Onko huolestuttavan ujoa käytöstä lapselta?

["jopo"]

Meillä on kesällä 5v täyttävä tyttö. Hän on aina ollut ujo ja hitaasti lämpeävä.

Päiväkodissa kuitenkin tosi kivasti saanut monia kavereita. Itse ei useinkaan ole aloitteellinen vaan monesti odottaa että kaveri pyytää mukaan, tosin hoidossa ja tuttujen serkkujen kanssa kyllä itsekin ehdottelee tekemistä.

Mutta tyttö jännittää kovasti esim. minun kaverin luokse kylään menoa. Olemme käyneet hänellä kerran (muutti toiselta paikkakunnalta) ja hänellä on itsellään kolme poikaa. SAattaa ensimmäisen 10 min olla aivan hiljaa ja selvästi jännittynyt ja istuu minun sylissä tai vieressä. Myöhemmin kyllä rentoutuu mutta ei halua leikkiä poikien kanssa.

Onko tämä teistä huolestuttavaa?

Eniten minua harmittaa se, että jos ujous kasvaa niin suureksi ettei pysty toteuttamaan ja tekemään sellaisia asioita mitä haluaisi.

Iloinen ja ihana tyttö hän on ja kovin rakas tietysti

 

[??]

Ei ole huolestuttavaa. Leikkii ilmeisesti muiden kanssa. Eihän sitä nyt kaikkien kanssa tule niin juttuun.

Älä vaan rupea tytön edessä puhumaan tytön ujoudesta muille. Keskustelkaa sitten kotona asiasta.

 

[Mep]

Mä olin pienenä kamalan ujo; istuin kyläpaikoissa kuulemma isän sylissä kuin tatti.
Ihan normaali musta on tullut ;-) Myyntityössäkin nykyään.

 

[Big Bang Theory]

meillä on 7v poika tuollainen enkä ole yhtään huolestunut. Hän on ujo ja hiljainen uusissa tilanteissa.

 

["aloittaja"]

Lapsi itse sanoo joskus että ujostutti niin en halunnut leikkiä tms.

Ei leiki siis vähemmän nähtyjen lasten kanssa, mutta tuttujen kanssa kyllä kovastikin.

 

["aloittaja"]

meillä on 7v poika tuollainen enkä ole yhtään huolestunut. Hän on ujo ja hiljainen uusissa tilanteissa.

Mitenkä teillä sujui eskari ja nyt ilmeisesti sitten koulukin jo?

Uskaltaako vastailla ja viittailla jne?

 

["aloittaja"]

Mä olin pienenä kamalan ujo; istuin kyläpaikoissa kuulemma isän sylissä kuin tatti.
Ihan normaali musta on tullut ;-) Myyntityössäkin nykyään.

Okei, hyvä tietää jossain iässä siis sinullakin ujous vähän väistyi?

 

["tintti"]

mä en ainakaan olis yhtään huolissani... minulla on nykyään 9v tyttö joka on ollut juurikin tuollainen, ehkä jopa vielä enemmän ujo. ja nyt on niin reipas ja iloinen 2. luokkalainen. minun mielestä on vaan hyvä että lapset ei ole joka paikassa suuna päänä vaan ensin tarkkailevat tilannetta.. ja sen olen huomannut kun minä, äiti, en ole paikalla, lapseni on avoimempi eli hänen on "pakko" osallistua ja vastata ja kommunikoida koska en ole häntä juuri siinä tilanteessa auttamassa (= puhumassa hänen puolestaan)... eli lapsi pärjää sosiaalisesti ihan loistavasti vaikka ei olisikaan kaiken aikaa äänessä ja huomion keskipiste... ja ollaanhan me aikuisetkin erilaisia.. että ei huolta...

 

["tintti"]

[QUOTE="aloittaja";25873585]Mitenkä teillä sujui eskari ja nyt ilmeisesti sitten koulukin jo?

