Onko itsekästä hankkia vain yksi lapsi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja itsekäs(kö)?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

itsekäs(kö)?

Vieras
Mieheni mielestä on. Minä en siis halua toista lasta ja mieheni sanoi minulle että en ajattele lapsemme parasta ja olen itsekäs kun en lapsellemme halua sisarusta. Sanoi että lapsemme tulee minua asiasta syyllistämään tai ainakin kyselee miksei hänellä ole veljeä/siskoa.

Syyllistävätkö teidän (ainoat) lapset teitä siitä ettei sisaruksia ole? Tuntuuko että he kaipaavat sisaruksia? Meidän lapsi ei varmasti ilman toisten lasten seuraa jää, koska asuinalueellamme asuu paljon lapsiperheitä ja myös serkkujaan tapaa usein.
 
itse olen ainut lapsi ja olisin aina lapsena halunnut sisaruksen. kavereita oli aina kyllä mut ei ne korvaa sitä että olis aina jotain leikkiseuraa. eihän kavereitten ja serkkujen kaa olla jokapäivä. hankkikaa lisää lapsia jos vain on mahdollista.
 
Luulen, että jos niitä sisaruksia ei ole niin ei niitä osaa kaivatakkaan. Mulla ei ole ollut koskaan
isää ja en oo silti mistään kokenut jääväni paitsi, mut toki omille lapsille pidin tosi tärkeänä et heillä on hyvä isä. Lapsesi tottuu siihen enkä usko hänen kyselevän mitään tuollaista "miksi en saanut siskoa/veljeä?" Se on yhtä selvä asia kuin sellaiselle joilla on sisarus, eikä sitä sen kummemin mieti.
Kaikkein tärkeintä on, että lapsellanne on kuitenkin ikätovereita ja hyvä että on! Silti sinuna miettisin
tarkasti haluatko kuitenkin useamman lapsen ettei sit myöhemmin kaduta.
Jos on vain yksi lapsi "laskee kaiken" yhden varaan ja itse ajattelen, että siksi on lapsenkin kannalta
kivempi et ei ole ainoa lapsi perheessä. Ja tottakai se sisarus on äärimmäisen rakas ja läheinen, ja jos on veli/sisko ei voi kuvitellakaan elämää ilman häntä. Harkitse vielä ja keskustele miehesi kanssa! :)
 
Minulla on parikin kaveria, toinen on ainoa tyttö - sanoo ettei koskaan halunnut sisaruksia, kuulema näin sanoi vanhemmilleensakkin jo pienenä ja vieläkin on samaa mieltä. Toinen on aika hemmoteltu, sai uuden auton heti kun täytti 18, äiti ostaa tälle asunnon jne. Ihan mukava ihminen muuten, ei ole koskaan sanonut että kaipaisi sisaruksia.
 
Mulla oli erittäin raskas (fyysisesti ja henkisesti) raskausaika ja koin synnytyksen niin järkyttävänä etten missään nimessä halua kokea samaa uudestaan. Lisäksi olen miehen työn vuoksi päävastuussa arjen pyörityksestä ja ahdistaa pelkkä ajatuskin että pitäisi tähän viä toinen lapsi lisätä (esim pukea 2 lasta talvella kolme kertaa päivässä ulos jotta koira pääsee lenkille...). Mutta tosiaan tuo raskaus+synnytys on se pääsyy.
 
[QUOTE="vieras";28064578]On itsekästä. Mutta mies voi tehdä sen toisen lapsen jonkun toisen naisen kanssa niin saatte sisaruksen taloon edes vuoroviikkoin.[/QUOTE]

Oon miehelle tuota mahdollisuutta tarjonnut mutta ei kelvannut ;)
 
[QUOTE="kips";28064609]Meillä taas on toisinpäin... tahtoisin tytölle veljen, mut ei tuo ukko halua, kuulemma ikinä. Eipä se tota ensimmäistäkään olis halunnut..[/QUOTE]

Höh :/ Sun täytyy nyt vaan iloita että sulla on ihana tytär! :)
 
Ei voi pelkästään siitä syystä tehdä useampia, että ehkä se ensimmäinen lapsi joskus ihmettelee, miksei hänellä ole sisarusta.

Itsellläni on yksi lapsi, enkä taloudellisista ja terveydellisistä syistä ja omasta haluamisesta johtuen tee enempää.

