onko kaikki muut parit onnellisia?

[pettynyt]

tuntuu että kaikilla muilla on jotenki elämä paljon parempaa ku meillä. meillä on aina jotain kinaa, stressiä, riitoja ja huolia. tuntuu että kaikki meidän tuttavapariskunnat on aina niin onnellisia.

rikkokaa pliis tää kuvitelma ja sanokaa että juuri TEILLÄ jotka näytätte niin sopivalta ja rakastavalta perheeltä on oikeasti kanssa murheita ja huolia ja riitoja.

mulla on menny usko avioliittoon. musta tuntuu että mies ja nainen ei kertakaikkiaan voi elää yhdessä

 

[ninni]

No meillä esimerkiksi on tämä jatkuva seksiongelma. Ollaan kaikkien silmissä täydellinen ja onnellinen pari, mutta ollaan useamman kerran mietitty eroamista. Halut ei kohtaa ja seksi ei välillä toimi.

 

[ninni]

Luulen että onnellisuus on osittain vaan sitäkin, että osaa arvostaa sitä, mikä itsellä on hyvin.
Ja avioliitto ei tosiaankaan ole ikuista auvoa, se on ylä- ja alamäkiä ja yhteistä yritämistä.

Tsemppiä matkan varrelle
ja jos ihan mahdottomalta tuntuu, niin eihän sitä pakko ole yhdessä olla.

Mutta kannattaa varmaan ihan puhua kavereittenkin kanssa suhteen arjesta.

 

[niiin]

Kaikki onnelliset parit ovat onnellisia samalla tavalla. Ja jokainen onneton pari on onneton ihan omalla tavallaan.

Anna-Karenina taitaa alkaa jotenkin näin, ja siinä on yksi onnellinen pari ja yksi onneton pari.

 

[meikäläinen]

Mun mielestä ei voi olla suuria tunteita, josko ei oo välillä niitä yhteenottojakin. Ei sitä kukaan voi vaan päivästä toiseen rakastaa ja olla onnellinen. Eihän sitä omaa rakkauttaan ja onnellisuuttaan edes huomaa, ellei välillä olisi vähän alamäkiäkin

 

[ap]

mistä tietää että onko sitä onnellinen vai ei? mikä on normaalia vitutusta? ja mikä on sit sitä että ei oikeasti oo tyytyväinen elämäänsä?

 

[Estu]

Mun mielestä ei voi olla suuria tunteita, josko ei oo välillä niitä yhteenottojakin. Ei sitä kukaan voi vaan päivästä toiseen rakastaa ja olla onnellinen. Eihän sitä omaa rakkauttaan ja onnellisuuttaan edes huomaa, ellei välillä olisi vähän alamäkiäkin

Peesailen tätä.
Meillä on ollut kupruja avioliitossa (ja ennen liittoakin jo), mutta kaikista ollaan selvitty. Ei elämä ja parisuhde voi aina olla kukkaniityllä juoksemista tai vaalenpunaisia unelmia. Joskus on ihan hyvä puhdistaa ilmaa. Me riidellään harvoin, mutta kun riidellään, niin sitten myös riidellään.

 

[niiin]

Niinpä. Mitään ei ole niin vaikea tietää kuin oikea todellinen tahtonsa ja tilansa.

Ja sille ei ole edes opetussuunnitelmissa varattu yhtään tunteja. Ihan pitää oppia itse sydämen luennoilta elämän suuressa yliopistossa nämä onni- ja tahtoasiat.

 

[Meeri]

Meillä on ainakin ongelmia ja niitä välillä jaksetaan jopa kelata läpikin. Erostakin ollaan puhuttu, tai minä olen puhunut, mutta katotaan nyt. Eikä muut varmasti uskoisi tätä. Mulla on mennyt jotenkin luottamus mun mieheen riitojen myötä. En siis epäile, että se kävisi nusasemassa vieraita naisia, vaan on mennyt luottamus siihen, että toinen on 100% mun puolella ja vilpitön mulle sanoissaan... Riidat on olleet niin kauheita, että jotenkin on päädytty tällaiseen tilanteeseen. Ja kyllä rassaa!

