Onko kaveriäiti parempi kuin tav. äiti

[taustalla]

Mun ystävätär on aina ollut ns. kaveriäiti. Jo silloin kun lapset oli pieniä se ei kantanut ns. huolta huomisesta. Kun lapset suurin osa teinejä, niin ei niillä oo ketään kenen puoleen kääntyä huolineen, kun äiti tosiaan vähän sellainen pinnallinen. Kaksi lasta muuttanut pois kotoota, ja tyttönsä kanssa se on kuin bestikset. Eikös äidinkin pitäis jossain vaiheessa aikuistua. Siis nuorekas voi olla ja trendikäs ja miksei ihan huoletonkin, mutta äidillä nyt on vastuutakin. Tulis tosi pitkä tarina jos kaiken kertoisin. Mutta eikös lapsi nyt jossain välissä kummeksu jos ei nuorena tai teininä, niin jossain vaiheessa aikuistuttuaan luulisi vaivaavan ettei äidin kanssa voi jakaa muuta kuin vaatteensa ja samanlaisen elämäntyylin. Eikös sitä voisi jakaa vähän huoliaan ja muutakin.

Ja ihan hyvällä kyselen, en halua arvostella tai lietsoa :saint:

 

[joSSSu]

hmmm... miu mielestä voi olla kaveriäiti jos pitää rahat ja tosissaan kuuntelee, mut miu mielestä lapselle voi puhua niinku normaalille ihmiselle eikä esim. salailla jotain... eihän nyt tietenkään mitään ultimate-avautumista tai muuta mut ääh, en osaa selittää.

 

[Lollo]

Äidin ei missään nimessä tule olla lapsen kaveri. Toki on hyvä että lapsen kanssa tulee toimeen, mutta mikä auktoriteetti kaveri on?

 

[Fleur de la Cour]

Eikö kaveriäidille muka voi jakaa sitten niitä huoliaan.. en tiedä kun oma äitini ei ollut kaveriäiti ja sille oli vaikea puhua asioista, vaikka sitten joskus olikin pakko.. ystäväni ovat molemmat melkoisia kaverivanhempia, tämän äidin vanhemmat ovat myös olleet kaverivanhempia joten heidän lapsillaan on kaverivanhempien lisäksi kaveri-isovanhemmat, ovat hyvin tiiviisti aina yhdessä.. nyt heidän teinillään on poikaystävä joka löytyi vapunpäivän aamuna tyttären peiton alta aamulla, tähän suhtautuivat hyvin positiiviseen sävyyn.. sitä hiukan minäkin ehkä ihmettelin, mutta muuten olen mielenkiinnolla seurannut miten hyvin pystyvät kaverivanhempina ratkomaan ongelmat loppujen lopuksi..

 

[Minerva McGarmiwa]

Mulla on nyt kaveriäiti kun itsellä on ikää 25 ja äidillä 52, mut lapsenä/teininä oli kyllä normaali äiti. Tää toimi/toimii meillä

 

[Ärrimurri]

Mutta voihan äiti olla kaveri ja silti vastuuntuntoinen äiti. Anoppini esim. on tämmöinen. Miehenikin haluaa kertoa heti kaikki tapahtumat hänelle ja nykyään minäkin. Mutta silti on tosi huolehtivainen ja on ollut kyllä miehellänikin rajoja lapsena. Oma äitini ei tosiaankaan ollut mikään kaveriäiti enkä osaa hänelle vieläkään kertoa mitään asioitani. Vieläkin on joskus tunne että äitiltä pitää salata asioita niinkuin teininä!

 

[alkuperäinen]

\

Mutta voihan äiti olla kaveri ja silti vastuuntuntoinen äiti. Anoppini esim. on tämmöinen. Miehenikin haluaa kertoa heti kaikki tapahtumat hänelle ja nykyään minäkin. Mutta silti on tosi huolehtivainen ja on ollut kyllä miehellänikin rajoja lapsena. Oma äitini ei tosiaankaan ollut mikään kaveriäiti enkä osaa hänelle vieläkään kertoa mitään asioitani. Vieläkin on joskus tunne että äitiltä pitää salata asioita niinkuin teininä!

