Onko huvikseen opiskelu väärin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ihmettelen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ainakin tuttavapiirini perusteella (näiltä aloilta siis tuttuja valmistunut, ja ihan itse ovat sanoneet että hyvin harva opiskelutoveri on saanut edes vuosien jälkeen omaa alaa sivuaviakaan töitä) tällaisia ovat yliopistokoulutuksista esimerkiksi maantiede, biologia, kielitiede ja naistutkimus. Alemman asteen koulutuksista muotoilija, keraamikko, liiketalouden tradenomi ja bioanalyytikko. Nämä siis vain omasta tuttavapiiristä, varmaan paljon enemmän on.

Ok. Tosin kulttuurialaahan noista taitavat edustaa ainoastaan muotoilija ja keraamikko.

Alkukontrolli = mistä aiheesta ja millä aikataululla aletaan esim. väitöskirjaa tai lisuria tekemään. Kukako - no luonnollisesti se laitos, joka tutkimusta valvoo. Kyllä jokaisella tutkimuksella pitää olla jokin tarkoitus ja aikataulu, oletko eri mieltä?

Kyllähän tuollainen kontrolli toimii nykyäänkin ainakin jollain tavalla; mille tahansa henkilön itsensä väitöstutkimukseksi nimeämälle hankkeelle kun ei löydy ohjaajaa (ja ilman ohjaajaa ei tietenkään voi olla väitöstutkimusta). Sitten väitöksen jälkeen, eli itsenäisenä tutkijana kädet ovat tietysti vapaammat, vaikkakin rahoitus asettaa silloinkin ainakin jonkinlaisia reunaehtoja.

Olen taipuvainen olemaan samaa mieltä siitä, että kaikella tutkimuksella tulee olla joku tarkoitus. Mutta tämän tarkoituksen ei missään nimessä tarvitse olla yhteneväinen välittömän hyödynnettävyyden kanssa. Saattaa kuulostaa rumalta, mutta itse kyllä sallisin - tietyin edellytyksin - tieteen tekemisen pelkän tieteen tekemisenkin vuoksi.

Ensinnäkin mikään ko. tieteenalan ulkopuolinen taho ei minun mielestäni voi pelkästään mielikuviin nojautumalla määritellä sitä, mikä tällä alalla on olennaista ja mikä ei. Tämä on siis hyvin vahvasti tieteenalan sisäinen kysymys. Toiseksi, myös nk. nollatutkimuksessa tullaan toisinaan (ehkä vahingossa?) testanneeksi ja kehittäneeksi sellaisia analyysimenetelmiä, joita voidaan sitten hyödyntää täysipainoisemmin jossain tarkoituksenmukaisemmassa hankkeessa.

Jep, uskon kyllä että tästä voi vängätä vaikka kuinka että mikä tahansa aihe voi olla vielä joskus hyödyllinen, mutta kun näin vain ei ole. Jotkut aiheet OVAT täysin turhia, ja niiden hyödyntämispotentiaali niin olematon että ne pitäisi jättää edes aloittamatta. Ajatus siitä että mikä tahansa tutkimus olisi hyvästä itse asiassa vain halventaa "oikean" tutkimuksen tärkeyttä.

Aivan varmasti on olemassa turhaa tutkimusta (ehkä jopa suurin osa on sitä), mutta se mitä tässä nyt vänkään on, että sen turhuuden/tärkeyden määrittäminen on oikeasti ihan jumalattoman hankala ja monitahoinen juttu. Siitä huolimatta, että olen itse väitellyt (eli minulla tulisi olla kompetenssia toimia omalla alallani itsenäisesti, ts. ilman ulkoista ohjausta), niin en todellakaan katso olevan kykenevä sanomaan suoralta kädeltä kovinkaan monesta oman alanikaan hankkeesta sen suunnitteluvaiheessa, että onko sen toteuttaminen tarkoituksenmukaista vai ei. Samoista lähtökohdista kun voidaan päätyä oikeastaan mihin tahansa lopputulemiin (hyvä idea voidaan kusta onnettomalla toteutuksella ja vastaavasti aivan onnettomalta vaikuttava ajatus voi tuottaa todella hedelmällistä ja hyödyntämiskelpoista tavaraa).
 
Off topic, mutta jos itsenäinen tutkija olisi itse miljonääri niin, että voisi rahoittaa ihan mitä tahansa höpöhöpö-tutkimuksia, voisiko hän tehdä niin vai vahtiiko vielä siinäkin vaiheessa joku taho?
 