 

[ap]

Meillä on ainakin ongelmia ja niitä välillä jaksetaan jopa kelata läpikin. Erostakin ollaan puhuttu, tai minä olen puhunut, mutta katotaan nyt. Eikä muut varmasti uskoisi tätä. Mulla on mennyt jotenkin luottamus mun mieheen riitojen myötä. En siis epäile, että se kävisi nusasemassa vieraita naisia, vaan on mennyt luottamus siihen, että toinen on 100% mun puolella ja vilpitön mulle sanoissaan... Riidat on olleet niin kauheita, että jotenkin on päädytty tällaiseen tilanteeseen. Ja kyllä rassaa!

mun mies on aikoinaan loukannu mua pahasti, pettäny mun luottamuksen (ei seksijuttuja) ja silloin ne riidat oli sellaisia että tuntu että mä vajosin niin syvälle ku tuntu tosi pahalta.. sen jälkeen en enää halua edes tuntea niin kovin paljon rakkautta miestäni kohtaan etten kokisi taas samoja pettymyksen tunteita..
koskaan mun mies ei oma-aloitteisesti kerro rakastavansa, ei tule halittelemaan tms.. ei sano ikävöivänsä, ei kerro että on onnellinen tai muuta... elää tavallaan omaa elämäänsä ja me vaan ollaan täällä lapsen kanssa

 

[vieras]

Tottakai kaikki muut on onnellisia ja elävät prinsessamaailmassa. Varsinkin kun lukee tämän palstan yh-äitien vuodatuksia ja näitä äijä on p*rseestä kirjoituksia. Elämässä vain pitää päästä niiden huonojen aikojen ylitse ja uskoa tulevaisuuteen. Se toinen vaihtoehto kun tahtoo olla aina vielä huonompi loppujen lopuksi. Älkää nyt tulko kertomaan niistä hakkaavista äijistä ja ämmistä. Siitähän ap ei kirjoittanut, vaan elämän pienistä, mutta monista ongelmista. Niissä kauniissakin avioliitoissa on ongelmia, mutta taito ja vahvuus on mennä niiden yli.

 

[hih]

met ollaan onnellisia, yhessä oltu alle vuosi nyt kk naimisissa

 

[Silja]

Meillä on ainakin ongelmia ja niitä välillä jaksetaan jopa kelata läpikin. Erostakin ollaan puhuttu, tai minä olen puhunut, mutta katotaan nyt. Eikä muut varmasti uskoisi tätä. Mulla on mennyt jotenkin luottamus mun mieheen riitojen myötä. En siis epäile, että se kävisi nusasemassa vieraita naisia, vaan on mennyt luottamus siihen, että toinen on 100% mun puolella ja vilpitön mulle sanoissaan... Riidat on olleet niin kauheita, että jotenkin on päädytty tällaiseen tilanteeseen. Ja kyllä rassaa!

Meillä pitkä suhde takana ja ongelmana myös tuo luottamuksen puute. En minäkään muita naisia epäile vaan sitä kun mies puhuu toista ja tekee toista ja usein tuntuu viina menevän parisuhteen edelle. Viimeaikoina myös seksi on tullut ongelmaksi kun mun halut ei ole vielä synnytyksen jälkeen ennallaan.
Ja voin sanoa että ulkopuolisille meidän suhde näyttää onnelliselta ja ikuiselta vaikka mulla on ero mielessä vähän väliä.