Lisäksi mulla on itselläni yksi veli, johon en edes pidä yhteyttä ja jonka kanssa en valitettavasti koskaan ole ollut läheinen ja joka ei koskaan pitänyt edes minusta.

Joten ei se sisar kyllä välttämättä taivaita avaa, eikä ole välttämätön lapsen hyvinvoinnille.
 
[QUOTE="mie";28064520]itse olen ainut lapsi ja olisin aina lapsena halunnut sisaruksen. kavereita oli aina kyllä mut ei ne korvaa sitä että olis aina jotain leikkiseuraa. eihän kavereitten ja serkkujen kaa olla jokapäivä. hankkikaa lisää lapsia jos vain on mahdollista.[/QUOTE]

samat kokemulset myös mulla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja itsekäs(kö)?;28064598:
Oon miehelle tuota mahdollisuutta tarjonnut mutta ei kelvannut ;)

Onpa hölmö mies jos ei kelpaa. Jokaisella miehellä pitää olla lapsi ainakin kahden naisen kanssa mahdollisten perinnöllisten sairausten varalle. On tyhmää laittaa kaikki munat yhteen koriin.
 
Eikös kaikki ratkaisut ole itsekkäitä, tuskin kukaan tekee sellasia päätöksiä mitä inhoaa, ellei pakko ole.
Itselläni yksi lapsi koska en enempää halua, ja minusta kaikkein parasta on että yhtä aikuista kohti on yksi lapsi. Perheessämme on siis yksi aikuinen, joten kaksi lasta olisi liikaa.
Lapsellani on sisarpuolia, joten ilman sisaruksia ei jää.

Elämä yhden lapsen kanssa on mukavaa. Tietysti asia olisi ihan toinen jos lapsi olisi vakavasti sairas. Mutta kun on saanut terveen lapsen, ja sekin on jo kouluikäinen, olemme hyvä tiimi ja meillä on hyvin hauskaa yhdessä. En usko että monilapsiset äidit koskaan pääsevät näin läheisiksi lapsiensa kanssa.
 
[QUOTE="mie";28064520]itse olen ainut lapsi ja olisin aina lapsena halunnut sisaruksen. kavereita oli aina kyllä mut ei ne korvaa sitä että olis aina jotain leikkiseuraa. eihän kavereitten ja serkkujen kaa olla jokapäivä. hankkikaa lisää lapsia jos vain on mahdollista.[/QUOTE]

Kyllä meillä naapuriston lasten knassa leiktään joka päivä.

Se että on sisarus ei automaattisesti tarkoita sitä, että lapsista olisi seuraa toisilleen. Ei lapsena eikä aikuisena. Tälläkin palstalla näkee lastensa jatkuviin tappeluihin väsähtäneen äidin kirjoituksia.

Tällä hetkellä asumme noin 500 km päässä sisaruksitamme, meidän perhe Pohjois-Suomessa ja sisarusten perheet Etelä-Suomessa.
 
[QUOTE="vieras";28065477]Kyllä meillä naapuriston lasten knassa leiktään joka päivä.

Se että on sisarus ei automaattisesti tarkoita sitä, että lapsista olisi seuraa toisilleen. Ei lapsena eikä aikuisena. Tälläkin palstalla näkee lastensa jatkuviin tappeluihin väsähtäneen äidin kirjoituksia.

Tällä hetkellä asumme noin 500 km päässä sisaruksitamme, meidän perhe Pohjois-Suomessa ja sisarusten perheet Etelä-Suomessa.[/QUOTE]

Niinpä! Tuttavaperheen lapset eivät voi sietää toisiansa ja tappelevat ihan koko ajan. Varmaan rentouttavaa asua semmoisen kaaoksen keskellä...
 
Itselläni ei ole sisaruksia, eikä miehellänikään. Emme kumpikaan ole niitä kaivanneetkaan. Minulle riitti ihana äiti, joka jaksoi puuhastella kanssani. En ole hemmoteltu, emme olleet rikkaita, enkä pidä mitään itsestäänselvyytenä. Aikuisena olen miettinyt esim. sitä, ettei lapsillamme ole serkkuja, mutta toisaalta tunnen omat serkkuni hyvin, ja lapsemme tuntevat pikkuserkkunsa.
 

Yhteistyössä