Onko kaikista pakko tulla jotain hienoa?

[NeitiNasu]

Mä tunnen itseni niin luuseriksi.. :ashamed:

Musta on kiva olla kotiäiti. Nautin myöskin säälittävästä työstäni tarjoilijabaarimikkona, ja tulevaisuuden haave olisi myyjä: vaatemyyjä ehkä, tai sisustusputiikin myyjä. Tai ehkä korumyyjä? Mutta jotain sen sorttista kuitenkin. Mun sisareni sen sijaan lähtee opiskelemaan jotain piirtämistä, rakennustekniikka tai joku älyttömän hieno juttu. On kyllästynyt olemaan tarjoilija huonolla liksalla, eikä kenkäkaupan myyjänä oleminenkaan enää houkuta. Mun yksi kaveri haluaa lääkäriksi. Toinen sai juuri päällikön paikan vähän vahingossa kahvilasta, kokemuksen perusteella. Ja mitä enemmän mä kuuntelen näitä oon vakuuttunut siitä että oon ihan tyytyväinen näihin pienimuotoisiin unelmiini.

Oonko mä nyt ihan surkea? Pitäisikö hankkia jostain lisää kunnianhimoa? Tuntuu että kun kerron ammattini, kaikki odottaa jo valmiiksi mun lisäävän perään että en mä aio tätä lopun elämääni tehdä. Että haluan opettajaksi, insinööriksi tai arkkitehdiksi. Sydänkirurgiksi ehkä, siitä saisi hyvän liksan. Mutta mitä jos vaan ei halua? :ashamed:

 

[Bellukka]

elä mäki nautin olla kotiäiti ja rakastan omaa ammattiani joka on myyjä

 

[NeitiNasu]

elä mäki nautin olla kotiäiti ja rakastan omaa ammattiani joka on myyjä

Ei vitsit, susta tuli juuri mun uusi paras ystävä.

Päivän pelastus. :flower:

 

[Rudebox]

Meitä on joka junaan. Niin kauan kun voit käsi sydämmelläsi sanoa olevasi tyytyväinen siihen mitä teet (kirurgi taikka tarjoilija, ihan sama!) teet ihan oikein.

 

[Ford Prefect]

Erilaiset haaveet ja unelmat. =)

Sulla on vaan sattunu huonoon saumaan noi "parempi"- duuniset ystävät.

Jonkun toiset ammatti voi olla toiselle kauhistus.

Mä en ikinä vois olla lakimies tai lääkäri tai insinööri vaikka niitä arvostetaankin yleisesti.

Mun omat jutut on MULLE tärkeitä ja mä viis veisaan mitä muut ajattelee.

Jos niitä häirtsee mun ammatti tai työ, ei tarvi olla tekemisissä. =)

 

[vartooja]

Minä myös tyydyn vähään unelmointiin :wave: Olen myös kotiäiti suurimman osan ajasta ja kuutisen kertaa kuussa teen karaokekeikkaa, se riittää mulle vallan hyvin...
Ei sun tartte haluta mitään enempää jos et taho :hug:

 

[vieras]

Eikös tämän yhteiskunnan toiminta perustu siihen, että kaikki tekee eri juttuja. Kuka sitten toimisi baarimikkona, jos kaikki haluaa olla arkkitehteja. Jos olet itse tyytyväinen, niin siitä vaan!

 

[Bellukka]

elä mäki nautin olla kotiäiti ja rakastan omaa ammattiani joka on myyjä

Ei vitsit, susta tuli juuri mun uusi paras ystävä.

Päivän pelastus. :flower:

ei ikään oo kiinnostanu lukee johonkin ns hienoon ammattiin... ei oo mua varten sellaset

 

[ellukka1]

itseasiassa mulla on 3 eri ammattia miksi tahdon tulla, lähihoitaja,baarimestari tai kaupanmyyjä.joskus kyllä mullakin hävettää sanoa että tahdon kaupankassalle töihin, (mulla kun olis aikaa kouluttautua vielä ihan mihin ammattiin vaan iän puolesta).