 

[Yx vähän väsyny]

Tottakai kaikki muut on onnellisia ja elävät prinsessamaailmassa. Varsinkin kun lukee tämän palstan yh-äitien vuodatuksia ja näitä äijä on p*rseestä kirjoituksia. Elämässä vain pitää päästä niiden huonojen aikojen ylitse ja uskoa tulevaisuuteen. Se toinen vaihtoehto kun tahtoo olla aina vielä huonompi loppujen lopuksi. Älkää nyt tulko kertomaan niistä hakkaavista äijistä ja ämmistä. Siitähän ap ei kirjoittanut, vaan elämän pienistä, mutta monista ongelmista. Niissä kauniissakin avioliitoissa on ongelmia, mutta taito ja vahvuus on mennä niiden yli.

Mutta joskus niistä pienien ongelmien puroista kertyy joki ja sitä ei vaan tahdo jaksaa. Kyllä on meidänkin suhteessa töitä tehty mutta ei sitä loputtomasti vaan jaksa yrittää taistella samojen "pientenkään" ongelmien kanssa.

 

[vieras]

On meilläkin riitoja ja muutaman kerran on mietitty jo eroamista.. ja ite oon miettiny et pitäisikö sitä lapsen kanssa lähteä ja jättää tuo ukko.. Mut rakastan sitä niin paljo, etten voi ikinä elää ilman häntä.. ja sittenkun näkee että kuinka hauskaa lapsella ja isillä on, niin voitko noin vain lähteä ja erottaa heidät. Sitten tulee taas mietittyä, että jos nyt vielä sitten koittaisi. Ja nämä meidän kaikki riidat on aina saanut alkunsa siitä kun mies menee enemmän kavereidensa kanssa kuin minun tai sit hän ei vahdi lastaan ikinä, että aina ja vain minä. Välillä sitä tuntuu että asuisi tässä torpassa kaksin lapsen kanssa, kun ukkoa ei näy mailla eikä halmeil. Mutta nuo voivat jonkun mielestä tuntua pikkuisilta asioilta, mutta ei ne minulle ole pieniä. :/ Lapsi on tehty harkiten yhdessä ja silloin vastuu kuuluu molemmille mielestäni, mutta meillä se ei niin mene. On niitä hyviäkin hetkiä onneksi. <3

 

[Kowalski]

Jokaisella parilla on omat vaikeutensa. Enemmän tai vähemmän.

Asennekysymys se aika lailla on, onko onnellinen vai ei. Ihmisillä on niin erilainen suhtautuminen asioihin, kestävät vastoinkäymisiä eri lailla, arvostavat eri asioita, jne.

Yhtään 100% aina ja koko ajan onnellista paria tuskin on. Tai jos on, niin ovat olleet yhdessä viikon tai kaksi

 

[ap]

On meilläkin riitoja ja muutaman kerran on mietitty jo eroamista.. ja ite oon miettiny et pitäisikö sitä lapsen kanssa lähteä ja jättää tuo ukko.. Mut rakastan sitä niin paljo, etten voi ikinä elää ilman häntä.. ja sittenkun näkee että kuinka hauskaa lapsella ja isillä on, niin voitko noin vain lähteä ja erottaa heidät. Sitten tulee taas mietittyä, että jos nyt vielä sitten koittaisi. Ja nämä meidän kaikki riidat on aina saanut alkunsa siitä kun mies menee enemmän kavereidensa kanssa kuin minun tai sit hän ei vahdi lastaan ikinä, että aina ja vain minä. Välillä sitä tuntuu että asuisi tässä torpassa kaksin lapsen kanssa, kun ukkoa ei näy mailla eikä halmeil. Mutta nuo voivat jonkun mielestä tuntua pikkuisilta asioilta, mutta ei ne minulle ole pieniä. :/ Lapsi on tehty harkiten yhdessä ja silloin vastuu kuuluu molemmille mielestäni, mutta meillä se ei niin mene. On niitä hyviäkin hetkiä onneksi. <3

kuulostaa tutulta... kaikki muut asiat ajaa lapsen ja vaimon edelle... silloin kyllä vaimo saa huomiota ku panettaa..
oikeasti mä kateellisena luen täältä niitä juttuja kun jonku mies on yllättänyt jollain pienellä teolla tai jotain... ei meillä vaan, tai sit siihen liittyy aina joku koukku..

