Onko ihan tyhmää tehdä lapsi kesken opiskelujen jos...

[unelmia ja suunnitelmia]

Eli kommentteja ihan puhtaasti omaan tilanteeseeni:

Olen 26v, kuten miehenikin. Yhdessä olemme olleet kuusi vuotta ja aviossa vuoden. Mies on kohtuullisen hyväpalkkaisessa vakityössä, minä opiskelen yliopistossa. Minulta löytyy alta kaksi ammatillista tutkintoa ja yo-tutkinto. Toinen ammattitutkinnoista on perustutkinto alasta josta opiskelen nyt korkeakoulututkintoa. Opiskelun ohessa teen myös oman alani töitä.

Olemme harkinneet lapsen hankintaa tähän väliin. Jos raskautuisin lähiaikoina, opiskelisin niin pitkälle kuin raskaus sallisi, jäisin vuoden tai puolentoista ajaksi kotiin vauvan kanssa ja suorittelisin sitten opintoja sen mukaan kuin ehdin tai pystyn. Koska siinä vaiheessa opintoja voisin tehdä kursseja joissa on hyvin vähän läsnäolopakkoa luennoilla, opiskelu onnistuisi ehkä ihan hyvin lapsesta huolehtiessa. Sitten kun tuntuu että on hyvä aika laittaa lapsi hoitoon voisin myös palata tekemään alani töitä paikkaan jossa olen osa-aikaisena. Kun valmistuisin maisteriksi, lapsi olisi nopeimmallakin aikataululla jo kolmevuotias (ja lähtökohtaisesti ainakin hauaisin vain yhden lapsen).
Joten:

A Jos olen osa-aikaisessa työssä opiskelujen ohella, saanko minimi äitiyspäivärahaa vai miten se lasketaan?

B Jos valmistuessani etsin oman alan vakituista työpaikkaa korkeakoulutettuna mutta jo alalta kokemusta about 5 vuotta omaavana noin 30-vuotiaana niin olenko edelleen mahdolliselle työnantajalle tikittävä raskausaikapommi, vaikka minulla olisi jo kolmevuotias lapsi hankittuna. Olisiko lapsi nyt sitten etu vai haitta työtä hakiessa?

Ei muuten, mutta kun vauvakuume on kova ja aina manataan että koulut pitäisi käydä loppuun ennen perheen perustamista. Tuntuu että jos valmistuisin yliopistosta naimisissa olevana aikuisena naisena, jokainen työnantaja arvaisi heti että vakituisen työn saatuani alkaisi lapsentekohommat. Voisi olla hieman vaikeaa saada työpaikkaa... Joten, onko hyötyä vai haittaa jos lapsi hankittaisiin nyt eikä kolmen vuoden päästä?

 

[bud]

On tyhmää. Monille käy niin, ettei niitä opintoja tule kuitenkaan jatkettua, vaikka kuinka aiemmin olisi vannonut. Kohta tähän tulee joku vakuuttelemaan, että tehkää vaan lapsi, kaikki menee hyvin ja niin varmasti menisikin, mutta paljon ihanampaa ja helpompaa on olla äiti vasta sitten, kun on opinnot ohi, talous vakaa, vakityö odottamassa.

 

[bud]

On tyhmää. Monille käy niin, ettei niitä opintoja tule kuitenkaan jatkettua, vaikka kuinka aiemmin olisi vannonut. Kohta tähän tulee joku vakuuttelemaan, että tehkää vaan lapsi, kaikki menee hyvin ja niin varmasti menisikin, mutta paljon ihanampaa ja helpompaa on olla äiti vasta sitten, kun on opinnot ohi, talous vakaa, vakityö odottamassa.

Ja se työpaikka nuorena naisena voi olla vaikea saada oli lapsia tai ei. Voi ne esimiehet aatella niinkin, että jos sulla on jo lapsi, sulla tulee olemaan paljon poissaoloja. Ensin jalka jonkun firman ovenväliin ja sit vaan lasta tekemään "röyhkeesti".

