Onko isovanhemmille kaikki lapsenlapset samanarvoisia?

[vieras]

Meillä miehen vanhemmat on neljän lapsenlapsensa suhteen niin tasapuolisia, että se välillä jo ärsyttää. Esim. jos ostavat miehen siskon lapsille vaikka uudet toppapuvut, koska he tarvitsevat, niin sitten ostavat myös meidän lapsille jotain samalla rahalla, vaikkei olisi mitään sen kummempaa tarvettakaan. Haluavat ehdottomasti olla tasapuolisia, ettei vaan kukaan (=miehen sisko ) pääse syyttämään suosimisesta. Kuulemma miehen mummi on aina suosinut toisia lapsenlapsiaan, ja se on ärsyttänyt miehen vanhempia eikä he halua olla samanlaisia. Ok, ymmärrän tämän, mutta he ei ymmärrä etten mä tule kateelliseksi jos hankkivat jotain tyttärensä lapsille muttei meidän lapsille. Koska mä en vaan osaa ajatella niin, että meidänkin lasten on saatava jotain ihan vaan siitä saamisen ilosta.

Omat vanhemmat on myös ihan tasapuolisia kaikkien lastenlastensa kanssa, tosin meidän lapsia on hoitaneet eniten. Kun sattuvat asumaan meidän lasten ala-asteen vieressä, joten lapset on voineet mennä mummolaan koulusta jos ollaan miehen kanssa molemmat oltu töissä. Muut sisarukset asuvat vähintään 20 km päässä, eikä he ole edes halunneet viedä lapsiaan hoitoon isovanhemmille. Meillä on lapset välillä siellä yökylässä, sisarusten lapset ei koskaan. Eikä he ole siitä mulle kateellisia, heillä on sitten puolison puolelta isovanhemmat auttaneet kun asuvat lähempänä.

Näitä muiden kokemuksia lukeneena voin todeta, että saan olla tyytyväinen omiin ja mieheni vanhempiin. Paljon huonomminkin voisi näemmä olla.

 

[ei]

Mun äiti ei tykkää mun lapsista yhtään, katkaisi välit meihin vuosia sitten, sisarusteni lasten kanssa on kyllä tekemisissä.

 

[vieras]

Eivät ole. Ensimmäinen lapsenlapsi on luonnollisesti se tärkein. Esikoisasemassa. Meillä toinen lapsenlapsi oli se siipirikko, joka vammansa vuoksi tuli isovanhemmille todella tärkeäksi. Kolmas lapsenlapsi on se tavis ja huomaamaton, neljäs se, joka harrastuksensa puolesta luo mainetta ja kansanvälistä kunniaa.

Mun vanhempani on hoitaneet lapsenlapsiaan ihan sen mukaan, mitä minä ja systeri ollaan tarvinneet. Systeri on tarvinnut paljon enemmän. Joskus kauan sitten äitini mulle sanoi, että ei olisi koskaan voinut edes kuvitella, että minä olisin meistä sisaruksista se vahva. Jos noita lapsenlapsia katsoo, niin jos mummista ja ukista aikanaan joku heistä päivittäin huolen pitää, niin eikähön se ole se tavis ja huomaamaton. Muille kun on asetettu suurempiakin odotuksia.

Jokseenki näin myös meillä,ensimmäinen se tärkein ja oli vielä pitkään se eka,toinen eli tämä meidän lapsi tärkeä koska ensimmäinen tyttö ja nää kaks viimesintä jakaa sitten sen kolmannen paikan.

 

[mamih]

on mun vanhemmilla on 3 lastenlasta ja siskolleni syntyy heinäkuussa kaksoset joten pian on 5 lastenlasta ja miehen vanhemmilla on 6 lastenlasta ja kakki lapsenlapset on tervetulleita isovanhempien tykö koska vaan ja mielellään he niiden kanssa ovat ja yöksi ottavat ja muutenkin hoitavat

Olen kateellinen, voin sanoa suoraan.
Mulla on myös muistakin kavereita joiden vanhemmat katsoo aina kun omaa aikaa tarvitsevat, ja muulloinkin kysymättä.
Olen TODELLA kateellinen, sillä meillä on hankala saada edes yhdeksi kokonaiseksi päiväksi lapsenhoitajaa. Vaikka mummot asuvat 10km säteellä meistä.

