastavaa tai sitten ei, jos kohdalle osuu se 4 tunnin päikkäreitä vetävä herranterttu :)
 
[QUOTE="kkkk";30167779]No itse en tajua sellaista koiranpitoa jossa koira on kotona 10 h päivässä työpäivien ajan yksin vuodesta toiseen. Meillä ei ole koskaan näin. Kaikilla ei myöskään ole hoitopaikkoja olemassa. Pennun kanssa siellä ulkona on käytävä useammin kuin 3 krt päivässä ja muutenkin sen koiran kanssa olisi ihan jees touhuilla jotain. Vauvan kanssa se voi olla haastavaa tai sitten ei, jos kohdalle osuu se 4 tunnin päikkäreitä vetävä herranterttu :)[/QUOTE]

Ei meilläkään 9-vuotias koira ole kuin suht lyhyitä jaksoja joutunut olemaan täydet työpäivät yksin. Aluksi olin opiskelija sellaisella alalla, jossa luennoilla istumista oli melko vähän. Ainoastaan siis kesätöiden aikana joutui olemaan työpäivät yksin, ei nyt sentään 10 tuntia, vaan maksimissaan 9 tuntia. Sittemmin olen tehnyt suurelta osin etätöitä, joten useimpina päivinä koiralla on ollut päivisin seuraa. Työmatkat poislukien, 9 tuntia on silloinkin meillä ollut se kipuraja, jos koira olisi joutunut olemaan pidemmän yksin ollaan hankittu joku se ulkoiluttamaan tai viety hoitoon. Kotona töitä tehdessäni en toki silloinkaan voi kesken päivää lähteä koiran kanssa pitkälle lenkille, perhevapailla tämä sen sen sijaan onnistuu.

Jos tulevaisuudessa on sellainen tilanne, että molemmat joutuu joka päivä olemaan poissa kotoa koko päivän, varmasti hommattaisiinkin koiralle ulkoiluttaja. Sellaisen saa ihan rahalla. Mutta saman voi tehdä vaikka toinen olisi kotona vauvan kanssa, jos tosiaan ulkoilu ei ollenkaan onnistu päivisin. Tosin kyllä normaali koira sen 9 tuntia kestää ilman ulkoilua, seurastakin on sille iloa. Pentu voi pissata paperille, silloin ei vaan täydellistä sisäsiisteyttä voi kovin varhain odottaa, jos ei pääse pennun kanssa tiheästi ulos.

Koira vaatii paljon eikä sitä kannata ottaa, jos resurssit ei riitä. Mutta en minä ymmärrä miksi perhevapaiden aikana olisi erityisen huono tilanne, jos perheessä on kaksi koiran hoitamiseen sitoutunutta aikuista.
 
No itse en kyllä vapaaehtoisesti tekis elämästäni hankalaa ottamalla kerrostaloon yhtäaikaa pentua ja talvivauvaa. Mutta toisaalta meillä on ollut vaan "vaativa" koira ja kaksi "vaativaa" vauvaa ja toinen vanhempi paljon poissa työn takia. Että toki kokemuksia voi olla monenlaisia ja sehän on ihan eri tilanne, jos molemmat vanhemmat pystyy hoitamaan sekä koiraa että vauvaa. Muuten se oma piha kyllä helpottaisi aika lailla, esim. koiran ripulin tai kipeän vauvan kanssa.

Mutta omasta mielestä sitä koiraa ei pitäis ottaa ollenkaan, jos se suurin syy olis saada kissalle kaveria..
 
En ottaisi, miksi tehdä elämästä vaikeaa tahallaan. Katsosin asiaa sitten siellä rivarissa.
Meillä oli aikanaan 2 aikuista koiraa, kaksoset syntyivät, mies paljon töissä ja harrasti kestävyysurheilua (treenit 3h/ilta monta kertaa/vko) sekä diabetekseen sairastunut isosisar. Kyllähän siitä selvittiin, mutta sanotaanko, että helpompaakin olisi voinut olla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja errääs;30167953:
En ottaisi, miksi tehdä elämästä vaikeaa tahallaan. Katsosin asiaa sitten siellä rivarissa.
Meillä oli aikanaan 2 aikuista koiraa, kaksoset syntyivät, mies paljon töissä ja harrasti kestävyysurheilua (treenit 3h/ilta monta kertaa/vko) sekä diabetekseen sairastunut isosisar. Kyllähän siitä selvittiin, mutta sanotaanko, että helpompaakin olisi voinut olla.

Mä en olisi tuollaiseen tilanteeseen hankkinut vauvaa missään tapauksessa, vaikka ei edes koiria olisi. Kyllä puolison pitää olla valmis tinkimään harrastuksistaan pikkulapsivaiheesa, ei tulisi kyseeseen monena iltana viikossa monen tunnin omat menot pitkien työpäivien päälle. Ei sillä, ettei ollenkaan saisi harrastaa, mutta kohtuus ja tasapuolisuus kaikessa.

Mutta joo, jos tilanne on sellainen että käytännössä yksin joutuu ottamaan vastuun koirasta, lapsesta ja kodista, ei minusta koiraa kannata ottaa moneen vuoteen lapsen syntymän jälkeen. Vauvan kanssa on minusta helpompi lenkkeillä, kuin uhmaikäisen taaperon. Ei tarvi olla erityisen helppo vauva, mutta kaikki vauvat nukkuu päikkäreitä ja useimmat parhaiten juuri liikkuvissa vaunuissa ja/tai kantoliinassa.
 

Yhteistyössä