 

[Mona Lisa]

Tuohon kysymyksee,n kannattaako hankkia lapsi nyt, niin mun mielestä kannattaa. Parempi tehdä lapsi kesken opiskelujen kuin vasta opiskelujen jälkeen. Olen kuullut, että jos opintojen jälkeen on pitkään äitiyslomalla ennen työelämää, työntantajat ottaa vähän huonosti töihin kun ei ole sitä kokemusta ja opinnot voivat olla vähän unohtuneet. Riippuu tietysti alasta.

Toinen juttu jaksatko opiskella loppuun kun olet saanut lapset.

Jokainen hedelmällisessä iässä oleva nainen on työntantajalle riski. Ei ole siis mitään väliä lasten lukumäärällä. Pienet lapset (tai ei lapsia ollenkaan) kertoo vähän siitä, että lapsia voi olla tulossa lisää.

5 vuoden kokemuksella on kai ihan hyvät työllistymismahdollisuudet.

 

[Ap.]

No itselläni motivaattorina on se että todennäköisesti jos valmistun korkeakoulutukintoon niin firmassa jossa nyt teen osa-aikaista työtä, saattaisi hyvinkin loheta se vakipaikkakin, kun olisin talon tavat tuntevana muodollisesti pätevä etenemään... Enkä kyllä muutenkaan osaa kuvitella itseäni siihen tilanteeseen että jättäisin opinnot roikkumaan.

Olen yrittäjäperheestä, joten ajattelen myös työnantajaa tässä. Olen aina ollut sitä mieltä että on työnantajaa kohtaan todella törkeää napata vakityö ja jäädä sitten äitiyslomalle jolloin työnantajan pitää alkaa etsimään sijaista. Mieluummin hankkisin lapsen nyt ja jatkaisin sitten uraputkea. Miehen työ on kuitenkin turvallisella pohjalla ja esim. lapsen sairastuessa miehellä olisi minua paremmat mahdollisuudet jäädä hoitamaan. Ja opiskelujen lomassa saisin kuitenkin hoitaa lasta sen vuoden-puolitoista ihan rauhassa ja senkin jälkeen opinnot olisivat enimmäkseen kotona luettavia ---> välillä tentissä käymistä + gradun tekeminen. Lasta siis ei tarvitsisi laittaa päiväkotiin kuin vasta melkein kolmevuotiaana, kun isovanhemmat varmasti mielellään vahtisivat sen aikaa että äiti käy tenteissä yms. pakollisissa koulumenoissa...

Olenkohan nyt ihan naiivi tämän suunnitelmani suhteen XD

 

[ap.]

Merkitsisiköhän työnantajille mitään jos heti haastattelussa sanoisin suoraan että yksi lapsi on jo ja enempää ei ole suunnitelmissa? Tosin en kyllä ala päin naamaa valehtelemaankaan jos tuolloin tuntuisi siltä että sittenkin se sisarus lapselle olisi kiva

 

[Anatolia]

Mielummin jäin äitiyslomalle kesken opintojen, kuin vastavalmistuneena.

Oon siis äitiyslomalla nyt, ja suoritan viimeisiä opintoja samalla.

Tässä on sekin hyvä puoli, että voin hyödyntää opiskelijaetuuksia äitiyslomalla; käyn mm. syömässä aika ajoin sikahalpoja opiskelijahintaisia aterioita sairaalassa tai yliopiston ruokalassa

 

[Scarlett O Harava]

Mielummin jäin äitiyslomalle kesken opintojen, kuin vastavalmistuneena.

Oon siis äitiyslomalla nyt, ja suoritan viimeisiä opintoja samalla.

