Onko kellään kokemusta vastasyntyneen vaikeasta keltaisuudesta ?

[aamukastetta]

Eli olin esikoisen kanssa sairaalassa n. viikon valohoidossa keltaisuuden takia. Kakkosen kanssa olikin jo vaikeampaa, sairaalassa oltiin valossa 2 vkoa :'( Oli tosi kurjaa kun ei saanut imettää ( vauva niin väsynyt keltaisuudesta ja valohoidosta ettei jaksanut imeä kun pullosta ja kun on valohoidossa on pakko nesteytys olla varmaa kun nestehukka on kovaa siinä lamppujen alla ) eikä vauva olla vierellä Vauva oli melkein yötä päivää valossa. Molemmat lapseni olivat täysiaikaisia.
Todettiin ABO- immunisaatio. ( mulla on o veriryhmä ja tenavilla B )
Nyt siis luin vauvalehden lääkäripalstalta ja netistä että ABO- immunisaatio tapaa paheta kerta kerralta
:'( :'( Ton kakkosen kohdallakin alettiin jo puhua mahdollisesta veren siirrosta ja voi jesus mua nyt pelottaa että meneekö tämä nyt sitten siihen jos tuo kerran kerta kerralta pahenee. Onko kellään kokemusta tästä vaikeammasta keltaisuudesta, miten se on sisaruksilla mennyt?
Mulle ois ollu tärkeää imettää mutta kyllä se taas tuntuu olevan tuhoon tuomittu juttu jos vauva on taas valossa vähintään 2vkoa ja saa pullosta maidon ja sitten yhtäkkiä pitäis osata hörppiä rinnasta :'( Ja sitten niitä ihania ensimmäisiä viikkoja vauvan kanssa ei ikinä saa takaisin. Ei saa nauttia siitä vastasyntyneestä rakkaasta siinä vierellä....ei vaan istutaan sinivalohoidossa toisessa huoneessa silmät ja pää aivan kipeänä. :'(
Tottakai toivon että vauva on terve ja tärkempänä toivon että vauvani syliin saan, se on tottakai aivan tärkein asia mutta kyllä tämä keltaisuus nyt alkoi harmittamaan ja kovaa. Se on mulle niiiiiin pitkä aika olla sairaalassa joku 2 vkoa tai yli kun ois kotonakin noi 2 pientä, sairaalassa yksi eikä sekään ole sylissä :'(
Toisaalta hyvä että tiedän nyt tuon että se yleensä pahenee kerta kerralta niin ehkä pystyn jo valmistautumaan henkisesti siihen syöttö, verikoe, valohoitorumbaan. Ja siihen että kotio ei hetkeen päästä. Ei voi mitään.

 

[lobelia80]

Meillä kolme lasta joista yhdellä ollu tuo ABO-immunisaatio. Eli ei välttämättä pahene kerta kerralla. Kai se riippuu siitä mikä veriryhmä lapselle sattuu tulemaan..( mulla itellä o ja tällä meiän kakkosella b. Muilta ei oo katottu, ovat selvinneet yhdellä valohoitokerralla)

Nyt neljättä odottelen ja ahdistuksessa jo valmiiksi, et kuinkahan pitkään tätä hoidellaan valon alla...vaikka tyhmää oikeasti miettiä sitä, kun sehän on varsin pieni vaiva..jos niin vähällä pääsee et pelkällä valohoidolla, niin ei ois syytä valittaa. Mut vastasynnyttäneen hormoonit... :ashamed:

Meillä oli siis tuo ABO-i lapsonen valon alla yhteensä 6vrk ja sairaala-aika venyi hänellä liki kahdeksi viikoksi. Itse kyllä nostin kytkintä 4vrk jälkeen, saman aion tehdä vastakin jos näyttää et rupeaa venymään. Ei vaan jaksa niitä sairaalan seiniä :'(

Jos jollakin ois vinkkejä, miten selvitä järjissään tuosta sairaala-ajasta, ottaisin mieluusti vastaan...mulla tahtoo mennä pelkäksi itkeskelyksi. Ei oo viel oppinu et siellä vois ehkä levätä..

 

[aamukastetta]

Lobelia80 olipa helpottavaa kuulla että jollakin muullakin on ollut vastaavaa kun mistään en ole löytänyt ketään joka olisi kokenut samaa.
On muuten aivan totta että se riippuu siitä kumman veriryhmän vauva perii. Laitan kaikki toivoni siihen että se olisi minun :heart:

Tiedän kyllä mitä tarkoitat, itsellänikään ei tule siitä sairaala-ajasta mitään kun vain kokoajan itken ja itken ja itken...joka aamu ja ilta odotan että bilit olisi laskenu ja petyt kerta toisensa jälkeen ja taas itken.. Raukalla on molemmat kantapäät reikiä täynnä verikokeiden ottamisesta ja sekin ottaa niin sydämestä, kun aina vain otetaan lisää ja lisää..