 

[Gluteus maximus]

Ei tarvitse kaikista tulla mitään hienoa, kunhan minun lapsistani tulee :saint:

 

[Bellukka]

itseasiassa mulla on 3 eri ammattia miksi tahdon tulla, lähihoitaja,baarimestari tai kaupanmyyjä.joskus kyllä mullakin häettää sanoa että tahdon kaupankassalle töihin, (mulla kun olis aikaa kouluttautua vielä ihan mihin ammattiin vaan iän puolesta).

mikä siinä hävettää?? ei mua hävetä sanoo että oon kaupan kassalla.... mä nautin siitä hommasta

 

[Fatima von Gyllenbögel]

Kotiäideille

"Muutamia kuukausia sitten, kun olin hakemassa lapsia koulusta, toinen äiti kiiruhti luokseni. Hän oli hyvin
närkästynyt. "Tiedätkö mikä sinä olet?" Hän kysyi.

Ennen kuin ehdin vastata--minulla ei ollut valmista
vastausta--hän rupesi kertomaan syytä kysymykseensä.
Hän oli juuri tullut uusimasta ajokorttiaan. Virkailija oli kysynyt hänen ammattiaan. Hän oli vähän epäröinyt ja miettinyt, kuinka luokitella itsensä.

"Tarkoitan", selitti virkailija, "onko sinulla työtä vai oletko vain....."

"Totta kai minulla on työtä, minä olen äiti!" Hän oli vastannut.

Virkailija hymyili alentuvasti ja kirjoitti ammatin kohdalle "Kotirouva."

"Ei, ei mielummin kirjoitetaan siihen äiti" ystäväni sanoi.

"Ei tänne niin voi kirjoittaa. Kyllä kotirouva sen kattaa." sanoi virkailija.

Unohdin hänen kertomuksensa, kunnes löysin itseni samasta tilanteesta. Virkailija oli tehokas, määrätietoinen nainen, joka puhui kuin yleinen syyttäjä. "Ja ammattinne oli?"

En tiedä mikä minut sai sen sanomaan, mutta sanat tulivat vain suustani:" Olen tutkija lasten kehityksen
ja ihmissuhteiden alalla."

Virkailija pysähtyi ja jähmettyi paikoilleen kynä kädessään. Toistin hitaasti, korostaen olennaisimpia
sanoja. Sitten tuijotin ihmeissäni, kun minun
suurenteleva lausahdukseni oli kirjoitettuna viralliseen kaavakkeeseen."

"Saisinko kysyä", virkailija kysyi kiinostuneena, "Mitä tarkalleen teet sillä alalla?"

Kylmän rauhallisesti, kuulin itseni vastaavan, "Minulla on käynnissä jatkuva tutkimus (kelläpä äidillä ei olisi?) sekä laboratoriossa että kentällä (tavallisesti käytämme ilmaisuja sisällä ja ulkona).
Työstän juuri maisterin tutkintoani (koko perhe!) ja minulla on jo neljä tutkintoa valmiina (kaikki tyttöjä). Tietysti työni psykologinen puoli on mitä vaativinta (onko joku äiti eri mieltä?) ja teen usein 14 tunnin työpäiviä (paremminkin 24!). Mutta työni on haasteellisempaa, kuin useimmat urat ja palkitseva tyytyväisyys merkitsee enemmän kuin vain raha.

Virkailija suhtautui jo kunnioittavammin, kun hän jatkoi kaavakkeen täyttämistä ja nousi ylös ja vielä saattoi minut ovelle.

Kun ajoin pihallemme, innostuneena uudesta loistokkasta urastani, minua tervehtivät laboratorioassistanttini ja yläkerrasta kuulin nuorimman lasten kehitysohjelman assistenttini testaavan äänijänteitään.