[QUOTE="vieras";27467456]Off topic, mutta jos itsenäinen tutkija olisi itse miljonääri niin, että voisi rahoittaa ihan mitä tahansa höpöhöpö-tutkimuksia, voisiko hän tehdä niin vai vahtiiko vielä siinäkin vaiheessa joku taho?[/QUOTE]

Tottakai tutkia voi periaatteessa mitä tahansa ja miten tahansa (laki rajoittaa tietysti), mutta ihan mitä tahansa roskaa on vaikea saada julkaistua. Jonain omakustanteena tietysti voi julkaista ihan mitä tahansa (ja näinhän myös tapahtuu), mutta ikäänkuin tieteellistä väylää edeten (eli vertaisarvioiduissa journaaleissa tai toimitetuissa teoksissa) homma tyssäisi kyllä aika pian. Ainoastaan vertaisarvioidut (nk. referee-prosessin läpikäyneet) julkaisut ovat tieteellisiä julkaisuja.
 
Jos haluaa töitä, niin olisi varmaan kannattanut valita jokin muu kuin "20 tusinassa ja niistäkin 19 työttömiä"-tradenomin tutkinto. Ja itse kysymykseen, niin olen jossain määrin miehen kaverin kanssa samoilla linjoilla. Puhtaasti "huvikseen" opiskeleminen on yhteiskunnan varojen tuhlausta, ja vie paikan sellaiselta joka sen oikeasti haluaisi/tarvitsisi. Eli jos opiskelualaa ei edes aio hyödyntää työnhaussa tai ei halua alalle töihin, on paikan vieminen muilta väärin. Veronmaksajat senkin huvin maksavat, eli kyllä silloin on sossupummi ja kuluttaa vielä enemmän yhteiskunnan resursseja kuin pelkästään sohvalla makaamalla. Huvikseen voi harrastaa omalla rahalla esim. kansalaisopistoissa.

Sama pätee mielestäni myös aloihin, joilla työllistyminen on todella harvinaista, esim. useat humanistialat tai alat, joilla työllistyy enintään "noidankehään" eli kouluttamaan seuraavaa sukupolvea saman huuhaan pariin. Tuhlausta, hirveää tuhlausta yhteiskunnan kannalta.

Minusta ap ei opiskele vain 'huvikseen'. Ja on hyvin olennaista opintojen sujumisen kannalta, että opiskelu on mielekästä. Tiedättehän...
Korkeakouluissa on erilaisia kiintiöitä, mutta mä olen ymmärtänyt että mieluiten ottavat niitä joilla ei ole mitään koulutusta. Mä pääsin yliopistoon pääsykokeella vaikka mulla oli olemassa yksi (vain keskiasteen) tutkinto.
Olisi kyllä aikamoista jos ihmisen, jolla on aivokapasiteettia, tulisi tyytyä yhteen tutkintoon jonne on joskus vahingossa mennyt...taaaai josta ei ole hyötyä sillä tavalla kun on joskus kuvitellut, eli ei työllisty. Tai jospa vaan vedät burn outit.
Jos sitä, että opiskelee toista tutkintoa 'kevytkenkäisesti' ei saa sanoa ääneen niin voe voe. Mutta toisaalta, ei kai se 'huvikseen' opiskelu edes käytännössä eroa 'vakavissaan' opiskelusta???? Ja jos tulevan tutkinnon voi vielä joskus hyödyntää niin mikä siinä sitten?
 
[QUOTE="vieras";27465796]Eihän siinä opiskelemisessa mitään pahaa ole. Mutta kansantaloudellisesti on kyllä kamalaa, että yksi ihminen kerää lukuisia maksuttomia tutkintoja. Jokuhan näissäkin joutuu aina maksumieheksi. Valtiontalouden piikki on koultusten osalta auki ja sitten ihmetellään perusvoimavarojen riittämättömyyttä.[/QUOTE]

Noh, jossainhan se raja aina tulee vastaan. Olisko 3 sellanen maksimi josta olen itse kuullut. Tavallisimmin kaksi korkeakoulututkintoa. Sitten on varmasti paljon niitä joilla on eritasoisia tutkintoja, kursseja sun muuta käyty.
 
Mielestäni on väärin, jos opiskelee ihan vain huvikseen. Mutta jos aikoo esim vaihtaa alaa, ja hyödyntää siinä opiskelua, niin silloin ok. Huvikseen opiskelut pitäisi hoitaa omilla rahoilla esim avoimmessa yliopistossa.

 

Yhteistyössä