Onko isovanhemmattomia lapsia?

[katmat]

Hei

Onko muita kohtalotovereita joiden lapsilla ei oo isovanhempia lähellä? Mun omat vanhemmat on kuolleet ja miehen vanhemmat asuu suomen toisella puolella ja ovat jo iäkkäitä. Surettaa oman lapsen puolesta kun kasvaa kun ei oo mummolaa kuten kaikilla kavereiden lapsilla on. Heillä on mummola tai kaks minne mennä ja aina joku joka voi hoitaa lasta jos vanhemmilla menoja. Meillä ei oo ja se on surullista. Miehen äiti toki on oikein ihana mummi mutta välimatkan takia esim hoitoon jättäminen on mahdotonta.
Harmittaa kun itsellä on ollu onni omistaa ihanat isovanhemmat aikuisikään asti (edelleen on kaks heistä elossa), tiedän mistä lapseni jäävät paitsi. On heillä ns varamummoja mut on se vaan niin että oma lapsenlapsi on oma lapsenlapsi eli ei ne varamummot oo yhtä kiinnostuneita lapsesta kuin olisivat omasta lapsenlapsesta. :\|

 

[taustalla]

:wave:

Ei ole lapsilla mummoja eikä varamummoja tai pappoja tai varapappoja, jotka kävisivät, hoitaisivat, tai kyselisivät kuulumisia tai olisivat muuten mukana lasten elämässä.

Välimatka on pitkä kaikkiin, eikä kiinnostustakaan ole
, kun ovat omat lapsensa saaneet kasvatettua.

Varamummo on käynyt mielessä, mutta mietin juuri tuota samaa, että tuskin se kiinnostus on kuitenkaan sitten todellista, tai samanlaista kuin verensukulaisella on parhaassa tapauksessa, kun isovanhemmat ovat ehyitä ihmisiä ja sujut oman elämänsä kanssa ja jaksavat/ haluavat kiinnostua muistakin kuin itsestään.

 

[toinen vieras]

Ei ole meilläkään. Omat vanhempani ovat kuolleet ja miehen vanhemmat eivät isovanhemmiksi halunneet. Eivät siis pidä mitään yhteyttä lapsiin. Kyllä se välillä sattuu, kun muut lapset lähtevät mummolaan tai kertovat mitä mummo/vaari toi ja meidän lapset tulevat kotiin ja kysyvät, miksei meillä ole. Mutta pärjätäänhän sitä kun on pakko. Itse olen lapseni hoitanut ilman mummojen apua. Varamummo/vaari olisi varmaan hyvä, mutta ei sama juttu.

 

[äippä]

Eipä meilläkään hirveästi isovnhemmat elämään kuulu. Toinen Pappa on kuollut, mummo asuu lähellä, mutta niin kiireinen. Omat vanhempani asuvat kaukana ja kiinnostus lapsiin, hyvin vähäistä esimerkkinä:lupasivat lapsille tulla kesällä käymään, vileä ei ole sit kesä näköjään mennyt, kun heitä ei ole näkynyt. Kävimme viionloppuna paikkakunalla jossa vanhempani asuvat, isäni oli niin kiireinen, ettei kerinnyt tavata, äitiäni näkivät n. tunnin verran. Surkuhan se on, kun lasten suhde isovanhempiin on olematon, itse kun muistaa omat kokemukset mummoloissa oloista ja sen läheisyyden ja lämmön mitä heiltä sai. Mutta ei toisia voi pakottaa välittämään lapsenlapsistaan jos eivät siihen itse pysty.

 

[katmat]

joo sen mäkin huomasin et ei riitä sellaisella todellinen kiinnostus joka ei ole biologinen läheinen. yksi esimerkki meillä on lapsen kummit. he saivat oman lapsenlapsen vuosi lapsemme syntymän jälkeen ja sen jälkeen ei oo kyllä näkyny kylässä ku synttäreillä ja jouluna nippa nappa viis minuuttia ja hoitaa eivät millään ehdi kun on se oma lapsenlapsi joka on kaikessa ensi sijalla. ymmärrettäväähän se on, mutta sattuu silti itseen kun lapsella ei oo omien vanhempien lisäksi ketään jolle hän olis se tärkein. kummeillekin on lapsenlapsi nyt tärkein ja sit tulee kummilapsi mikäli sattuu jäädä aikaa ja voimia... :attn:

 

[NuoTTi]

Hei.. minunkin omat vanhemma kuolivat kun olin nuori ja miehen vanhemmat asuvat myös niin pitkän välimatkan päässä että poika harvoin näkee "mymmeliä". Pappaa vielä harvemmin. Kyllähän se harmittaa.. ja ihaninta mitä tietäisin olisi että omat vanhemmat näkisivät oman lapsen lapsen..

 

[katmat]

mäkin monesti suren kun omat vanhemmat ei ehtineet nähdä lapsen lastaan, kun tiedän että he olisivat aivan onnessaan hänestä jos eläisivät. KUmpikin rakasti lapsia tosi paljon. Isälleni ehdin kertoa olevani raskaana ja ehdin käydä ekassa ultrassa mutta sitten hän äkillisesti kuoli. Oon monesti miettinyt että minkä ihmeen takia näin piti käydä, ois nyt saanu elää edes niin kauan et olis nähny lapsenlapsensa. :attn:

 

[Surku]

Hei, minä olen jo mummo, mutta aikanaan minulla ei ole ollut mummeja eikä vaareja ja se on aina harmittanut.
Nyt kun olen itse mummo , ei kuitenkaan tunnu hyvältä kun lukee noita muita palstoja, olis ehkä parempi lasten vanhempien mielestä ettei paljon pitäis yhteyksiä, ettei sotkeutuis heidän elämään.
Vai huomataanko isovanhempien merkitys vasta sitten kun aika on mummoista ja vaareista jättänyt ???