Tässä on sekin hyvä puoli, että voin hyödyntää opiskelijaetuuksia äitiyslomalla; käyn mm. syömässä aika ajoin sikahalpoja opiskelijahintaisia aterioita sairaalassa tai yliopiston ruokalassa

Kuinka loppusuoralla sun opinnot on? Onko valmistuminen kuinka lähellä?

 

[Anatolia]

Kuinka loppusuoralla sun opinnot on? Onko valmistuminen kuinka lähellä?

Ei tarvitse enää kun palauttaa 2 tehtävää (jotka on työn alla, ja jotka ei vaadi paljoa) ja läpäistä 1 tentti (johon osallistuin viime viikolla, tulokset saan tietää kaiketi maanantaina).

Opinnäytetyö on tehty, hyväksytty, esitetty ja julkaistu jo keväällä.

Kaikki pakolliset harjoittelut on tehty. Yksi harjoittelu puuttuu, sitä ei tarvitse suorittaa harjoitteluna, vaan saan sen hyväksiluettua kun menen töihin vähintään viideksi viikoksi.

Eli ei puutu juuri mitään, kaikki paitsi harjoittelun saan valmiiksi ennen joulua.

 

[FM]

Mulla kaksi lasta heti valmistumisen perään ja oon ollu 3 vuotta kotona. Mulla on korkeakoulututkinto. Ei tietoa töistä ja tuntuu, että työnantajille on kynnys ottaa pienten lasten äiti töihin. Tulee kuulemma sairauskierteitä, kun lapset menee päiväkotiin. Ihan niinkuin lasten isä ei voisi pitää niitä sairaslomia lasten sairastuessa. Oma näkemykseni oli ennen lapsia ja on edelleen, että olisin lottovoitto työnantajalle, koska lapset on tehty enkä enää jää äitiyslomalle.

Sinuna tekisin lapsen opiskelujen aikana ja varsinkin jos haluatte vain yhden. Sen voi mainita jo hakemuksessa, että minulla yksi lapsi enkä haaveile lisää. Tai sitten teet lapsen vasta, kun olet valmistumisen jälkeen ollut jonkun aikaa töissä.

 

[heheheh]

On tyhmää. Monille käy niin, ettei niitä opintoja tule kuitenkaan jatkettua, vaikka kuinka aiemmin olisi vannonut. Kohta tähän tulee joku vakuuttelemaan, että tehkää vaan lapsi, kaikki menee hyvin ja niin varmasti menisikin, mutta paljon ihanampaa ja helpompaa on olla äiti vasta sitten, kun on opinnot ohi, talous vakaa, vakityö odottamassa.

No minä taas olen toista mieltä. Pitää muuten olla aika luuseri jos yhden lapsen takia opinnot jää. Tuskin sellainen muutenkaan kovin hyvin olisi pärjännyt.
Minusta taas oli tosi helppoa opiskella joustavasti lasten ollessa pieniä, paljon ihanampaa ja saa myös olla nuorempi äiti. Mutta mielipiteitä on monia, ei se sinun oikea ole, erilainen vain.

 

[fgs]

Tulevaisuutta ajattelin ja tulin siihen tulokseen, että lapset on kaikkein parasta saada opiskeluaikana/ opintojen välissä, mikäli muuten kaikki hyvin. Järkisyistä siis kaksi lasta siihen väliin.

 

[LM]

No itse olen tehnyt just noin kuin kuvailet: mulla on pari vuotta opintoja jäljellä. Olen nyt raskaana. Mies on töissä. Ja itse olen opiskelujen oheella tehnyt osa-aikatöitä omalta alaltani.

Jos aika tuntuu lasten hankkimiselle oikealta, niin siitä vain! Kaikkea ei loppuun asti kontrolloida, siis sitä esim. miten työnantajat suhtautuvat. Kuitenkin suurin osa naisista saa töitä, eli jos osaat asiasi ja sinulla on pätevyys jo työkokemustakin, niin luultavasti saat töitä.