No mä olen iloinen että lapsillani on hyvät isovanhemmat itselläni kun ei niin ollut. Äidin puolelta isovanhempani asuvat ulkomailla ja hyvä kun edes lähettää sieltä joulukortin joskus. Ja isäni puolelta kumpikaan ei ole elossa ja menehtyivät kun olin jotain 5vuotta. Kiitollinen olen kyllä että lapseni sentään saivat ihanat isovanhemmat.

 

[Tsirpukka]

Ei ainakaan anopille,nytkin on hoitamassa entisen avomiehensä lapsenlasta joka on puoltoistavuotias tyttö.Miun pojat 12v ja 2 v ei kiinnosta sitten pätkääkään :ashamed: .
Miun omat vanhemmat kyllä ovat hyvin tasapuolisia olleet kaikkia lapsenlapsiaan kohtaan.Appiukkoa ei taas kiinnosta muu kuin naiset...

 

[meah]

Sanoisin, että ovat ihan tasapuolisia (niissä puitteissa kun se on järkevää ja mahdollista meidän tapauksessa.)

Me ollaan siskon kanssa ehkä jossain määrin aika erilaista apua vailla, sikäli vaikea verrata. Mutta ainakin mun käsityksen mukaan kummallekin on oltu olemassa tarvittaessa ja pyytämättäkin. Mulle ainakin.

Ja jos joskus kokisin jonkun asian menevän epäreilusti, en keksi yhtään syytä miksi siitä systerille kiukuttelisin tai antaisin asian hiertää meidän välejä.
Ei se sen vika olisi, jos esimerkiksi mutsi ottaisi mieluummin sen muksun hoitoon, kuin meidän ipanat.

 

[hup]

Meillä kyllä ovat. Toki saavat huomiota välillä epätasaisesti, mutta se johtuu ihan käytännönasioista, hoitoapua saatetaan tarvita välillä enemmän juuri jollekulle. Ja onhan pienin aina pienin jne. Mutta samanarvoisia ja yhtä rakkaita ovat kaikki.

 

[leijona76]

molemmin puolin ovat tasa-arvoisia.

 

[ei voi ymmärtää]

en koskaan ole ymmärtänyt, enkåä koskaan tule ymmärtämään, miten vanhemmille voisi lapset olla eriarvoisia.

omassa perheessäni näin ei ole koskaan ollut, eikä koskaan tule olemaankaan.

sitten kun itsestäni joskus mummo tulee, niin ihan yhtä rakkaita ne tyttären kuin pojankin lapset tulevat olemaan ja ihan yhtälailla molempia aion auttaa lastenhoidossa.

 

[popo]

Meillä tuntuu et mun äiti jotenkin "kostaa" meille jotain. Tahallaan ärsyttää, esimerkiksi tällainen tilanne: olemme mieheni kanssa valvoneet itkuisen vauvan kanssa, olen kertonut äidilleni kuinka hiton väsynyt olen enkä jaksaisi enää yhtään yötä valvoa.. äiti tulee kylään ja alkaa heti hehkuttamaan omaa tulevaa lomaansa, miten aikoo vielä illalla rentoutua, hyvä että ottaa kiukkuista vauvaa ollenkaan syliin. Lähtiessään vielä kertoo että voisi käydä vielä lenkin tekemässä kun on tätä energiaa niiiin paljon, ah ihanaa! Ja mä jään katsomaan silmäpussit roikkuen ovelle. Ei mitään myötätuntoa, joskus muistan sanoneen tämän perinteisen lauseen joka tässä on tullut esille monta kertaa "jokainen itse lapsensa hoitakoon"...

