Te, joilla on vain yksi lapsi...

Alkuperäinen kirjoittaja elli1984:
Minulla on yksi lapsi ja en aio hankkia lisää. Ja syy siihen on vain,että en halua enempää lapsia ,kuin tämän yhden kultakimpaleen,joka minulla on. En tiedä miksi siihen pitäisi olla joku syy,että miksi ei halua enempää,kuin yhden lapsen?? Minulta/meiltä ei ole kukaan kysellyt tai ihmetellyt,että miksi emme aio hankkia enempää lapsia,sehän on meidän oma päätös..Meille riittä yksi lapsi ja sille me pystymme tarjoamaan kaiken mitä hän tarvitsee. :heart:

Mun mielestä ei tarvi olla mitään syytä siihen ettei halua enempää lapsia. Sensijaan meillä jotka hankkii useamman lapsen pitäisi olla joku syy jokaiseen lapseen. Missään tapauksessa ei pidä hankkia lisää lapsia ympäristön paineesta vaan ainoastaan niistä omista haluista. Pääasia että jokainen lapsi on rakastettu ja toivottu, oli niitä sitten 1 tai 5.
 
koskaan halunnut kuin 1 lapsen. Teininä jo tiesin ettei minusta ole, en halua, usean lapsen äidiksi.
Ja yksi lapsi on ja en todellakaan halua enempää. Onpahan paljon rakkautta eikä lapsen tarvii sitä jakaa toisten kanssa. =)
Ja sattui sitten sellanen ukko valittua joka ei myöskään halua enempää lapsia.
ja liian vanhakin koen olevani ( 37v ) lasten tekoon.
Lapseni menee jo ekalle luokalle ja on jo niiiin helppoa hoitaminen että hullu kai olisi jos lähtisin uudestaa yövalvomisiin ja huutoihin ja ja koliikkeihin ja korvasärkyihin ja ja ja ja EI kiitos.
Olen onnellinen näin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja loooooo:
Alkuperäinen kirjoittaja looooo:
Yksi on vain ja tähän siihen jää. Ei jaksa vaan enää, nyt jo hyvän ikäinen 3v. Sanot kuten minä (vanha heitto) tehtiin kerralla mieleinen ;)

Ja meilläkin siis tämä oli harkinnalla tehty, mutta niin vaikeaa on ollut vauva ja taapero aika (erittäin huonouninen vaikka muuten aivan IHANA lapsi) että parisuhde kovalla koetuksella hirveitten univelkojen takia. Nyt ihan pikkasen helpottaa - ja ettäkö samaan ralliin alkaisin, ei kiitos. Voisi olla helpompi (tiedän) mutta entäs JOS vielä huonompi nukkuja tms. vaikeutta niin...hui.

Ymmärrän sinua niin täysin, meilläkin ollut parisuhde koetuksella vaikean vauva- ja taaperoajan kanssa. Ei tulisi mieleenkään hankkia toista lasta. Aika vähän puhutaan siitä kuinka koettelevaa pikkulapsiaika on parisuhteelle vaikka tilastollisesti silloin tapahtuu paljon eroja. Varmaan tietynlainen tabu - lapsensaannin kun pitäisi olla pelkästään onnellinen asia...
Joku voi tähän sanoa että jos seuraava vauva onkin helpompi - hänkö sitten tulee hoitamaan sitä mahdollista koliikkivauvaa?
En kanna huonoa omaatuntoa siitä että lapsi jää ilman sisaruksia, täytyy pitää ovet auki ystäville. En halua vaarantaa tämän ainokaisen lapsuutta sillä että saadaan taas haastava vauva ja tuleekin vaikka ero tai muuten on paljon riitoja, ne kun vaikuttavat myös esikoiseen joka on nyt tyytyväinen ja iloinen lapsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja en ole:
koskaan halunnut kuin 1 lapsen. Teininä jo tiesin ettei minusta ole, en halua, usean lapsen äidiksi.
Ja yksi lapsi on ja en todellakaan halua enempää. Onpahan paljon rakkautta eikä lapsen tarvii sitä jakaa toisten kanssa. =)
Ja sattui sitten sellanen ukko valittua joka ei myöskään halua enempää lapsia.
ja liian vanhakin koen olevani ( 37v ) lasten tekoon.
Lapseni menee jo ekalle luokalle ja on jo niiiin helppoa hoitaminen että hullu kai olisi jos lähtisin uudestaa yövalvomisiin ja huutoihin ja ja koliikkeihin ja korvasärkyihin ja ja ja ja EI kiitos.
Olen onnellinen näin.