Pistäkää naiset miehenne isyyslomille niin, että työnantajalle olisi yhtä iso riski palkata niin mies kuin nainenkin. Saisi jo loppua tämä nuorten naisten nöyristely synnytysasioiden kanssa.

Äitiyspäivärahasta. Se lasketaan verotettavien tulojen mukaan, eli ei väliä, onko työ ollut osa-aikatyö vai kokoaikatyö. Kelan sivuilla on laskuri, jolla voit laskea tuen suuruuden.

 

[Vogue]

No itse opiskelen yliopistossa ja odotan toista lastamme. Opiskeluja en aio keskeyttää missään vaiheessa, mutta meidän tiedekunnassa pystyykin tenttimällä suorittamaan paljon kursseja. Enemmän opiskelut joustavat lapsien kanssa kuin työelämä.

 

[mamma6v]

Itse olin 23 v. kun saimme esikoisen. Ammattikorkeakoulua jäi puoli vuotta kesken. Olin 1v2kk tauolla ja opiskelin ihan vielä viimeisenä perjantainakin kun poika syntyi sitten sunnuntai aamuna! Puoli vuotta oli rankaa, mutta opiskeli aivan eri motivaatiolla kun tiesi että se aika on pojalta pois. Hyvin meni! Ja lopputyötä pystyin myös äitiyslomalla tekemään kun poitsu nukkui! Miehellä oli jo vakityö ja ostimme paritalon puolikkaan vaikka minulla opinnot kesken! Ei voi sanoa että helppoa se olisi ollut mutta nyt olen todella onnellinen ratkaisuumme.

Todella innolla menin töihin vasta valmistuneena ja aloinkin samana kesänä odottaa toista lastamme. Ehdin olemaan reilu puoli vuotta töissä. Kun minulla oli kaksi pientä lasta ja palasin samaan työpaikkaan, sain sieltä sitten toisen puolen vuoden työpanoksen jälkeen vakituisen työpaikan(tosin sijaistin myös kaikki opiskelun loma-ajat samalla työnantajalla saman tyyppisissä tehtävissä). Minulle rivien välistä annettiin ymmärtää että hyvin olen työt tehnyt ja kun kaksi lastakin on(tyttö ja poika) niin en varmaan ihan kohta ole mammalomille jäämässä...väärin meni, sorry! Kaksi saimme lapsia sitten vielä työnantajan piikkiin

 

[ap.]

No itse opiskelen yliopistossa ja odotan toista lastamme. Opiskeluja en aio keskeyttää missään vaiheessa, mutta meidän tiedekunnassa pystyykin tenttimällä suorittamaan paljon kursseja. Enemmän opiskelut joustavat lapsien kanssa kuin työelämä.

Näin minäkin olen ajatellut, että opiskeut joustavat enemmän kuin työelämä!
Toivottavasti en hirveän naiivi ole... Mielesätni lapsi tähän väliin tuntuu niin järkevältäkin, mutta kun sitten toisaalta mietin että sumentaako tunnepuoli järjen... Tulisiko tulevaisuudessa sitten parempi aika hankkia lapsia? Mutta haluaisin sen lapsen jo nyt...

 

["vieras"]

Tuon päätöksen voit tehdä vain sinä. Aina voi mennä jollakin tavoin "pieleen", opinnot voi pitkittyä ja mutkistua, toisaalta ehket myöhemmin saakaan kasta ja pohdin lopun ikää olisiko nuorempana tärpännyt. Elämää kun ei oikeasti pysty suunnittelemaan.

 

[lähes valmis opiskelija äiti]

On tyhmää. Monille käy niin, ettei niitä opintoja tule kuitenkaan jatkettua, vaikka kuinka aiemmin olisi vannonut. Kohta tähän tulee joku vakuuttelemaan, että tehkää vaan lapsi, kaikki menee hyvin ja niin varmasti menisikin, mutta paljon ihanampaa ja helpompaa on olla äiti vasta sitten, kun on opinnot ohi, talous vakaa, vakityö odottamassa.