Tunsin oloni voitokkaaksi. Olin nujertanut byrokraatin. Ja minut oli kirjattu ylös tärkeämpänä ja tarpeellisempana ihmiskunnalle kuin vain yksi....

Koti, mikä ihana ura! Varsinkin, kun vielä on titteli!"

 

[ellukka1]

itseasiassa mulla on 3 eri ammattia miksi tahdon tulla, lähihoitaja,baarimestari tai kaupanmyyjä.joskus kyllä mullakin häettää sanoa että tahdon kaupankassalle töihin, (mulla kun olis aikaa kouluttautua vielä ihan mihin ammattiin vaan iän puolesta).

mikä siinä hävettää?? ei mua hävetä sanoo että oon kaupan kassalla.... mä nautin siitä hommasta

se että, sukulaiset kyselevät mihin lukioon menen ja miksi sieltä sitten suuntaudun.Ei mulla kavereille hävetä sitä sanoa,mummoilleni esimerkiksi, he kun eivät ymmärrä miksi tyytyä "vähempään" jos voi saada enemmän. Mutta nuo on ihan mun haluja ei kenenkään muun, tahdon olla työssä jossa saa palvella asiakkaita.Juu en mäkään ole sanonut etten siittä pitäisi aivan varmasti pitäisin juuri siksi tahdonkin kauppaan töihin

 

[Bellukka]

itseasiassa mulla on 3 eri ammattia miksi tahdon tulla, lähihoitaja,baarimestari tai kaupanmyyjä.joskus kyllä mullakin häettää sanoa että tahdon kaupankassalle töihin, (mulla kun olis aikaa kouluttautua vielä ihan mihin ammattiin vaan iän puolesta).

mikä siinä hävettää?? ei mua hävetä sanoo että oon kaupan kassalla.... mä nautin siitä hommasta

se että, sukulaiset kyselevät mihin lukioon menen ja miksi sieltä sitten suuntaudun.Ei mulla kavereille hävetä sitä sanoa,mummoilleni esimerkiksi, he kun eivät ymmärrä miksi tyytyä "vähempään" jos voi saada enemmän. Mutta nuo on ihan mun haluja ei kenenkään muun, tahdon olla työssä jossa saa palvella asiakkaita.Juu en mäkään ole sanonut etten siittä pitäisi aivan varmasti pitäisin juuri siksi tahdonkin kauppaan töihin

multaki sukulaiset aikoinaan kysy että käynkö lukion ja mihin kouluun meen ym... ja kamala mikä shokki se joillekin oli kun en mitään lukioo halunnu käydä saati "hienoa" ammattia lukea....

 

[ellukka1]

itseasiassa mulla on 3 eri ammattia miksi tahdon tulla, lähihoitaja,baarimestari tai kaupanmyyjä.joskus kyllä mullakin häettää sanoa että tahdon kaupankassalle töihin, (mulla kun olis aikaa kouluttautua vielä ihan mihin ammattiin vaan iän puolesta).

mikä siinä hävettää?? ei mua hävetä sanoo että oon kaupan kassalla.... mä nautin siitä hommasta

se että, sukulaiset kyselevät mihin lukioon menen ja miksi sieltä sitten suuntaudun.Ei mulla kavereille hävetä sitä sanoa,mummoilleni esimerkiksi, he kun eivät ymmärrä miksi tyytyä "vähempään" jos voi saada enemmän. Mutta nuo on ihan mun haluja ei kenenkään muun, tahdon olla työssä jossa saa palvella asiakkaita.Juu en mäkään ole sanonut etten siittä pitäisi aivan varmasti pitäisin juuri siksi tahdonkin kauppaan töihin

multaki sukulaiset aikoinaan kysy että käynkö lukion ja mihin kouluun meen ym... ja kamala mikä shokki se joillekin oli kun en mitään lukioo halunnu käydä saati "hienoa" ammattia lukea....

itse olen koko pienen elämäni sanonut että lukioon en mene koskaan, mummoilla huono kuulo?

