Onko kellään kestänyt pidempään tottua vauvan nimeen?

[Onko]

Ristiäiset oli muutama päivä sitten. Nimen antaminen oli tosi vaikeaa, pyöriteltiin ja pyöriteltiin vaikka mitä, monet oli ihan jees mutta yksikään ei noussut yli muiden. Sitten n. viikko ennen löytyi sellainen, joka pienellä makustelulla alkoi tuntui juuri oikealta. Nimi on tarkoitusnimi eli herättää mielikuvia, meissä vain positiivisia. Pari päivää annettiin nimen hautua ja papille ilmoitin nimen sitten 6 päivää ennen ristiäisiä. Olin tosi tyytyväinen nimeen ja kaikki hyvin, odotin oikein että saamme paljastaa sen sukulaisille (nimi ei ole kovin yleinen mutta ei myöskään mikään "out there" -outolintu, kuitenkin ihan perinteinen suomalainen nimi). Sitten ristiäisissä vastaanotto olikin aika nihkeää, kaikki olivat tosi yllättyneitä ja kukaan ei varsinaisesti kehunut nimeä (ei kyllä haukkunutkaan). Siitä sitten aloin vatvomaan päässäni, onko nimi silti hyvä/oikea lapselle, olisiko joku muu parempi, oliko parin päivän muhimisaika silti liian lyhyt jne. Yhtäkkiä se ei enää tuntunutkaan niin hyvältä nimeltä kuin aiemmin. Taustatietona sen verran, että olen kyllä sellainen ihminen, joka usein isojen päätösten jälkeen jää vatvomaan päässään että oliko tämä varmasti se mitä halusin, ja lopuksi ahdistun ja saan itseni vakuutettua siitä, että päätös oli täysin väärä.

Nyt siis kysyisin, onko muilla alkanut nimi epäilyttää ristiäisten jälkeen, kestänyt tottua lapsen nimeen, ja onko kuitenkin alkanut tuntua omalta? Myös esikoisen nimeen mulla kesti pitkään tottua, mutta ei aiheuttanut nyt tällaista vatvomista sentään. Joka toinen hetki oon nyt sitä mieltä että on edelleen tosi hyvä nimi, joka toinen ajattelen että pitäisikö ruveta käyttämään toista nimeä kutsumanimenä, ja välillä oon jo laittamassa maistraattiin paperia että vaihdetaan nimi kokonaan uuteen. Jos nimen meinaisi muuttaa/ottaa annetun toisen nimen käyttöön se pitäisi tietenkin tehdä mahd. pian, ennenkuin nimi juurtuu käyttöön. Mutta sitten taas haluaisin odottaa muutaman kuukauden ja katsoa, onko tää nyt vaan tätä mun peruspaniikkia siitä, menikö iso päätös oikein, ja että kun tää laantuu huomaan että päätös on ollut ihan oikea (yleensä on käynyt juuri näin).. Ahdistaa vaan ihan sikana, mitähän helkkaria tässä siis nyt tekisi??

 

["Martta"]

Mä olen samanlainen jahkailija. Lapsi sai melko tavallisen nimen joka nyt on suosiossa. Nimi oli päätetty jo kauan ennen lapsen syntymää. Nimiäisissä nimeä lähinnä kummasteltiin, eikä kukaan kehunut. Siksi rupesin epäröimään. Mieheni onneksi oli sitä mieltä, että nimi on hyvä eikä sitä vaihdeta. Nyt lapsi on 3-vuotias ja mielestäni niimi on hyvä. Toisaalta vieläkin välillä mietin olisiko toiseksi annettu nimi ollut parempi tai kenties joku lyhyempi nimi. Lapsi myöhemmin vaihtakoon nimensä, jos ei ole tyytyväinen.

Jos nimi teidän mielestä on hyvä, muiden mielipiteistä ei ole väliä. Kyllä sukulaiset siihen vielä tottuvat. Älä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa ajatuksiisi.

 

["oma"]

Kuulostaa siltä, että olet muiden takia miettimässä asiaa. KYseessä on teidän lapsi, joten en näe syytä vaihtaa nimeä. Onnittelut!

