R
Riittää
Vieras
Ihan tosissaan, nyt alkaa jo riittää mullekin tämä. Ollaan erottu 6 vuotta sitten, ex on ottanut lapset tänä aikana luokseen tasan kolme kertaa. Edellisestä on aikaa kolme vuotta, kun on aina perunut tulonsa viime tipassa. Soittaa kun jaksaa, usein menee kuukausia ettei tyypistä kuulu.
Tämän kaiken hyvän lisäksi hommasi mut oikeuden eteen viime kesänä, kun väitti että mä oon estänyt tapaamisia ja hän haluaa lapsiaan tavata. Sitä ennen olin lastenvalvojien kauitta lähettänyt hänelle useita eri ehdotuksia tapaamissopparista, jotka se kaikki hylkäsi. Syynä oli se, ettei hän suostu mun ehdotuksiin koska ei ole mun vietävissä.
Niin, mentiin sitten oikeuteen ja laadittiin taas uus tapaamissoppari. Mies jaksoi jotenkuten soitella ja kävi jopa kaks kertaa tapaamassa lapsiaan. Kesäkuussa sovittiin pävä, jolloin saa lapsensa luokseen. Se oli tämä päivä.
Exästä ei ole kuulunut kohta kuukauteen. Numero on pois käytöstä, eikä meillä ole muuta numeroa. Olen laittanut sähköpostia, ei vastausta. Lähdettiinpä sitten kuitenkin ajamaan lasten kanssa 200 kilsan päähän lentokentälle, jossa meidän piti tavata. Lapset olivat innoissaan ja odottivat pääsyä isälle ja lentokoneeseen.
Ja me odotettiin. Tunti jos toinenkin, eikä ex koskaan saapunut.
Pienet lapsiraukkani joutuivat TAAS pettymään isänsä lupauksiin, TAAS se stanan k*sipää rikkoi lastensa sydämet! Kyyneleet vaan vierivät pienille poskille, kun lopulta käännyttiin pois ja lähdettiin takaisin kotiin.
Ja mua ottaa päähän. Mä en tajua, eikö sitä idioottia saa mitenkään lopettamaan tätä pompottelua? Lapset kärsii, tää on jo henkistä väkivaltaa tämmöinen. Kun tää on toistuvaa, ei ollut eka kerta. Ja aina vaan sanotaan että MUN pitää tukea lasten ja isän välistä suhdetta ja että isällä on oikeus lapsiinsa. Voi jumalauta sanon mä, jos toinen on tuommoinen luuseri niin kenen etu on että se saa leikkiä lastensa mielenterveydellä?!! Toinen lapsista oireilee jo muutenkin psyykkisesti isäsuhdettaan, on ihan asiantuntijoiden lausunto asiasta mustaa valkoisella.
Mitä mun pitää tehdä, että sillä ihmisellä ei ole enää mitään oikeutta koskaan ottaa meihin yhteyttä eikä mitään muutakaan?
Vai niinkö kauan tätä jatkuu, että lasten elämä on täysin pilalla ja sen johdosta joutuvat elämään jossain mielisairaalassa lopun elämäänsä?
Tämän kaiken hyvän lisäksi hommasi mut oikeuden eteen viime kesänä, kun väitti että mä oon estänyt tapaamisia ja hän haluaa lapsiaan tavata. Sitä ennen olin lastenvalvojien kauitta lähettänyt hänelle useita eri ehdotuksia tapaamissopparista, jotka se kaikki hylkäsi. Syynä oli se, ettei hän suostu mun ehdotuksiin koska ei ole mun vietävissä.
Niin, mentiin sitten oikeuteen ja laadittiin taas uus tapaamissoppari. Mies jaksoi jotenkuten soitella ja kävi jopa kaks kertaa tapaamassa lapsiaan. Kesäkuussa sovittiin pävä, jolloin saa lapsensa luokseen. Se oli tämä päivä.
Exästä ei ole kuulunut kohta kuukauteen. Numero on pois käytöstä, eikä meillä ole muuta numeroa. Olen laittanut sähköpostia, ei vastausta. Lähdettiinpä sitten kuitenkin ajamaan lasten kanssa 200 kilsan päähän lentokentälle, jossa meidän piti tavata. Lapset olivat innoissaan ja odottivat pääsyä isälle ja lentokoneeseen.
Ja me odotettiin. Tunti jos toinenkin, eikä ex koskaan saapunut.
Pienet lapsiraukkani joutuivat TAAS pettymään isänsä lupauksiin, TAAS se stanan k*sipää rikkoi lastensa sydämet! Kyyneleet vaan vierivät pienille poskille, kun lopulta käännyttiin pois ja lähdettiin takaisin kotiin.
Ja mua ottaa päähän. Mä en tajua, eikö sitä idioottia saa mitenkään lopettamaan tätä pompottelua? Lapset kärsii, tää on jo henkistä väkivaltaa tämmöinen. Kun tää on toistuvaa, ei ollut eka kerta. Ja aina vaan sanotaan että MUN pitää tukea lasten ja isän välistä suhdetta ja että isällä on oikeus lapsiinsa. Voi jumalauta sanon mä, jos toinen on tuommoinen luuseri niin kenen etu on että se saa leikkiä lastensa mielenterveydellä?!! Toinen lapsista oireilee jo muutenkin psyykkisesti isäsuhdettaan, on ihan asiantuntijoiden lausunto asiasta mustaa valkoisella.
Mitä mun pitää tehdä, että sillä ihmisellä ei ole enää mitään oikeutta koskaan ottaa meihin yhteyttä eikä mitään muutakaan?
Vai niinkö kauan tätä jatkuu, että lasten elämä on täysin pilalla ja sen johdosta joutuvat elämään jossain mielisairaalassa lopun elämäänsä?