 

[kyläluuta]

Mun mielestä ei voi olla suuria tunteita, josko ei oo välillä niitä yhteenottojakin. Ei sitä kukaan voi vaan päivästä toiseen rakastaa ja olla onnellinen. Eihän sitä omaa rakkauttaan ja onnellisuuttaan edes huomaa, ellei välillä olisi vähän alamäkiäkin

me ei olla oltu kuin 3.5 vuotta yhdessä mut ei viel ainakaan olla keksitty syytä miksi riidellä. jos vituttaa niin sit juoksee vaik pellon ympäri eikä pura pahaa mieltä toiseen. vihaisena tulee sanottua juuri ne asiat jotka eniten loukkaa. mä ymmärrän oman onnellisuuteni kun katson tuttava paria joilla on kaikki solmussa. tajuan kuinka hyvä mies mulla on ja kui hyvä meillä on olla yhdessä.

 

[Juh]

Meidän liiton voimavara on mielestäni toistemme kunnioitus ja keskinäinen luottamus ja rakkaus. Niistä sitten ammenetaan huonoina aikoina ja päivinä. Tämä perhe on meidän yhteinen yritys ja siitä kannetaan huolta. On helpompi jaksaa kun tietää toisenkin kulkevan kohti samaa päämäärää. En tiedä miten jaksaisin jos asiat eivät toimisi, siis jos tavallaan ei olisi niitä "hyviä aikoja".. Mieheni on sielunkumppanini ja paras ystäväni, siksi kai me naimisissa ollaankin.

Onko teillä aina ollut tuollaista? Onko mies koskaan ollut huomaavaisempi sinua kohtaan?

 

[onnellinen]

No, kyllä meillä ainakin on omat ongelmamme. Pointti on vaan se, että ongelmia enemmän meillä on niin rakkautta kuin tahtoakin jäljellä. Rahahuolista ja ajoittaisista riidoista huolimatta, halitaan ja pusitaan aina jälkeen päin kun on sovittu. Mä koen kieltämättä usein näiden vuosien jälkeenkin voimakkaita onnen tunteita suhteestamme. Tunnen, että ajoittaisten riitojen, kyllästymisen tunteiden ja erilaisuutemme alla on kuitenkin rauha ja vahva me -henki, joka ei niin vain horju. Kun lähdemme joskus ulos ilman lapsia, muut jaksavat ihmetellä miten me pusitaan ja halitaan niin paljon (kai nyt kun saa kerrankin keskittyä puolisoon). Ehkä siis joku voisi luulla, ettei meillä ole ongelmia.. mikä ei tietty pidä paikkaansa. Mutta onnettomiakaan emme ole.

 

[ap]

Meidän liiton voimavara on mielestäni toistemme kunnioitus ja keskinäinen luottamus ja rakkaus. Niistä sitten ammenetaan huonoina aikoina ja päivinä. Tämä perhe on meidän yhteinen yritys ja siitä kannetaan huolta. On helpompi jaksaa kun tietää toisenkin kulkevan kohti samaa päämäärää. En tiedä miten jaksaisin jos asiat eivät toimisi, siis jos tavallaan ei olisi niitä "hyviä aikoja".. Mieheni on sielunkumppanini ja paras ystäväni, siksi kai me naimisissa ollaankin.

Onko teillä aina ollut tuollaista? Onko mies koskaan ollut huomaavaisempi sinua kohtaan?

eipä juuri, tietysti alkuaikoina oli mutta nopeasti se muuttui.. nimenomaan tuota sielunkumppanuutta en voi sanoa meistä mitenkään..
tuntuu että kaks ihmistä taistelee eri suuntiin tässä..