 

[vieras]

Toinen mummi auttaisi, muttei enää osaa. Toinen mummi ei edes aina muista vauvan oikeaa nimeä. Alkaa kummalta tuntua, kun en ole 10 kk saanut olla avomiehen kanssa kahden. Neuvolassa sanottiin, että on se hienoa, kun on molemmat mummot, mutta mitä noilla tekee. Miehen siskon tytön lapsia mummi lähtee katsomaan kauemmaksikin, mutta tänne ei tule. *huoh*

Järkyttävää teksyiä sulta kun sanot mummoistasi että "mitä noilla tekee"!! Mene itse vierailemaan heidän luonaan,osoiita välittämistä ja kysy miten itse voisit heitä auttaa! Tää on ihan järkyttävää miten Suomessa kohdellaan vanhenevia ihmisiä! Mummoista ja papoista halutaan ottaa kaikki apu irti ja sitten heidät unohdetaan kun eivät enää osaa/jaksa. Olet itse kyllä yks itsekäs p...a jos suoraan sanon!

Kuulehan, en muuta teekään kuin vieraile heidän luonaan ja auta ja avita, viikonloput ja viikot, mutta miehen siskon lapset vain menevät minun lasteni edelle eikä siinä mikään auta. Vastavierailuja on turha toivoa. Pakostakin alkaa jo harmitaa. Etenkin, kun pidetään jotenkin itsestään selvänä muiden puolesta, että isovanhemmilta olisi mahdollista saada lastenhoitoapua. Siis omaa syytänikö, että olen lopen uupunut enkä apua saa. Tunnen jo lakoavani tämän taakan alla. Unikaan ei tule. Onneksi vanha opiskelukaveri suostuu jonkin illan lapsia katsomaan. Itse olet haukkumassa ties miksi, vaikket edes minua tunne tai tiedä tilanteestani mitään.

Nyt täytyy todella ihmetellä...Siis oikeastiko juokset vanhempia auttamassa joka viikko, mutta koskaan et saa heiltä apua? Siskosi lapset menevät omiesi edelle? Miksi ihmeessä väsytät itseäsi ylimääräisellä=vanhempien avittamisella, jos kerran et saa mitään apua heiltä kun itsekin tarvitsisit?? Mä jättäisin todellakin auttamiset sikseen ja keskittyisin vaan siihen omaan perheeseeni ja omaan jaksamiseeni. Ihan ilman mitään omantunnontuskia.

 

[Tsirpukka]

Meillä tuntuu et mun äiti jotenkin "kostaa" meille jotain. Tahallaan ärsyttää, esimerkiksi tällainen tilanne: olemme mieheni kanssa valvoneet itkuisen vauvan kanssa, olen kertonut äidilleni kuinka hiton väsynyt olen enkä jaksaisi enää yhtään yötä valvoa.. äiti tulee kylään ja alkaa heti hehkuttamaan omaa tulevaa lomaansa, miten aikoo vielä illalla rentoutua, hyvä että ottaa kiukkuista vauvaa ollenkaan syliin. Lähtiessään vielä kertoo että voisi käydä vielä lenkin tekemässä kun on tätä energiaa niiiin paljon, ah ihanaa! Ja mä jään katsomaan silmäpussit roikkuen ovelle. Ei mitään myötätuntoa, joskus muistan sanoneen tämän perinteisen lauseen joka tässä on tullut esille monta kertaa "jokainen itse lapsensa hoitakoon"...

,no jo heru äitiltäsi sympatiaa...Anoppi on ihan samanlainen.Sen tiijän et äitini hoitas poikia jos pystys ihan mielellään,mutta on sairaalassa rintasyövän takia,eikä taija selvitä tästä taistelusta enää...

 

[HipHei]

Itsellä ei ole vielä lapsia, mutta sivusta seuranneena serkkuni kohdalta asiaa voin sanoa, että eivät ole samanarvoisia. Isovanhemmat hoitavat lähes joka viikonloppu tytärensä lasta, mutta poikansa mukuloita ottavat erittäin harvoin (n. pari kertaa vuodessa) hoitoon. Eivät varmaan jaksa kun toinen mukula on aina hoidossa.