Sama täällä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja 2:
On hieman itsekästä toki mutta ei mitenkään pahalla tavalla. On kuitenkin ihanaa kun on joku jonka kanssa jakaa samat lapsuusmuistot.

Ei äiti voi tietää, tuleeko lapsille läheiset välit, joten tämän takia ei todellakaan kannata lapsia enempää tehdä. Mulla on veli ja toki ollaan väleissä, nähdään juhlissa, välillä laitetaan tekstareita tms., mutta ei me kyllä mitää lapsuusmuistoja olla koskaan yhdessä muisteltu, päinvastoin.
 
Mulla yksi lapsi, menee elokuussa kolmannelle luokalle.
Olin yli kolmenkymmenen kun hänet sain ja silloin jo tiesin etten koskaan toista tee, enkä ole tehnyt.
Ku lapsi oli parin-kolmen vanha niin jotkut ihmiset kyseli, et milloin toinen... ilmoitin suoraan, ettei toista koskaan tule. Lopettivat onneksi kyselyn aika nopeasti. Nyt yli nelikymppisenä ja ilman kohtua ei kukaan enää kysele ;)
 
Minä olen kyllä vielä niin nuori ettei voi sanoa ettenkö koskaan enää tahtoisi toista lasta, mutta tällähetkellä tuntuu että yksi on riittävä. Tosiaan on parisuhde koetuksella, oma mielenterveys samoiten masennuksen kanssa, yövalvomiset, hirveät raskauskivut.. Onhan pojasta myös paljon iloa, niin pienikin vielä on ettei ilkeyksiä tee, mutta kyllä sitä odottaa että elämä vielä joskus helpottuu.
Itselläni on veli, jonka kanssa lapsuus oli jossain vaiheessa pelkkää riitelyä ja seinille lentämistä. Ihan pieninä leikittiin yhdessä, mutta veljen tullessa murrosikään alkoi tappelu, kun minä olin vielä pieni lapsi. Kun minä kasvoin kapinaikään, olimme taas "kavereita". Nyttemmin emme ole juuri väleissä, koska hänestä tuli suoraansanoen hullu.
Lapsena isä ei ottanut meitä yhtäaikaa luokseen, koska tappelimme niin paljon. Ei siis voi sanoa varmaksi että sisaruksista olisi leikkiseuraa.
Miehelläni on vuotta nuorempi sisko, jonka kanssa tappeli. Myös muutamaa vuotta nuoremman siskonsa kanssa tappeli, mutta 10 vuotta nuorempaa kuljetti aina mukana ja leikki tämän kanssa. Nykyisin on kaikkien kanssa väleissä, mutta koskaan ei ole ollut leikkiseuraksi. Minulla taas 4 vuotta ikäeroa isoveljeeni.
 
Itse en jaksaisi toista tehdä. Jaksan hoitaa tämän lapsen riittävän hyvin, mutta tiedän, että en jaksaisi jos olisi enenmmän lapsia. Rakastan lastani ja pidän lapsista, mutta en ole mikään perheihminen. Vaadin myös itseltäni paljon joten en jaksaisi sitä syyllisyyttä kun en kyksenisi siihen mihin tähtään. Itse olen suuresta perheestä ja kärsin siitä kun äidillä ei ollut aikaa ja voimaa ja kykyä tukea millään tavalla. Hänen aikansa meni ruuan laittoon ja siivoukseen sun muuhun.
 