Uskaltaako vastailla ja viittailla jne?[/QUOTE]

jatkan vielä sen verran että juuri tätä eskaria kauhulla odotin tämän tytön kohdalla mutta aivan loistavasti meni, ja nyt koulu... eskarin keväällä kun opettajan kanssa juttelin että miten on mennyt niin oli pakko varmistaa että puhutaanko minun lapsesta koska niin kuulemma viittasi, vastasi reippaasti kysyttäessä ja muutenkin osallistu kaikkeen mielellään ja innokkaasti... )

 

["aloittaja"]

[QUOTE="tintti";25873650]mä en ainakaan olis yhtään huolissani... minulla on nykyään 9v tyttö joka on ollut juurikin tuollainen, ehkä jopa vielä enemmän ujo. ja nyt on niin reipas ja iloinen 2. luokkalainen. minun mielestä on vaan hyvä että lapset ei ole joka paikassa suuna päänä vaan ensin tarkkailevat tilannetta.. ja sen olen huomannut kun minä, äiti, en ole paikalla, lapseni on avoimempi eli hänen on "pakko" osallistua ja vastata ja kommunikoida koska en ole häntä juuri siinä tilanteessa auttamassa (= puhumassa hänen puolestaan)... eli lapsi pärjää sosiaalisesti ihan loistavasti vaikka ei olisikaan kaiken aikaa äänessä ja huomion keskipiste... ja ollaanhan me aikuisetkin erilaisia.. että ei huolta... [/QUOTE]

Kiitos tästä

Joo saman olen muuten huomannut minäkin. Kun en ole paikalla on huomattavasti puheliaampi.

Yritän välttää etten hiillostaisi häntä näissä tilanteissa. Joskus kuitenkin sortuu siihen että kun joku vieras kysyy lapselta jotakin, niin sanon että niin"mites se ------ olikaan..." ja tavallaan odotan että lapsi vastaa itse. Jos ei edelleenkään vastaa niin sitten puhun puolesta. En sitten tiedä onko tuo väärä tyyli?

 

[Big Bang Theory]

[QUOTE="aloittaja";25873585]Mitenkä teillä sujui eskari ja nyt ilmeisesti sitten koulukin jo?

Uskaltaako vastailla ja viittailla jne?[/QUOTE]

täytti juuri 7v joten on vielä eskarissa Syksyllä aloittaa koulun. Syksyllä eskarissa oli pojalta saanut vielä kysymällä kysyä vastausta jne. ei mielellään itse viitannut, vaikka olisi tiennyt vastauksen. Nyt keväällä on kyllä viittaillut ja vastaillut ihan normaalisti. Hän on kyllä sen luontoinen, että ei halua vastata väärin, vaan kaikki pitää tietää tai osata heti täydellisesti. eskariopettaja sanoi, että sekin voi olla syy siihen, että ei halua viitata, kun on epävarma vastauksesta.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="tintti";25873689]jatkan vielä sen verran että juuri tätä eskaria kauhulla odotin tämän tytön kohdalla mutta aivan loistavasti meni, ja nyt koulu... eskarin keväällä kun opettajan kanssa juttelin että miten on mennyt niin oli pakko varmistaa että puhutaanko minun lapsesta koska niin kuulemma viittasi, vastasi reippaasti kysyttäessä ja muutenkin osallistu kaikkeen mielellään ja innokkaasti... )[/QUOTE]

Tosi kiva kuulla

Mitenkä toimit aiemmin kun hänellä oli tuota ujoutta? Ts. annoitko olla hiljaa jos halusi, vai pyritkö rohkaisemaan vai mitenkä? Mitenkä kaverisuhteet muodostuivat?

 

["tintti"]

[QUOTE="aloittaja";25873694]Kiitos tästä

Joo saman olen muuten huomannut minäkin. Kun en ole paikalla on huomattavasti puheliaampi.

Yritän välttää etten hiillostaisi häntä näissä tilanteissa. Joskus kuitenkin sortuu siihen että kun joku vieras kysyy lapselta jotakin, niin sanon että niin"mites se ------ olikaan..." ja tavallaan odotan että lapsi vastaa itse. Jos ei edelleenkään vastaa niin sitten puhun puolesta. En sitten tiedä onko tuo väärä tyyli?[/QUOTE]

kerronko meidän 5v neuvolasta tämän tytön kanssa.. ekalla kerralla ei tehnyt mitään, kerrassaan mitään... puolen tunnin "väännön" jälkeen luovutin ja lähdettiin pois ja tultiin parin viikon päästä uudestaan ja silloin saatiin tehtävät jotenkuten tehtyä... tai siitä kun hän kävi puoli vuotta srk kerhoa kaksi kertaa viikossa eikä kertaakaan suutaan avannut, ei kuulemma ollut niille tädeille asiaa.. lapsille leikin aikana saattoi kyllä jutella...

itse olen pyrkinyt siihen etten vastaisi tytön puolesta mutta tulee tilanteita kun on "pakko" mutta silloin varmistan häneltä asian tyyliin " mikä on Lissu sinun lempiväri?" ei vastausta... sitten minä saatan kysyä saman kysymyksen eikä välttämättä silloinkaan vastausta... sitten saatan vastata " lissun lempiväri on pinkki, eikö niin Lissu?" ja hymyilen lapselle ja hyvällä säkällä hän nyökkäsi...