Tuntuu kanssa tästä tyhmältä valittaa kun toisilla on asiat paaaljon huonommin ja tärkeää on että saisi terveen lapsen elävänä syliin..mutta minkäs teet..jotenkin tuo pitkä sairaalaolo aika on jättänyt muhun rumat jäljet..pelkään niinkuin lobeliakin jo valmiiksi sitä valohoito-rumbaa ja sitä että miten kauan se taas kestää..ja miten oma pää kestää.. :/

 

[Sinderella]

Meillä on kolme nuorinta olleet valohoidossa useamman päivän. Itte sitä vaan koitti jaksaa ja ajatteli että parempi hoitaa keltaisuus kuntoon ja päästä sitten kotia rauhallisin mielin vauva-arkeen kuin että täytyisi kotona kyttäillä vauvan keltaisuutta, ruokahalua ja mahdollista uneliaisuutta. Ja sitten olisi kuitenkin pitänyt laukata keskussairaalassa labrassa verikokeissa.

 

[Lisbet78]

Mulla vauvalla todettiin sama.. Löydettiin "vahingossa" vuorokauden ikäisenä. Joutui suoraan tuplasinivalohoitoon, siinä vaan nousi sitten crp:t eli tulehdusarvo ja epäiltiin jossain tulehdusta. Siirrettiin teho-osastolle. Se oli mulle kova paikka, vauva oli ollu vieressä vasta muutaman tunnin.. Ja olin yksinodottaja, ei ollut sitä tavallista tukea vieressä. Itkiessähän ne päivän meni.
Vauva kävi toisena päivänä sen verran "ulkona" et sai sylissä olla, kellosta katottiin aika 10min ja takasi. Tippaa meni sieltä ja täältä, verikokeita 4 kertaa päivässä..

Mulla kans kotona 2 isompaa, onneksi mun äiti tuli kaveriksi, että sai olla vastasyntyneen luona niin paljo ku halusin. Toisaalta tunsin, että hoitohenkilökunta ei "hoida" samanlai kun vanhempi on läsnä. Eli halusin antaa heillekin työrauhan. Sovittiin että käyn siellä vaan ruokailujen aikaan, asun kuiten ihan sairaalan vieressä, joten ei ollu ongelma. Sain itse sitte pullosta antaa omaa maitoa. Ja hyvin painotettiin, että sinne saa soittaa ihan millon vaan! Soitinki aina iltasin ennen ku menin nukkumaan. Illalla ja yöllähän ne ajatukset on NIIN suuria ja pinnassa, tuli turvallinen tunne, kun tiesi että sinne saa soittaa miten vaan.

Teholla vauva oli 4 päivää ja sit siirrettiin lastenosastolle. Ei tarvinutkaan enää valohoitoa, vaan lähinnä verikokeilla seurattiin arvoja. Siellä saikin sitte imettää ja pitää sylissä niin paljon kuin jaksoi! Oli mieletön fiilis, ku ensimmäistä kertaa sinne meni siirron jälkeen; koin olevani tämän vauvan äiti. Kirjaimellisesti.. Siellä henkilökunta oli mielellään hoitamassa vastasyntynyttä ja huoneessa olikin melkosesti ruuhkaa.. Siellä kuiten isoja lapsia muut pääsääntösesti. Tiedän, että hyvässä hoidossa olisi ollut ilman munki läsnäoloa. Siellä sai olla aamusta iltaan, mutta vietin "viimesiä" hetkiä isompien kanssa mielellään, tiesin että kyllä sitä sulosuutta siellä hoidetaan..
Tällä osastolla oltiin 3 päivää ja sit päästiin kotiin.

Verikokeita tulee edelleen 2 kk ajan, 2 viikon välein. Siellä tehtiin hyvin selväksi, että jos vähänkään koen epävarmuutta tai huolestun, saan mennä vauvan kans suoraan osastolle tai soittaa hoitaneelle lääkärille. koko hoitojaksosta jäi todella hyvä kuva mieleen, minua kuunneltiin niin paljon kuin se vaan hoidoilta oli mahdollista.
Sanoinkin sielllä, että haluan terveen vauvan kotiin. En sellasta "kyttäämistä" ja panikoimista vauvan takia.. Ja hyvin on mennyt! Verikokeet vielä jatkuu ja sitä myöten neuvolakäynnit tihenee, mutta mulla on terve vauva kotona.

Sairaala-aika on todella rankkaa, itse pääsin kotiin 40 tuntia vauvan syntymän jälkeen ja sen jälkeen laukoin siellä vauvaa viikon katsomassa. Osaava ja välittävä henkilökunta "takasi" mulle turvallisen mielen, sen että ei mun tarvi siellä jatkuvasti istua ja murehtia, vaikka vaikeeta se oli, selvisin!