Onko kateus sallittua?

[ninaTT]

Jos ei näytä sitä kohteelle? Purkaa muilla tavoin?

Mistä kateus kertoo? Voiko se olla terve tunne? Onko mitään syitä jolloin on oikeutettua olla kateellinen?

 

[Blue]

Jokainen ihminen on jostain jollekin kateellinen. Se on epänormaalia jos se on vallitseva tunne tai haittaa elämää tai jatkuvasti läsnä.

 

[niq]

Jos ei näytä sitä kohteelle? Purkaa muilla tavoin?
<< hillityin tapa hallita kateutta

 

[liisa lapamato]

Kai jotkut sanoo että se ei ole sallittua...

Minä olen kyllä ollut kateellinen, joskus ihan hulluista asioista..lähinnä nuorempana.
Kun vauva oli kipeä ja itkuinen, olin kateellinen niille joilla nukuttiin yöt eikä ollut kipuja. Silti olin iloinen että jonkulla oli terve vauva, eihän se multa kuitenkaan pois ollut..enkä siis kateuden kohteelle sitä purkanut katkerana.

 

[Minerva McGarmiwa]

Joskus kateus voi olla hyväkin juttu. Siis jos se herättää halun saada oma elämä paremmalle mallille ja tekee asian eteen jotain eikä jää märehtimään sitä.

Kaikki tunteet on sallittuja, niitä pitäis vaan oppia käyttämään rakentavasti.

 

[olkinalle]

Eikös Vesku Loirikin laula siinä "Niin hyvää puuta" että on ylpeästi kateellinen... Eli mun mielestä voi olla kateellinen mutta sitten se menee sairauden puolelle jos se ns. kalvaa ihmistä ja aiheuttaa negatiivisia tunteita. Voihan kateus esimerkiksi innostaa ihmistä.

 

[feger]

Kyllä varmaan jos se ei aja mihinkään epätoivoisiin tekoihin.
Itse en osaa kahdehtia joitain tiettyjä juttuja, esim. toisten varakkuutta, mutta on joitain asioita, joita en vaan voi olla kadehtimatta.

 

[coatrack]

Kateus voi olla terve ja normaali tunne, riippuen tietysti siitä mihin se kohdistuu. Yleensähän kateus kohdistuu vaikka toisen rikkauteen ja onnellisuuteen, ja kertoo siis siitä että kateuden tuntijan arvomaailmaan kuuluu tärkeinä onnelliseen elämään pyrkiminen ja huoleton hyvinvointi. Ja kateus voi saada hänet tavoittelemaan noita haluamiansa asioita ja ponnistelemaan niiden saavuttamiseksi.

 

[Cassyput]

On sallittua ja normaalia, kunhan koko elämä ei keskity toisten kadehtimiseen.

 

[Lissu]

Mä olen hyvin ei-kateellinen ihminen ja siksi mua vaivasi kovasti viime vuonna kun tosissani kadehdin yhtä ihmistä niin että meinasi itku tulla. Mutta mua helpotti jo se että myönsin itselleni, että joo, mä olen kade. Siitä se sitten on helpottanut, yritän keskittyä hyviin asioihin omassa elmässä ja siihen, että vaikka yksi asia on tällä henkilöllä kadehdittavan hyvin niin ehkä pitkän päälle mun huonompi tilanteeni on vaan hyväksi. Olipa vaikeasti selitetty.

 

[ninaTT]

Joskus kateus voi olla hyväkin juttu. Siis jos se herättää halun saada oma elämä paremmalle mallille ja tekee asian eteen jotain eikä jää märehtimään sitä.

Vähän tämmönen tunne mulla on... Mutta sitten turhauttaa, että en saa asioita tarpeeksi nopeasti tehtyä ja eteenpäin. Sitten saatan jäädä märehtimään sitä, miten yhdellä toisella samankaltaiset asiat menee niin paljon helpommin.

 

[coatrack]

Mulla sattuu olemaan just kesken tunnekasvatukseen liittyvä kirja "Kasvatus, arvot ja tunteet" jossa on jokunen sivu juurikin tuosta kateudesta. Siinä sanotaan mm. että aiemmat luulot siitä että hyvällä omanarvontunnolla varustettu ihminen ei kadehdi muita, ei pidä paikkaansa, vaikkakin se (vahva omanarvontunto) huomattavasti vähentää kateutta.

 

[ninaTT]

Mulla sattuu olemaan just kesken tunnekasvatukseen liittyvä kirja "Kasvatus, arvot ja tunteet" jossa on jokunen sivu juurikin tuosta kateudesta. Siinä sanotaan mm. että aiemmat luulot siitä että hyvällä omanarvontunnolla varustettu ihminen ei kadehdi muita, ei pidä paikkaansa, vaikkakin se (vahva omanarvontunto) huomattavasti vähentää kateutta.

Ehkä tuo on se, joka tekee tästä tunteesta just nyt niin vahvan; muutenkin voisin kadehtia koska mielestäni minua on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti vrt toiseen, mutta kateus on kasvanut isommaksi koska en ihan vielä ole sinut itseni kanssa.

