mua vaivaa ja ärsyttää eräs sukulaiseni asema äitinä. hän nai maajussin ja joutuu nyt asua samassa taloudessa appivanhempiensa kanssa. eihän siinä muuten mitään mutta nyt kun heillä on pieni lapsi niin elämä on yhtä #&%?$!*ä.
anoppi kyttää koko ajan sukulaiseni tekemisiä ja pitää häntä epäkelpona äitinä. hänellä on sellaisia päähänpinttymiä kuin esimerkiksi:
-lasta ei saa ekan elinvuoden aikana nukuttaa pihalla eikä viedä mihinkään ellei oo ihan pakko. sukulaisenikin kävi suunnilleen vain neuvolassa ja pari kertaa lähikaupassa ekan vuoden aikana. jos ulkona oli vähänkään tuulista (vaikka muuten olisi ollu lämmin) tai säässä muuta "vikaa" niin jos sukulaiseni meni lapsensa kanssa ulos niin takaisin tultaessa aina kauhea huuto kun anoppi kiljuu että mitä sinä sitä lasta ulos viet sairastumaan. saatikka jos lapsi sattuu aivastaa ulkoilun jälkeen niin anoppi heti sanoo että kato nyt, nyt se sitte sairastuu ku veit ulos... samoin ulos ei voi jättää nukkumaan vaikka lapsi nukkuis tosi hyvin sielä, sisällä nukkuu tosi huonosti.
-lapsi ei saa yhtää huutaa. jos alkaa itkeä niin anoppi hyökkää paikalle ja kysyy suunnilleen että mitä sä sille nyt teit kun ne noin huutaa ja että ei heidän poika ikinä huutanu pienenä jne. ihan kuin sukulaiseni tahallaan tai huonon hoidon takia saisi lapsen huutamaan.
toiminta on ihan järkyttävää heillä, en tajua miten hän jaksaa sielä elää ja olla. nyt kun lapsi on isompi ja häntä alkuun pidettiin kotona neljän seinän sisällä niin heidän ei tartte ku käydä kaupas sen kans niin se on heti sairaana. ei varmaan oo vastustuskykyä kun ei oo missään ikinä ollu. samoin ihmetyttää miksi ei hyvällä säällä vois mennä ulos kun asuvat vielä maalla niin ei oo edes pakokaasuja. ihan pöllöä toimintaa.
onko kellään muulla yhtä älytöntä meininkiä? onko mitää neuvoja? haluaisin auttaa tätä sukulaistani jotenkin :\|
anoppi kyttää koko ajan sukulaiseni tekemisiä ja pitää häntä epäkelpona äitinä. hänellä on sellaisia päähänpinttymiä kuin esimerkiksi:
-lasta ei saa ekan elinvuoden aikana nukuttaa pihalla eikä viedä mihinkään ellei oo ihan pakko. sukulaisenikin kävi suunnilleen vain neuvolassa ja pari kertaa lähikaupassa ekan vuoden aikana. jos ulkona oli vähänkään tuulista (vaikka muuten olisi ollu lämmin) tai säässä muuta "vikaa" niin jos sukulaiseni meni lapsensa kanssa ulos niin takaisin tultaessa aina kauhea huuto kun anoppi kiljuu että mitä sinä sitä lasta ulos viet sairastumaan. saatikka jos lapsi sattuu aivastaa ulkoilun jälkeen niin anoppi heti sanoo että kato nyt, nyt se sitte sairastuu ku veit ulos... samoin ulos ei voi jättää nukkumaan vaikka lapsi nukkuis tosi hyvin sielä, sisällä nukkuu tosi huonosti.
-lapsi ei saa yhtää huutaa. jos alkaa itkeä niin anoppi hyökkää paikalle ja kysyy suunnilleen että mitä sä sille nyt teit kun ne noin huutaa ja että ei heidän poika ikinä huutanu pienenä jne. ihan kuin sukulaiseni tahallaan tai huonon hoidon takia saisi lapsen huutamaan.
toiminta on ihan järkyttävää heillä, en tajua miten hän jaksaa sielä elää ja olla. nyt kun lapsi on isompi ja häntä alkuun pidettiin kotona neljän seinän sisällä niin heidän ei tartte ku käydä kaupas sen kans niin se on heti sairaana. ei varmaan oo vastustuskykyä kun ei oo missään ikinä ollu. samoin ihmetyttää miksi ei hyvällä säällä vois mennä ulos kun asuvat vielä maalla niin ei oo edes pakokaasuja. ihan pöllöä toimintaa.
onko kellään muulla yhtä älytöntä meininkiä? onko mitää neuvoja? haluaisin auttaa tätä sukulaistani jotenkin :\|