Voi olla, mutta äiti kestä tein esimerkin ei ole. Hän on tyyppiesimerkki jolla oma elämä jatkuu samanlaisena vaikka vastuuta pitäisi olla. Tyylillä elää vain itselleen, ja omia tarpeitaan huomioiden. Äitinä pitäisi tuntea vastuunsa ja joustaa omista jutuista. Mutta just tää nainen elää kuin teini. Kiukuttelee omalle äidilleen, salailee häneltä asioita ja saa teiniraivareita. Lapsensa se on aina hoidattanut muilla. Kiitosta se ei osaa sanoa. Anteeksi ei osaa pyytää. Itsessään ei näe virheitä, vaan on mielestään täydellinen.

 

[taustalla]

Äiidin pitäis olla aina äiti ja isän isä,eikä pitäis olla lapsensa kaveri

 

[alkuperäinen]

\

Äidin ei missään nimessä tule olla lapsen kaveri. Toki on hyvä että lapsen kanssa tulee toimeen, mutta mikä auktoriteetti kaveri on?

Tää on totta. Ja mietin syvästi miten hänen lapsensa on koskaan tunteneet perusturvallisuutta, kun ei mitään rajoja ole ollut. Ei mitään sääntöjä, ei rutiineja. Lapset rakastavat rutiineja, ja rajat on rakkautta.

 

[Maarit6]

Ei ole.Äiti kuuluu olla lapsiensa opastaja joka opastaa heitä turvallisesti elämän läpi turvallinen henkilö myös auktoriteetti joka laittaa rajat.Ei kaveri joka esim ostaa lapselleen kaljat ja ryyppää heidän kanssaan.Tätä olen kyllästymiseen asti jauhannut omille murkuille kuin kavereilla on paljon mukavammat äidit jotka antavat heidän rellestellä miten sattuu

 

[Rinkeli-Martta]

Äidin ei kuulu olla lapsen kaveri, itse asiassa äiti ei saisi olla kaveri. Kaveruus on jotain täysin muuta kuin vanhemmuus!

 

[minä yksi vain]

kaverin kaverillani on/oli "kaveriäiti" usein viikonloppuisin ja arkipäivinäkin he kokoontuivat tämän tyypin kotiin. olimme siis teini-ikäsiä. muutaman kerran minäkin olin mukana, mutta minua tosissaan ahdisti se kaveriäiti siellä istumassa nuorison joukossa ja aina ymmärtämässä. välillä sen tyypin isäkin istui siellä kaverina joukossa. siis aivan kauheata. tottakait on kivaa jos vanhemmat joskus osallistuvat nuorten juttuihin mutta jos aina niin ei kiva.

 

[Taitai]

Minä en todellakaan halua olla lapsilleni kaveri vaan nimenomaan äiti, se joka kantaa vastuun, huolehtii, neuvoo ja opastaa ja johon voi aina luottaa kuin peruskallioon.

 

[aikuinen]

\

Minä en todellakaan halua olla lapsilleni kaveri vaan nimenomaan äiti, se joka kantaa vastuun, huolehtii, neuvoo ja opastaa ja johon voi aina luottaa kuin peruskallioon.

Iso peesi. Mihin lapsi voi luottaa, jos oma äiti hilluu kuin teini.

 

[Piika-äiti]

Kaveri on aina kiva. Kaveri innostuu hölmöihinkin juttuihin.

Äiti ei ole aina kiva, äiti aiheuttaa pettymyksiä, äiti estää suunnitelmia, äiti kysyy teiniltä miten hän aikoo rahoittaa matkansa toiselle puolelle Suomea rock-konserttiin, äiti sanoo ettei voi lähteä kaverille ennen kuin on siivottu - äiti on nipo.

Äiti tietää, että maailma on välillä vi.ttumainen paikka, ja äitinä hänen on vaan pakko opettaa lapsensa pärjäämään harmituksien, turhautumisen, surun, pettymyksen ja tylsyyden kanssa nyt ja tulevaisuudessa.

Kun lapsi kasvaa, tilanne alkaa muuttua, ei jää muuta osaa kuin seurata miten siivet kantaa ja tarrata kiinni, jos ne eivät aina oikein pidäkään vielä ilmassa. Ja se tarraamisen hetki ei ole välttämättä mukava kummallekaan, ja niistä kasvaa ne kummalliset vielä aikuisenakin joidenkin mukana kulkevat "äidille en kyllä kerro" fiilikset.

Voi kun osaisi kasvaa aikuiselle lapselleen kaveriäidiksi; alle 15-vuotiaiden kanssa sellaista en edes yritä. On parempi, että sekä lapsi että minä olemme sitä mieltä, että osa lapsen tahdosta on minun taskussa vielä jonkun aikaa.

Piika-äiti