Onneksi itsellä on niin ihanat vanhemmat että odottavat jo innolla itselleni syksyllä syntyvää esikoista. Auttavat hoitamisessa takuuvarmasti, jos apua kaivataan.

 

[vieras]

Onneksi ei moisia huolia ole, mun lapset on ja varmaan tulevatkin olemaan ainoat lapsenlapset mun vanhemmille. Siskollani ei ole lapsia, eikä tule koskaan olemaankaan ja veljellänikään ei ole ja eipä näytä yhtään siltä, että se koskaan sitä naista edes löytäisi, jonka kanssa niitä lapsia tekisi.
Meillä mun vanhemmat hoitaa tota esikoista todella paljon ja tykkäävät olla sen kanssa ja luulen, että tän kakkosen kohdalla tulee olemaan ihan sama juttu. Lapselle mun vanhemmat ovat todella tärkeitä, poika nauttii olla vaarin kanssa, vaikka ikää on vielä alle 2.

 

[vieras]

Mun vanhemmat kohtelee.

Meillä tosin on yksi lapsi ja siskolla kaksi.

Mutta se mitä tässä pelätään on se kun miehen vanhemmilla on yksi lapsen lapsi nyt ja toinen tulossa. Esikoisemme on poika mikä tuntui olevan hirveä pettymys miehen vanhemmille (vaikka nyt kun lapsi on isompi niin on rakas heille), mutta se mikä tässä hirvittää on se että tulokas olisi tyttö (näin veikkailtu ultrassa). Anoppi tuossa jo sanoikin että menee ihan sekaisin jos on tyttö. Hänellä on joku ihan ihmeen pakkomielle tyttöihin koska ei itse tehnyt kuin kaksi poikaa ja heidän puolen suvussa on paljon poikia. Voisin sanoa että suoranaisesti vituttaa jo etukäteen kun mitä luultavammin alkaa syrjimään esikoista ja lellimään tätä toista. Ihan kuin esikon vauva aika ei anopin vuoksi olisi ollut helvettiä niin luulen että tästä tulee vielä pahempaa.

 

[vieras]

Samanarvoisia varmasti on kaikki lastenlapset, mutta mummot ja papat myös vanhenee, eivätkä voi huomioida samalla tavalla kaikkia kun ikä haarukka lastenlapsilla on 0-30, yhteensä noin 50.
Jos joku lastenlapsista saa mummon ja papan synttäreilleen niin hyvä, siitä ei toisen tarvitse olla kateellinen, kun hän saa huomiota sitten joskus toisten.

 

[vieras]

Itsellä ei ole vielä lapsia, mutta sivusta seuranneena serkkuni kohdalta asiaa voin sanoa, että eivät ole samanarvoisia. Isovanhemmat hoitavat lähes joka viikonloppu tytärensä lasta, mutta poikansa mukuloita ottavat erittäin harvoin (n. pari kertaa vuodessa) hoitoon. Eivät varmaan jaksa kun toinen mukula on aina hoidossa.

Onneksi itsellä on niin ihanat vanhemmat että odottavat jo innolla itselleni syksyllä syntyvää esikoista. Auttavat hoitamisessa takuuvarmasti, jos apua kaivataan.

Niin täälläkin kuviteltiin, mutta toisin kävi kun vauva syntyi.. aina vain on siirretty ja siirretty hoitoon ottoa "sitten kun se on vanhempi"... No nyt lapsemme on 4v ja kun mummi joskus suostuis ottamaan, niin eipä lapsi enää halua lähteä. Että tässä sitä nyt ollaan. Ehkä 14v päästä...

 

[vieras]

Toinen mummi auttaisi, muttei enää osaa. Toinen mummi ei edes aina muista vauvan oikeaa nimeä. Alkaa kummalta tuntua, kun en ole 10 kk saanut olla avomiehen kanssa kahden. Neuvolassa sanottiin, että on se hienoa, kun on molemmat mummot, mutta mitä noilla tekee. Miehen siskon tytön lapsia mummi lähtee katsomaan kauemmaksikin, mutta tänne ei tule. *huoh*

Tässä tulee nyt sellanen vastaus joka ei varmasti lohduta . Valitettavasti isovanhemmilla ei ole velvollisuutta hoitaa lastenlapsia jotta vanhemmat saavat olla kaksin. Itse sitä pitää lapsensa hoitaa.

