Onko joku "menettänyt" kavereita" jossain elämän vaiheessa?

[zxc]

Istuin eilen junassa ja mietin, etteihän meillä ole oikeastaan kavereita....Vapaa aikaa vietetään joko kotona tai jommankumman vanhempien kanssa.

MInulla ei ole oikeastaan koskaan ollut kavereita(olen muuttanut nuorudessa paljon) ja muutenkin viihdyn ehkä paremmin yksin kotona kuin jossain baarissa jossa kaikki ovat kännissä..Jonkun verran tuttavia kyllä on,kenen ka voi mennä esim. lounaalle.
Miehellä oli kaverit("pariskunnatkin").siinä vaiheessa kun tavattiin hänen vkoloppu meni juodessa ja su krapulassa niin kuin kaikilla muilla.Silloin kun aletin seurustelemaan tein selväks ettei tämä oikein käy,että joko jatketaan omaa elämää tai ...hän oikeastaan teki ite sen päätöksen ja joi sen jälkeen paljon vähemmän. Ollan joskus pelattu lautapeleja hänen ystävinsä kanssa ja käyty mökeillä. Mutta nyt kun meillä on lapsi (ja he eivät edes ole naimisissä) mies ei ole nähnyt kavereitaan varmman vuoden, eikä minun tietäkseeni he edes oo soittanet toisilleen. Hei eivät varmaan edes tiä että meille on tulossa jouluksi toinen vauva...

Muuttuko tämä sitten kun heilläkin on lapset(jos on) ja/tai kun he aikuistuvat vai onko se va niin että ollan loppuelämän yksikemme..?

 

[?]

Et vaan taida olla ystävystyvää sorttia. Itsellä näin: kavereita tulee ja menee pari parasta ystävää säilyy läpi elämän. Ja nyt kun oon hoitovapaalla kohta 2 v:n kanssa niin on jo lapsenkin myötä tullut kymmenisen uutta kaveria joita voi soittaa esim. shoppailemaan tai elokuviin tai sitten ihan leikkipuistoon. Omasta mielestä koskaan ei oo yhtä helppo ystävystyä kuin silloin kun on lapsi. Myös koirien kautta helposti tutustuu =)

 

[karvakorvakettu]

Lautapelejä kannattaa pelata ystävien kanssa, vaikka olisi lapsikin. Ihan täysin ei saa kavereitaan unohtaa, vaikka elämäntilanne muuttuisikin. Meillä on tullut taukoja joidenkin kavereiden kanssa koliikkilasten, avioerojen tai muuttojen myötä. Eli silloin kun jomman kumman oma elämä väsyttää ja vaatii liikaa energiaa. Mutta olen yrittänyt pitää edes verran yhteyksiä, että paluu kaveripiiriin on helppo, kun taas jaksaa olla hereillä tai sosiaalinen.

 

[zxc]

Lautapelejä kannattaa pelata ystävien kanssa, vaikka olisi lapsikin. Ihan täysin ei saa kavereitaan unohtaa, vaikka elämäntilanne muuttuisikin. Meillä on tullut taukoja joidenkin kavereiden kanssa koliikkilasten, avioerojen tai muuttojen myötä. Eli silloin kun jomman kumman oma elämä väsyttää ja vaatii liikaa energiaa. Mutta olen yrittänyt pitää edes verran yhteyksiä, että paluu kaveripiiriin on helppo, kun taas jaksaa olla hereillä tai sosiaalinen.

Joo, siis lautapeliillat on alussa kivat mutta siinä kun on juotu 10-> olutta niin en kyllä jaksa, eikä myöskään mies selviinpäin(tai vän juotuna). Sitä en kyllä voi ymmärtä miksi aikuiset ihmiset tarvitsevat niin paljon alkoholia ja muuttuvat sen jälkeen idioteiksi....

 

[ikävää]

Minä olen menettänyt suunnilleen kaikki kaverit mitä minulla elämässäni on ollut. Varmasti osasyy on minussa, olen vähän outo ihminen, mutta ei esim. kaverin tekemät jatkuvat oharit minun syytäni ole. Kenenkään ihmisen ei tarvitse sietää niin sikamaista ja toista aliarvostavaa käytöstä!

Kai se on aika luovuttaa, minulle ainoiksi pysyviksi ihmissuhteiksi elämässä on tarkoitettu vain perhe.

 

[kaalimaan vartija ejk]

Multa katosi monta kaveria kun esikoinen syntyi. En enää jostain syystä kelvannut seuraan, vaikka mielelläni olisin edelleen kulkenut porukassa. Ja huom. en puhunut jatkuvasti vauvasta. Oltiin aika nuoria ja olin ensimmäinen jotka vauvan saivat. Yhden kanssa ollaan asiat selvitetty ja lähennetty uudestaan.

Nuoruudessa taas aivan tarkoituksella karsin itse osan kavereistani pois. Siitä ei sen enempää.

 

[She-na]

Mulla jäi kaikki kaverit kun peruskoulun jälkeen muutettiin toiselle paikkakunnalle. Lukiokaverit jäi kun lukio loppui. Sen koommin ei oikeastaan kavereita ole ollutkaan.. :/

 

[Mama the strange]

Mulla on jäänyt kaikki kaverit kaksi kertaa elämäni aikana.

Ensimmäisen kerran lapsuuden- ja nuoruudenkaverit jäivät kun aloin käyttää huumeita.

Toisen kerran jäivät sitten kaikki huumekaverit kun lopetin huumeiden käytön.

Toisella kerralla jäin täydelliseen sosiaaliseen tyhjiöön. En tuntenut yhtä ainutta ihmistä (sukulaisia lukuunottamatta). oon hiukan erakkoluonne, joten viihdyn kyllä yksinkin, mutta jotain sosiaalista elämää kaipaan. Joten tuo aika oli tosi raskasta.

uusia kavereita olen saanut nyttemmin. Ystäviä en niinkään ja kaveritkin ovat aika pinnallisia opiskelututtuja. Osaan vanhoista nuoruudenystävistä olen nyttemmin lämmitellyt välejä. Ja sieltä löytyvät parhaat ystäväni. Valitettavasti välimatkaa on satoja kilometrejä, joten he ievät ole mukana päivittäisessä elämässäni.