Höpö höpö. Jos on motivoitunut opiskelija, ei lapsi vähennä opintojen jatkamista. Samalla logiikalla työinnotkin vähenisivät lisääntyvillä työntekijöillä...

Mä sain tietää olevani raskaana yli puolessa välissä yliopistotutkintoa. Tein silloin oman alan osa-aikatöitä. Raskausaikana uurastin opintopisteitä ja samalla tein paria, kolmea päivää töissä. Ihan vauva-ajan alussa tein myös viimeiset kurssit. Rankkaa oli todellakin, kun oli koliikki vauva, joka nukkui vähän öisin ja päivisin vain liikkeessä. Kaikesta kuitenkin selviää. Olin vuoden kotona ja sitten mies tuli remmiin ja lähdin tekemään gradua palkallisena raskausajan työnantajalleni. Odottivat mua, vaikka mitään työsuhdetta ei enää ollut voimassa.

Kannattaa yrittää hommata työnantajaltasi palkallinen gradupaikka, se tietenkin helpottaa rahallisesti, mutta todennäköisesti auttaa työllistymisessä ja tulee gradu valmiiksi nopeasti.

Miinuspuolena opiskeluaikana tehdyissä lapsissa on se ettei välttämättä raaski olla kauaa kotona. Itse olisin halunnut olla 2-3 vuotta, mutta en uskaltanut, etten menettäisi gradupaikkaa. Vakityössä olisin ollut pidempään kotona.

En usko että tutussa työssä sua niin helpolla syrjitään pienten lasten takia ja ovat valmiita joustamaan. Uuden hyvän työntekijän saaminen on arpapeliä ja kouluttaminen kallista.

Elämästä ei voi ikinä tietää, kuten joku sanoi ei voi tietää saako vanhempana lapsia. Tietynlaisista töistä esim. johtotehtävistä on taas hankalaa jäädä äityislomalle.

Tee niin kuin parhaalta tuntuu, järjellä ei voi tätä asiaa pelkästän ratkaista!

Sitten vielä käytännön asioista. Kelan sivuilta löydät hyvin tietoa äityislomarahoista ym. Osa-aikaisena voit hakea työtuloihin perustuvaa jos haluat. Voit hakea myös minimirahaa ja voit silloin nostaa myös opintotukea jos pisteet riittävät. Huom. lapsellinen opiskelija ei saa asumislisää, vaan siirtyy silloin yleisen asumistuen piiriin, johon tuet vaikuttavat.

 

[Koulutus on hyvä homma]

Itsellä on amk tutkinto, ja jäin äitiyslomalle noin vuosi ennen valmistumista. Olin kotona noin vuoden vauvan kans ja sitten takas koulun penkille. Meillä niin ihana homma että isoisä hoisi muksua mun kouluajan,ja pakko sanoa että hienosti meni. Valmistuin, ja kun menin töihiin tuntui että toi pieni oli vaan plussaa(ei ehkä heti jää äippälomalle) Ja vaikka pari vuotta tapahtuman jälkeen jäin uudelleen äippälomalle, ei työpaikassa oltu moksiskaan.

 

["Neiti"]

Itse opiskelin yo-tutkinnon 4 vuodessa, ehdin olla töissä neljä vuotta vakituisena ja silti olin alle 30 v. esikoisen saadessani. Ainut miinuspuoli tässä on se, etten kauhean mieluusti enää vaihtaisi hyvää työnantajaa (saan olla osa-aikaisena jne.), vaikka se uralle varmaan hyvää tekisikin. Etenemismahdollisuudet ja palkankorotukset alkaa olla aika maksimissa tässä firmassa...

Kai se on aina "väärä" aika saada lapsi. Joko väärä aika parisuhteessa, taloudellisesti tai työn kannalta...