 

[Pippana]

Me annettiin erikoinen nimi (suomessa ollut kaksi sen nimistä), mutta suomalaiseen suuhun helposti sopiva ja muutenkin ihan suomalainen. En muista saatiinko ristiäisissä yhtäkään kehua nimestä, meille riitti että nimi oli meidän mielestä ihan yhtä ihana kuin kantajansa. Nykyäänkin kun sen nimen sanoo, niin lähinnä kysellään mistä se on peräisin, vaikka samantapaisia nimiä on suomessa PAAAALJON.

 

["Lilli"]

Kuuluiskohan tuo pähkäily asiaan? Kuitenkin tärkeä juttu.

Meillä kolme lasta ja kaikkien nimen julkaisemisen jälkeen nimi onkin yhtäkkiä alkanu kuulostaa oudolta ja oon alkanu miettiä oliko sittenkään hyvä nimi. Vaikka nimenantohetkellä oon ollu tosi tyytyväinen.

Mutta tuo tunne on menny ohi ja nyt kun nuorinkin on yli vuoden vanha olen tosi tyytyväinen kaikkien nimiin.

 

[seg]

[QUOTE="oma";30031393]Kuulostaa siltä, että olet muiden takia miettimässä asiaa. KYseessä on teidän lapsi, joten en näe syytä vaihtaa nimeä. Onnittelut![/QUOTE]

Peesaan tätä.

En muista, että meidänkään lasten nimiä olisi erityisemmin kehuttu, ja tiedän, että kaikista ei ole edes välitetty, mutta ne on meidän sillä hetkellä valitsemia, ja sillä sipuli. Itseäkin jäi häiritsemään joista valitsemistamme nimistä aiheutuneet mielikuvat, mutta päätin, että mitäs sillä väliä. Ne on vain joitain aikojen saatossa muodostuneita mielikuvia, joten tehdään uusia mielikuvia... kieletkin muuttuvat ajan saatossa. Niin luonnon, kuin nimien monimuotoisuus on minusta upeaa!

 

[Onko]

Toivottavasti tosiaan kuuluu asiaan, tuntuu vaan että kaikki on aina niin ylpeitä ja varmoja lastensa nimistä. Jos oliskin ollut joku sellainen mistä olis ollut täysi varmuus, että tuo nimi se on, mutta kun ei... Mutta on totta, että aloin kyseenalaistamaan tätä muiden mielipiteiden takia, ennen sitä nimi tuntui ihan hyvältä. Mies on meilläkin sitä mieltä, että nimi on just hyvä ja jo päätetty, eikä sitä lähdetä muuttamaan. Mutta ihan kamala tunne tämä, että entä jos onkin valinnut väärin

 

[miksi??]

Miksi nimeä pitäisi kehua tai vielä vähemmän haukkua? Se on vauvan nimi ja sillä selvä. En muista että olisin kummemmin koskaan kuullut kehuja tai arvoistelua yleensäkään nimestä, ristiäisissä siis. Itsekin olen vain alkanut kutsua vauvaa nimellään kasteen jälkeen, siis vieraana. Esimerkkinä siis, että olen vaikka veljenpojan ristiäisissä ja vauva saa nimeksi Aaro. En siis kehuisi (vaikka tykkäisinkin nimestä) vaan juttelisin vauvelle ja vauvasta omalla nimellään. No toisaalta meidän suvussa nimet on yleensä tiedetty ennakooon eikä niitä silloinkaan oo kummemmin kommentoitu.

 

[monen äiti]

Yhden lapsen nimeen oli kyllä totuttelu... meno tosi pitkään kun lopetin harmittelun ja miettimisen että oisko sittenkään pitänyt antaa sitä nimeä... nyt tämä joka kastettiin pari päivää sitten, tuntuu juuri siltä parhaimmalta ja luontevaltakin.