 

[mihintämämaalimamennöö]

Toinen mummi auttaisi, muttei enää osaa. Toinen mummi ei edes aina muista vauvan oikeaa nimeä. Alkaa kummalta tuntua, kun en ole 10 kk saanut olla avomiehen kanssa kahden. Neuvolassa sanottiin, että on se hienoa, kun on molemmat mummot, mutta mitä noilla tekee. Miehen siskon tytön lapsia mummi lähtee katsomaan kauemmaksikin, mutta tänne ei tule. *huoh*

Tässä tulee nyt sellanen vastaus joka ei varmasti lohduta . Valitettavasti isovanhemmilla ei ole velvollisuutta hoitaa lastenlapsia jotta vanhemmat saavat olla kaksin. Itse sitä pitää lapsensa hoitaa.

Kellään ei ole velvollisuutta, ei tietenkään. Mutta ajatellaanpa tämmöistä kun auttaminen puolin ja toisin. Mun mielestäni se vaan on niin että pitäisi pystyä lapsilla auttamaan vanhempia, ja vanhemmilla lapsia, mikäli hyvässä kunnossa ovat! (Kuten meidän tapauksessa 4kymppisiä nuoria isovanhempia..)
Miksi tämä on niin monelle mummolle/papalle niin arka aihe?? Ovatko he tosiaan niin katkeroituneita että pitää alkaa vihoittelemaan tai kostamaan omille lapsille? Tai niin välinpitämättömiä ettei voi auttaa lapsiaan hankalassa elämäntilanteessa?? Se on iso muutos kun vauva syntyy, ja luulisi omien vanhemoien olevan vielä siinä vaiheessakin tukena!

 

[Ksantippa S.]

Kannattaa muistaa, että monet nykyajan mummot ovat eläneet nuoruutensa siten, että jokainen tosiaan kantoi sen ristinsä. Oma äitini ei tainnut kertaakaan saada lastenhoitoapua keneltäkään. Ja helposti ihminen jää niiden omien katkeruuksiensa vangiksi, vaikka kuinka toivoisi jälkipolville parempaa ja helpompaa elämää.

Ja se esikoisten (tai muuten lellikkien) suosiminen on myös niin vanha juttu, että sitä on vaikea kitkeä lyhyessä ajassa, vaikka varmasti nykyään järkitasolla jokainen mummo ja ukki tietää, että tasapuolinen pitäisi olla. Perinteinen suomalainen tapahan oli, että esikoinen jatkoi taloa (ellei ollut ihan pösilö) ja nuoremmat pantiin maantielle.

Ei silti, kipeää se tekee. Itse olen suvussani nähnyt kahdessa polvessa, mihin lasten eriarvoisuus lapsuudessa johtaa. Se johtaa siihen, etteivät nämä enää perinnönjaon jälkeen puhu toisilleen

 

[vieras]

Minä olen myös huomannut tuon esikoisen lellimisen.
Mua säälittää toinen lapseni josta mummikin sanoo, ettei edes tunne toista lastamme... tietty kun tuli lellaroitua tämä esikoinen ihan kyllästymiseen asti, ja toisen lapsenlapsen kanssa ei ole enää sitä alkuhuumaa kuin esikoisen...
Siskonikin on sanonut ettei tunne toista lastamme, hakee vain aina esikoista mukaan.
Luojan kiitos toinen lapsi on vielä sen verran pieni ettei ymmärrä, pitkään siinä ei menekkään että tulee kysymys "miksi toinen, en minä"...