 

[d u m b o]

Mulla ei myöskään ole kunnianhimoa vaan viihdyn arvottomissakin työpaikoissa tai viihtyisin, jos niistä saisi kohtuu liksaa. Mutta sitä vartenhan minä olen, että muut voivat päteä omissa viroissaan. Jos minäkin kouluttaisin itseni ja pääsisin huippuduuniin, niin kenelläkkä kaverini voisivat päteä

 

[Bellukka]

itseasiassa mulla on 3 eri ammattia miksi tahdon tulla, lähihoitaja,baarimestari tai kaupanmyyjä.joskus kyllä mullakin häettää sanoa että tahdon kaupankassalle töihin, (mulla kun olis aikaa kouluttautua vielä ihan mihin ammattiin vaan iän puolesta).

mikä siinä hävettää?? ei mua hävetä sanoo että oon kaupan kassalla.... mä nautin siitä hommasta

se että, sukulaiset kyselevät mihin lukioon menen ja miksi sieltä sitten suuntaudun.Ei mulla kavereille hävetä sitä sanoa,mummoilleni esimerkiksi, he kun eivät ymmärrä miksi tyytyä "vähempään" jos voi saada enemmän. Mutta nuo on ihan mun haluja ei kenenkään muun, tahdon olla työssä jossa saa palvella asiakkaita.Juu en mäkään ole sanonut etten siittä pitäisi aivan varmasti pitäisin juuri siksi tahdonkin kauppaan töihin

multaki sukulaiset aikoinaan kysy että käynkö lukion ja mihin kouluun meen ym... ja kamala mikä shokki se joillekin oli kun en mitään lukioo halunnu käydä saati "hienoa" ammattia lukea....

itse olen koko pienen elämäni sanonut että lukioon en mene koskaan, mummoilla huono kuulo?

nii voi olla

 

[umbrella-]

Mä en ole koskaan arvottanut ihmisiä heidän koulutuksen tai tittelin mukaan. Ja jos omia lapsianikin ajattelen, niin eniten toivon että heistä tulee onnellisia ja he löytävät elämästä en "oman juttunsa", mikä on heille tärkeää ja tuo sisältöä elämään.

Mulla itsellä on aikoinaan jäänyt lukio kesken (mikä tosin harmittaa välillä kovastikin), ammatti on ja suunnitelmissa lukea vielä amk-tutkinto. Tällä hetkellä olen kuitenkin äitiyslomalla ja tuntuu, että olen saavuttanut kuitenkin elämässäni jo jotain "hienoa", vaikkei mitään upeaa uraa ole luotukaan. On kuitenkin 2 lasta, hyvä avioliitto, oma talo ja mökki... ja vaikka joku nyt haukkuukin mut seuraavaksi materialistiksi, niin nuokin asiat merkitsevät mulle paljon. Mökillä saan niin paljon voimaa luonnosta, merestä jne. Se antaa mulle todella paljon ja koti myös on tällä hetkellä paikka jossa eniten aikaani vietän. Nyt, juuri näin, on hyvä olla.

Joskus sitten ehkä on sen uran aika...

 

[villiviina]

Mä oon kans kotiäitee nyt mutta voitteko kuvitella että mäkin rakastan työtäni ja ammatiltani olen lähihoitaja.. Kaikenlaisia hulluja sitä maa päällään kantaa.. B)

 

[Fatima von Gyllenbögel]

Mä oon kans kotiäitee nyt mutta voitteko kuvitella että mäkin rakastan työtäni ja ammatiltani olen lähihoitaja.. Kaikenlaisia hulluja sitä maa päällään kantaa.. B)

Tarkoitat varmaankin, että olet lähihoitajakoulutuksen saanut koordinaattori