 

[alongtheway]

Onko mikään tunne ylipäätänsä tarpeellisempi kuin jokin toinen, riippuu tetty näkökulmasta.
Joku synapsi aivossa senkin saa aikaan eikä ole aina hallittavissa, ihminen on kumma otus.

 

[evita]

Kyllä kateus tiettyyn pisteeseen asti on minusta ihan normaalia. Sitten jos se saa sairaalloisia piirteitä ja alkaa vaikuttaa liikaa elämään, niin sitten mennään epänormaalin puolelle minusta.

 

[tripod]

Voiko se olla terve tunne? Onko mitään syitä jolloin on oikeutettua olla kateellinen?

Kateus on hyödyllinen tunne siinä missä nälkä ja mustasukkaisuus. Nälkä muistuttaa ravinnon tarpeesta, mustasukkaisuus suojelee perhettä ja kateus on tehokas motivaattori mikä kannustaa parantamaan omaa asemaa.

Vaatimattomuus on luusereille :attn:

 

[ok]

Nuorempana olin enemmän kateellinen. En tiedä mistä johtuu, mutta nykyään olen tosi harvoin kateellinen kenellekään. Ehkä se johtuu siitä, että nuorempana oli jotenkin alttiimpi vertaamaan itseään muihin, kun elämäntilanteet oli jotenkin enemmän samanlaisia. Nykyään sitä ajatteleen enemmpi niin että jokainen elää omaa ainutlaatuista elämäänsä, eikä sitä niinkään vertaile muiden saavutuksia omiinsa.

 

[piina]

Kateus on kuluttavaa. Ei kateudesta ole haittaa kuin itselleen. Miksi kateus pitäisi salata kohteelta? Toisaalta tiettyyn pisteeseen asti kateus on hyväksi ja saa itsemme yrittämään enemmän. Mutta asioista, joihin emme itse pysty vaikuttamaan, ei kannata olla kateellinen, koska siitä on haittaa yksin ja vain itselle.

 

[tt ei kirj]

Mä en ole mistään kenellekään kateellinen. En vaan osaa ts, ei ole tarvetta. Mulla on oma ja rakas elämä, teen asioita, mistä tykkään. Ja vaikka ei sitä hienoa luksushuvilaa olekaan, niin en mä siitä ole kateellinen, että jollain toisella se voi olla.

Varmasti hyvin suuri yhteys on hyvällä itsetunnolla ja ei- kateudella. Tai jotain sellaista
Tai sitten se on vaan tuolla pääkopassa joku ruuvi oikealla kohdallaan

 

[ninaTT]

Vinkkejä siihen miten lamauttavan vaikutuksen sais kääntymään aktiivisuudeksi ja reippaudeksi?

 

[coatrack]

Ainakin se, että olet tiedostanut asian, on todella hyvä alku siitä eroon pääsemiseksi. Tiedostetuilla negatiivisilla tunteilla on paaaljon pienempi merkitys ihmisen elämässä kuin tiedostamattomilla tunteilla.

 

[piina]

Ainakin se, että olet tiedostanut asian, on todella hyvä alku siitä eroon pääsemiseksi. Tiedostetuilla negatiivisilla tunteilla on paaaljon pienempi merkitys ihmisen elämässä kuin tiedostamattomilla tunteilla.

Mä myös luulen, että tiedostaminen ja asian myöntäminen on hyvä alku sille. Mielestäni myös asiasta voi puhua myös kohteen kanssa tai jos asiaan liittyy kolmaskin henkilö, niin hänen kanssaan. Eikä siitä kateudesta tarvitse kokonaan eroon päästä, mutta sen verran kuitenkin, ettei se kuluta turhaan energiaa.

 

[vierailija]

Kateutta on monenlaista. Negatiivinen kateus jossa on kateellinen ja haluaa toiselta kadehtimansa ja toisella ei olisi jotain mitä kadehtii. Positiivinen kateus jossa on kateellinen mutta ei kuitenkaan halua ottaa toiselta kadehtimaansa. Itse oon positiivisesti kateellinen.
Esim. Joskus ennen koulua olin jotain viisi kuusi (joskus silloin katsoin mahdollisesti salaa Batman returns) yksi toveri oli kylässä ja sillä alkoi nenäverenvuoto olin niin kateellinen en siitä nenäverenvuodosta sitä on itsellänikin vaan siitä huolenpidosta jota se sai sitä autettiin tietysti ja hyvä niin pitääkin auttaa. Mutta olin niin kateellinen se sai apua ja huomiota itselläni oli muutenkin silloin todella vaikea rankka elämäntilanne. Olin yksin ja edelleen niin kateellinen ja edelleen yksin eikä ketään kiinnosta ei terveydenhoitoa ei hematologia joka kirjoittaa liirumlaarumia eikä edes aikaa sekään lähettänyt ja itselläni on viisi tuntia nenäverenvuotoa.
Meri

 

[-roosaruusa-]

En kai osaa edes olla kateellinen.

Mä ihastelen nähdessäni ja haaveilen ja unelmoin. Oispa kiva kun mullakin ois tuollainen...

...ja sit kun ois rahkeita hankkia moinen tai tehdä tai mennä niin mieli on ehkä jo muuttunur js ksyeus olisi ollut täysin turhaa.