 

[Madicken04]

Eivät ole. Ensimmäinen lapsenlapsi on luonnollisesti se tärkein. Esikoisasemassa. Meillä toinen lapsenlapsi oli se siipirikko, joka vammansa vuoksi tuli isovanhemmille todella tärkeäksi. Kolmas lapsenlapsi on se tavis ja huomaamaton, neljäs se, joka harrastuksensa puolesta luo mainetta ja kansanvälistä kunniaa.

Mun vanhempani on hoitaneet lapsenlapsiaan ihan sen mukaan, mitä minä ja systeri ollaan tarvinneet. Systeri on tarvinnut paljon enemmän. Joskus kauan sitten äitini mulle sanoi, että ei olisi koskaan voinut edes kuvitella, että minä olisin meistä sisaruksista se vahva. Jos noita lapsenlapsia katsoo, niin jos mummista ja ukista aikanaan joku heistä päivittäin huolen pitää, niin eikähön se ole se tavis ja huomaamaton. Muille kun on asetettu suurempiakin odotuksia.

Meillä on vähän samaa tyyliä.

Ensimmäisen lapsenlapsi vanhemmilleni oli siskon esikoinen joka syntyi vähän yllättävään tilanteeseen, nuorelle yh-äidille jolla opiskelut olivat vasta aluillaan. Kyllä, tämä kummipoikani oli se ensimmäinen ja varmatsi isoimman huomion saanut lapsi. Hänelle vanhemmat hankkivat materiapuolelta varmasti enemmän asioita kuin muille yhteensä. Ihan jo siitä syystä että silloin sitä tukea tarvittiin paljon enemmän kuin seuraavien lapsenlasten kohdalla. Myös sitä huomioa ja arjessa mukana olemista tämä lapsi sai moninkertaisen määrän jo ihan siitä käytännönsyystä että hän on ainoa joka syntyi isovenhempien kotimaassa, ensimmäiset 2,5v asui vielä samassa kaupungissakin.

Toinen lapsenlapsi oli meidän esikoinen, joka oli odotettu ja ns. hyvään tilanteeseen syntyynyt lapsi, eli materiapuolelta ei tarvinut mitään lahjoja tai tukea. Kuitenkin hän oli omalla tavallaan siipirikko jonka takia hän varmatsi sai omalaisensa erityisaseman isovenhempien sydämissä. Vaikka ollaan asuttu kaukana toisistamme, he ovat eläneet hengessä mukana niin monet jännittävät hetket, vaikkei lapsi itse siitä olekaan tietoinen.

Kolmas lapsenlapsi (siskon 2.) syntyi myös parempiin olosuhteisiin kuin isoveljensä, mutta nyt kaukana isovanhemmista ja vain muutama kuukausi meidän esikoisen jälkeen, eli omalla tavallaan hän jäi paljolti serkkunsa varjoon. Hänellä on kuitenkin ne toiset isovenhemmat joille hän on se ensimmäinen ja odotettu lapsenlapsi.

Neljäs lapsenlapsi oli meidän kuopus ja siis serkussarjan ensimmäinen tyttö ja sellaisenaan prinsessa. Sama juttu kuin esikoisemme kanssa eli ei materiaa eikä arjessa mukana olemista mutta muuten kyllä huomioa ja mukana elämistä.

Viides lapsenlapsi taas oli siskon kuopus joka syntyi omien vanhempieni elämän kamalimman tilanteen keskelle, eli hän on armotta jäänyt huomiosta syrjään. :/

Sitten on myös ne näkökulmat miten isovanhemmilla on mahdollista osallistua lasten elämään. Oma isäni on viettänyt paljon enemmän aikaa siskon poikien kanssa mitä meidän alsten, ottanut heitä mukaansa reissuilleen jne, lähinnä juuri siksi että heidän kohdallaan se onnistuu. Meidän lasten kanssa hän ei pärjäisi yhtään.

Minusta tuo menee ja sen kuuluukin mennä tilanteiden mukaan. Eli lapsenlapsetkin syntyvät erilaisiin elämäntilanteisiin ja joskus isovanhemmilla on paremmat mahdollisuudet osallistua heidän elämäänsä.