 

[Onko]

En nyt siis mitään ylitsevuotavia kehuja odottanutkaan, mutta kyllä musta ois luontevaa kommentoida jotain positiivista, jos siis nimi paljastetaan yllätyksenä ristiäisissä, ja on sitä mieltä että ihan hyvä nimi sieltä tuli. Se ettei kukaan kommentoi nimeä mitenkään viittaa minusta siihen, ettei nimestä pidetty (kun ei kai kukaan kehtaa sitä nyt siellä alkaa haukkumaankaan).

Monen äiti, mitä mieltä olet siitä nimestä nyt, onko alkanut tuntua omalta vai vieläkö tökkii?

 

[monen äiti]

En nyt siis mitään ylitsevuotavia kehuja odottanutkaan, mutta kyllä musta ois luontevaa kommentoida jotain positiivista, jos siis nimi paljastetaan yllätyksenä ristiäisissä, ja on sitä mieltä että ihan hyvä nimi sieltä tuli. Se ettei kukaan kommentoi nimeä mitenkään viittaa minusta siihen, ettei nimestä pidetty (kun ei kai kukaan kehtaa sitä nyt siellä alkaa haukkumaankaan).

Monen äiti, mitä mieltä olet siitä nimestä nyt, onko alkanut tuntua omalta vai vieläkö tökkii?

Voin myöntää että kyllä se vieläkin joskus on vähän harmittanut.. mutta poika on kuitenkin ihan nimensä näköinen ja on jo neljä vuotiaskin. Mutta siis hyväksynyt olen nimen ja asia ok

 

[monen äiti]

En nyt siis mitään ylitsevuotavia kehuja odottanutkaan, mutta kyllä musta ois luontevaa kommentoida jotain positiivista, jos siis nimi paljastetaan yllätyksenä ristiäisissä, ja on sitä mieltä että ihan hyvä nimi sieltä tuli. Se ettei kukaan kommentoi nimeä mitenkään viittaa minusta siihen, ettei nimestä pidetty (kun ei kai kukaan kehtaa sitä nyt siellä alkaa haukkumaankaan).

Monen äiti, mitä mieltä olet siitä nimestä nyt, onko alkanut tuntua omalta vai vieläkö tökkii?

Olen kyllä samaa mieltä että nimeä voisi kommentoida positiivisesti, vaikka ei omantyylinen niin olisikaan. Tuntuu että ihan hyviin käytöstapoihin kuuluu jo se!

 

["minna"]

Meillä kaverit laitto juuri vähän ennen meiän vauvan syntymää nimen, jota oltiin ajateltu. Ei tuntunut sitten enää kivalta laittaa samaa joten piti keksiä uusi. Vielä edellisenä iltana pähkäiltion ja lopuksi annoin miehen päättää. Puoli vuotta meni ennen kuin täysin totuin. Nyt tyttö 4v ja ihan nimensä oloinen ja hyvä nimi onkin ????

 

[vierasss]

Mulla toisen tyttären nimi on isänsä valitsema ja näissä 11 vuodessakaan en ole nimeen kunnolla tottunut. Ei vaan ole täysin "mun tyylinen" nimi (kun taas esikoisen ja nuorimman nimi on).

En osannut oikein vauvana kutsua sillä nimellä ja nyt myöhemmin kun lapsen luonne on tiedossa, niin ei nimi oikein sovi siihenkään, toisaalta tyttö on herkkä ja luova, että ehkä siltä kannalta kyllä sopii.

Olisin silloin aikanaan halunnut toisen nimen lapselle, mutta silloinen mieheni ei suostunut, koska tuttavallaan oli saman niminen lapsi, jota kuitenkin kutsuttiin lempinimellä... Ymmärtäisin jos olisi ollut lähipiirissä sama nimi. Edelleenkin lapsi on enemmän sen ns. ykkösvaihtoehdon näköinen mutta arjessa en nimiasiaa mieti!

