Suosittelen aloittajaa ja kaikkia muita samakaltaisissa harhoissa eläviä tutustumaan perinpohjaisesti Ansarikukan linkkaamiin sivuihin, etenkin ihmisten omiin kokemuksiin ja kertomuksiin, ja pohtimaan sen jälkeen oikeutusta naurettaviin sutkauksiin.
Suomessa sukupuolenkorjauseleikkausta edeltää psykologinen/psykiatrinen arviointijakso, jonka aikana henkilön pitää mm. elää tietty aika sukupuoli-identiteettinsä mukaisen sukupuolen elämää julkisesti. Haastan teidät tekemään saman -- siis jos olette naisia, käyttäytykää, pukeutukaa yms. niin, että ulkopuolinen maailma kohtelee teitä miehinä -- niin voitte saada edes pienen käsityksen siitä, kuinka raskasta ja ongelmallista on elää täysin oman identiteettinsä vastaisesti. Kuvitelkaa sen jälkeen, että tiedätte joutuvanne läpikäymään lukuisia, myös sukupuolielimiinne kohdistuvia leikkauksia. Helppoa ja vaivatonta, eikö niin? Tulkaa sitten puhumaan vinon nenän aiheuttamista mielenterveysongelmista yhteismitallisena transsukupuolisuuden kanssa.
Epäilen, ettette kestäisi viikkoakaan sitä helvettiä, mistä transsukupuoliset kärsivät usein vuosikymmeniä. Lisätkää listaan vielä, ettette voisi harrastaa seksiä ja/tai etsiä romanttisia ihmissuhteita, koska ahdistus vääränlaisesta vartalosta ja pelko "friikkiydestä" johtuvasta syrjinnästä ja hylkäämisestä estävät läheiset ihmiskontaktit. Mukava ja rationaalinen valinta, vai mitä?
Olen kuullut tasan yhdestä tapauksesta, jossa henkilö katui leikkaustaan. Kyseessä oli moniongelmainen brittimies, joka oli koko ikänsä kärsinyt masennuksesta, ja erään psykoottisen jakson aikana hän oli saanut päähänsä, että voisi naisena aloittaa elämänsä ikään kuin alusta ja tulisi onnelliseksi. Hän hakeutui nimenomaan yksityisen terveydenhoidon piiriin, ja koska seula ei tunnetusti ole yhtä tarkka silloin, kun potilas ei ole potilas vaan rahaa maksava ja jaloillaan äänestävä asiakas, hän sai lopulta leikkauksensa, koska jätti kertomatta lääkäreille masennuksestaan ja vääristyneistä motiiveistaan.