Meillä on 5vuotta ikäeroa pojilla. Jotenkin aika vaan kului, ja kun esikoisella oli uniongelmiakin.. Olin meinannut että kakkonen tehdään kun poika nukkuu yönsä heräilemättä. Mutta kun ei niitä kokonaisia öitä alkanut kuulua niin lopulta ajattelin että tässähän saa loppuelämänsä ootella :) En olisi jaksanutkaan toista aiemmin, just noiden yöheräilyjen takia.
 
Minä en halua enempää lapsia juuri uniongelmien takia ja että on todella huono syömäinen lapsi, sekin on raskasta kun aikaa kuluu totaali kieltäytyjän kanssa ja joka ruokailu samaa. Uhmaa odotan kauhulla koska todella tempperamenttinen on ja itsepäinen, ja ikää vasta vuosi.
 
Meillä 1 lapsi, vaikka lääketieteen mukaan ei pitäisi olla yhtään :) Luoja päätti toisin, kun kaikkien hoitojen ja yritysten jälkeen kuitenkin ihan yllätyksellisesti raskaaksi tulin. Toistapa ei ole kuulunut, ja hoitoihin en enää halunnut.

Entisessä työssä kyseltiin kun lasta ei vielä ollut, paljonkin. Aloin vaan kylmästi todeta, että jospa tietäisit kuinka paljon olen asian vuoksi itkenyt, et voisi niin julma olla että kysyisit mitään :( Sisaruksien tulemista ei sitten kyselty, koskaan.

Meillä harrastaa, on sosiaalinen, paljon ystäviä, serkut jne. Ei jää paitsi ihmissuhteista. Harrastukseen olemme voineet laittaa rahaa, kun on "VAIN" tämä yksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja fgd:
Itse en jaksaisi toista tehdä. Jaksan hoitaa tämän lapsen riittävän hyvin, mutta tiedän, että en jaksaisi jos olisi enenmmän lapsia. Rakastan lastani ja pidän lapsista, mutta en ole mikään perheihminen. Vaadin myös itseltäni paljon joten en jaksaisi sitä syyllisyyttä kun en kyksenisi siihen mihin tähtään. Itse olen suuresta perheestä ja kärsin siitä kun äidillä ei ollut aikaa ja voimaa ja kykyä tukea millään tavalla. Hänen aikansa meni ruuan laittoon ja siivoukseen sun muuhun.

Totta! Myös minä olen isosta perheestä ja ärsyttää kun välillä hehkutetaan suurperheessä kasvamisen rikkautta. Myös minä olen kärsinyt siitä etten saanut riittävästi tukea vanhemmiltani. Mielestäni on väärin tehdä monta lasta jos ei aidosti pysty huolehtimaan myös heidän emotionaalisista ja psyykkisistä tarpeistaan.
Usein sellaiset ihmiset tekevät paljon lapsia jotka eivät edes tiedosta että lapsilla on em. tarpeita. Heidän mielestään riittää kun on fyysiset tarpeet tyydytetty ja paljon sisaruksia ympärillä. Raivostuttavaa!
 
Yksi 5v. on ja enempää ei tule. En ole lapsirakas, vauva-aika oli perseestä. Lähipiiri kannattaa sitä ettei enempää lapsia tule, tietävät minkä helvetin olen käynyt läpi.
 
Mä en ymmärrä miksi ette vaan sano suoraan että ei ole nyt aikeissa toinen ainakaan pariin vuoteen. Tai miksi pohtia niin hirveesti sitä miksi muut kyselee. Mä ainakin jos kysyn tutulta äidiltä että onko lisää tulossa?, niin ei mulla siinä mitään taka-ajatuksia ole, taikka että mun olis saatava tietää onko niitä tulossa. Tai jos multa kysytään että millonkas alatta lapsia tekeen niin vastaan vaan että ei vielä ainakaan.
 

Yhteistyössä