 

[vierailija]

Ristiäiset oli muutama päivä sitten. Nimen antaminen oli tosi vaikeaa, pyöriteltiin ja pyöriteltiin vaikka mitä, monet oli ihan jees mutta yksikään ei noussut yli muiden. Sitten n. viikko ennen löytyi sellainen, joka pienellä makustelulla alkoi tuntui juuri oikealta. Nimi on tarkoitusnimi eli herättää mielikuvia, meissä vain positiivisia. Pari päivää annettiin nimen hautua ja papille ilmoitin nimen sitten 6 päivää ennen ristiäisiä. Olin tosi tyytyväinen nimeen ja kaikki hyvin, odotin oikein että saamme paljastaa sen sukulaisille (nimi ei ole kovin yleinen mutta ei myöskään mikään "out there" -outolintu, kuitenkin ihan perinteinen suomalainen nimi). Sitten ristiäisissä vastaanotto olikin aika nihkeää, kaikki olivat tosi yllättyneitä ja kukaan ei varsinaisesti kehunut nimeä (ei kyllä haukkunutkaan). Siitä sitten aloin vatvomaan päässäni, onko nimi silti hyvä/oikea lapselle, olisiko joku muu parempi, oliko parin päivän muhimisaika silti liian lyhyt jne. Yhtäkkiä se ei enää tuntunutkaan niin hyvältä nimeltä kuin aiemmin. Taustatietona sen verran, että olen kyllä sellainen ihminen, joka usein isojen päätösten jälkeen jää vatvomaan päässään että oliko tämä varmasti se mitä halusin, ja lopuksi ahdistun ja saan itseni vakuutettua siitä, että päätös oli täysin väärä.

Nyt siis kysyisin, onko muilla alkanut nimi epäilyttää ristiäisten jälkeen, kestänyt tottua lapsen nimeen, ja onko kuitenkin alkanut tuntua omalta? Myös esikoisen nimeen mulla kesti pitkään tottua, mutta ei aiheuttanut nyt tällaista vatvomista sentään. Joka toinen hetki oon nyt sitä mieltä että on edelleen tosi hyvä nimi, joka toinen ajattelen että pitäisikö ruveta käyttämään toista nimeä kutsumanimenä, ja välillä oon jo laittamassa maistraattiin paperia että vaihdetaan nimi kokonaan uuteen. Jos nimen meinaisi muuttaa/ottaa annetun toisen nimen käyttöön se pitäisi tietenkin tehdä mahd. pian, ennenkuin nimi juurtuu käyttöön. Mutta sitten taas haluaisin odottaa muutaman kuukauden ja katsoa, onko tää nyt vaan tätä mun peruspaniikkia siitä, menikö iso päätös oikein, ja että kun tää laantuu huomaan että päätös on ollut ihan oikea (yleensä on käynyt juuri näin).. Ahdistaa vaan ihan sikana, mitähän helkkaria tässä siis nyt tekisi??

 

[vierailija]

Onko tilanne muuttunut vielä? Siis oletko tottunut nimeen? Täällä pähkäilen saman ongelman parissa ja tuntuu toivottomalta.Mikään nimi ei ole tuntunut juuri siltä oikealta koska niin erilainen maku miehen kanssa ja annettu nimi ei ole minun makuuni.

 

[(Laura)]

Me annettiin kuukausi sitten lapselle nimi. Mielestämme nimi on kaunis ja mukavan erikoinen. Luulin kuitenkin että ihmiset olisivat kuulleet nimen ennenkin ja se ei olisi uppoouto. No, kukaan ei ollut kuullut nimeä ennen, kukaan ei osannut sanoa sitä oikein siitkään huolimatta että nimi lausutaan kuten se kirjoitetaan! Mummo ei muistanut nimeä enää illalla ja soitti että mikä se oli, hän laittaa lapulle.. Silloin tuli ajatuksia että meniköhän metsään nimen kanssa, mutta kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa, minulle ja sukulaisille! Kun lapsi on vaikka vuoden, ei varmaan kukaan mieti koko asiaa enää!

Itselle tulee joskus myös nuita paniikkeja kun on tehnyt jonkin suuren ratkaisun. Esim.kun ostimme talon, itkin ja ahdistuin ja pari kuukautta olin masentunut että emme etsineet pidempään.. Nyt kun on asuttu puoli vuotta tässä, olen ihan kotonani ja tyytyväinen.