 

[meillä kans]

Meillä on varmasti vieläkin ujompi neiti, syksyllä täyttää 5v. Tarhassa touhuaa kyllä joidenkin kanssa, mutta tällä hetkellä tarhaan meneminenkin on taas saanut takapakkia kun jää itkemään sinne vietäessä ja valittelee ikäväänsä äitiä kohtaan Hän on vauvasta saakka ollut kovin äitin perään. Sosiaalisuutta ei löydy yhtään esim.puistoissa tai sukulaisten lapsia kohtaan (yhtään samanikäistä ei ole, hieman nuorempia kaikki) taikka kavereidenkaan ja useasti häpeän tilanteita kun neiti vaan "roikkuu" äitissä kiinni eikä suostu leikkeihin. Jälkikäteen tyttöä saattaa harmittaa miksei mennyt, silloin kun on siis jo myöhäistä :/ Toivon tosiaan, että tämä ujous hellittäisi koulussa viimeistään -en kyllä kellään ole näin ujoa lasta nähnyt! Isänsä on pienenä ollut myös arka ja ujo, toisin kuin äitinsä ja nyt molemmat kyllä ihan "normaaleita" Voiko tämäkin piirre siis periytyä?!

 

["tintti"]

[QUOTE="aloittaja";25873712]Tosi kiva kuulla

Mitenkä toimit aiemmin kun hänellä oli tuota ujoutta? Ts. annoitko olla hiljaa jos halusi, vai pyritkö rohkaisemaan vai mitenkä? Mitenkä kaverisuhteet muodostuivat?[/QUOTE]

tottakai rohkaisin lasta puhumaan mutta jos toinen ei suutaan avaan niin asialle ei voinut mitään mutta koskaan en moittinut häntä, koskaan...

jotenkin lasten kanssa oli helpompi solmia suhteita mutta edelleenkin hänellä on muutama oikein läheinen ystävä mutta esim luokassa tulee toimeen kaikkien kanssa, myös poikien... joskus muistan olleeni ns puhemies puistossa tyyliin" hei, mikä sinun nimi on, haluaisitko tulla keinumaan yhdessä lissun kanssa? lissu on vähän arka vielä kysymään itse" ja kun huomasin että tämä reippaampi lapsi otti ns ohjat käsiin niin väistyin taka-alalle... ja mikä äidin suuri ilo ja riemu oli kun joskus tämä tyttö tuli luokseni ja sanoin että " äiti, olen tehnyt uuden ystävän itelle" esim puistossa tai uimalassa...

 

["aloittaja"]

Meillä on varmasti vieläkin ujompi neiti, syksyllä täyttää 5v. Tarhassa touhuaa kyllä joidenkin kanssa, mutta tällä hetkellä tarhaan meneminenkin on taas saanut takapakkia kun jää itkemään sinne vietäessä ja valittelee ikäväänsä äitiä kohtaan Hän on vauvasta saakka ollut kovin äitin perään. Sosiaalisuutta ei löydy yhtään esim.puistoissa tai sukulaisten lapsia kohtaan (yhtään samanikäistä ei ole, hieman nuorempia kaikki) taikka kavereidenkaan ja useasti häpeän tilanteita kun neiti vaan "roikkuu" äitissä kiinni eikä suostu leikkeihin. Jälkikäteen tyttöä saattaa harmittaa miksei mennyt, silloin kun on siis jo myöhäistä :/ Toivon tosiaan, että tämä ujous hellittäisi koulussa viimeistään -en kyllä kellään ole näin ujoa lasta nähnyt! Isänsä on pienenä ollut myös arka ja ujo, toisin kuin äitinsä ja nyt molemmat kyllä ihan "normaaleita" Voiko tämäkin piirre siis periytyä?!

Meillä lapsen isä ollut kanssa lapsena kovinkin ujo. Itse en niinkään ujo, mutta rauhallinen tapaus kylläkin.

Kyllä ujous voi hyvinkin periytyä!

 

["aloittaja"]

Onko teillä ujot lapset muuten ainoita lapsia?

 

[up]

nostoa vielä

 

["tintti"]

vastaan jälleen... meidän tämä ujo lissu on keskimmäinen meidän lapsista...