M
Minjaana
Vieras
Kun aina puhutaan siitä miten on kamalaa että odottava äiti tai isä toivoo jompaa kumpaa sukupuolta ja sitten jopa hetkellisesti pettyy jos ei toivottua sukupuolta tullutkaan.
Kyllähän se kuitenkin pääasiassa on kaikille tärkeintä että saa sen toivomansa lapsen - sukupuolesta viis.
Mutta pääasiassahan ajatus kai on että jos sinulla on tyttö niin toivot tietysti poikaa, ja päinvastoin.
Onkohan sitten jotenkin epänormaalia jos on vaikka 4 poikaa ja toivoo viidennestäkin poikaa? Vai onkohan ajatus että 'automaattisesti' toivoo sitä sukupuolta mitä ei vielä ole saanut?
Meillä mies on aina toivonut tyttöä. Ei pahastuisi pojastakaan mutta tyttöjä on kovasti aina toivonut.
Ensimmäinen olikin tyttö. Toinenkin oli tyttö ja myös kolmas oli tyttö.
Itse toisen lapsen kohdalla ehkä vähän ajattelin että tulisi varmaan poika kun tyttö jo on. Tyttö tuli eikä olo ollut yhtään pettynyt kun rakenneultrassa asiasta kuultiin.
Kolmatta odottaessa saatiin myös tietää että tyttö tulee. Ja ehkä silloinkin ajattelin että "jos tämä on nyt se viimeinen lapsi niin ei meille sitten koskaan poikaa tullutkaan" mutta se oli vain sen punaisen minuutin ja sen jälkeen odotettiin innolla kolmatta tyttöä.
Nyt kun tytöt ovat vähän isompia, 9v, 5v ja 3v niin toivotaan neljättä lasta ja nyt oikeasti toivon että neljäskin olisi tyttö.
Jotenkin en osaa kuvitella enää perheeseeni poikalasta, en tiedä osaisinko kasvattaa poikalasta? Ja tulevaisuutta ajatellen on jotenkin ihana ajatus että tytöt olisivat läheisiä keskenään - olisiko nuorimmainen sitten ulkopuolinen 'porukasta' jos olisikin poika?
Kyllähän se kuitenkin pääasiassa on kaikille tärkeintä että saa sen toivomansa lapsen - sukupuolesta viis.
Mutta pääasiassahan ajatus kai on että jos sinulla on tyttö niin toivot tietysti poikaa, ja päinvastoin.
Onkohan sitten jotenkin epänormaalia jos on vaikka 4 poikaa ja toivoo viidennestäkin poikaa? Vai onkohan ajatus että 'automaattisesti' toivoo sitä sukupuolta mitä ei vielä ole saanut?
Meillä mies on aina toivonut tyttöä. Ei pahastuisi pojastakaan mutta tyttöjä on kovasti aina toivonut.
Ensimmäinen olikin tyttö. Toinenkin oli tyttö ja myös kolmas oli tyttö.
Itse toisen lapsen kohdalla ehkä vähän ajattelin että tulisi varmaan poika kun tyttö jo on. Tyttö tuli eikä olo ollut yhtään pettynyt kun rakenneultrassa asiasta kuultiin.
Kolmatta odottaessa saatiin myös tietää että tyttö tulee. Ja ehkä silloinkin ajattelin että "jos tämä on nyt se viimeinen lapsi niin ei meille sitten koskaan poikaa tullutkaan" mutta se oli vain sen punaisen minuutin ja sen jälkeen odotettiin innolla kolmatta tyttöä.
Nyt kun tytöt ovat vähän isompia, 9v, 5v ja 3v niin toivotaan neljättä lasta ja nyt oikeasti toivon että neljäskin olisi tyttö.
Jotenkin en osaa kuvitella enää perheeseeni poikalasta, en tiedä osaisinko kasvattaa poikalasta? Ja tulevaisuutta ajatellen on jotenkin ihana ajatus että tytöt olisivat läheisiä keskenään - olisiko nuorimmainen sitten ulkopuolinen 'porukasta' jos olisikin poika?