Onko kellään muulla samanlaista ongelmaa

[Pyryharakka]

Kyse siis sellaisesta että mä en uskalla soittaa esim.verovirastoon vaan aina menen hoitamaan asiat paikanpäälle.Sama koskee kelaa ja muitakin firmoja.Ja jos en pysty käymään niin sitten laitan sähköpostia.Mä menen aina jotenkin ihan lukkoon puhelimessa.Tai sitten yritän yhdellä hengenvedolla saada asiani selvitettyä jolloin jo puhetta tulee tulvana ja henki meinaa loppua jo puolessa välissä lausetta.Puhelun jälkeen olen kuin maratoonin juossut.
Nytkin vartun maanantaita että pääsen käymään yhdessä leipomossa tilaamassa kakun.Mies sanoi että senkun soitat sinne mutta en mä voi.Jo ajatus kauhistuttaa.Että maanantaita tässä odotellaan.
Ja jos nyt pakosti tulee sellainen tilanne että johonkin on pakko soittaa niin mä jännitän sitä jo paria päivää aikasemmin ja käyn sitten sen litanian mitä puhelimessa pitä sanoa monta kertaa päässäni.Näpyttelen numeron,pyyhin sen,näpyttelen taas,pyyhin....tätä jatkan sitten muutaman kerran.
Siis ihan kauheeta.Olenkohan ainoa "outo" ihminen jolla on tällainen ongelma?Ja tämä on kieltämättä välillä ongelma.

 

[TheUnforgiven]

et ole mulla on kans tollasta mutta sinnikkäästi kuitenkin soittelen :saint:

 

[Muija]

No tavallaan joo, mutta mulla johtuu ihan siitä, että INHOAN puhelimessa puhumista muutenkin, en tykkää ees kavereiden kanssa läpistä puhelimessa yhtään.

 

[d u m b o]

Uskallan kyllä nykyään soittaakin, mutta helpompi on asian selvittää paikan päällä. Aiemmin tai kyl mä nykyäänkin välillä änkytän ja sekoilen puhelimessa, niin että menee jonkin aikaa, ennenkuin saan asian ymmärrettävästi ilmaistua.

 

[Mrs Bean]

Uskallan kyllä nykyään soittaakin, mutta helpompi on asian selvittää paikan päällä. Aiemmin tai kyl mä nykyäänkin välillä änkytän ja sekoilen puhelimessa, niin että menee jonkin aikaa, ennenkuin saan asian ymmärrettävästi ilmaistua.

Mulla myös näin..

 

[Sitku]

Kelalle en mielellään soita. Kun menen ite ajan kans virkailijan nokan eteen niin alkaa asiat selviämään.

 

[vieras]

En tykkää puhelimessa puhumisesta enkä soittamisesta. Mieluummin kirjoitan sähöpostia tai tekstarin tai menen paikan päälle. Etenkin kun pitää soittaa virallisia puheluita niin harjoittelen vähän ja odottelen sopivaa hetkeä jolloin vain yht äkkiä painan nappia ja sitten se on menoa.

 

[Pyryharakka]

En tykkää puhelimessa puhumisesta enkä soittamisesta. Mieluummin kirjoitan sähöpostia tai tekstarin tai menen paikan päälle. Etenkin kun pitää soittaa virallisia puheluita niin harjoittelen vähän ja odottelen sopivaa hetkeä jolloin vain yht äkkiä painan nappia ja sitten se on menoa.

Joo,mä joudun tekemään ihan samoin.Ja sitten kädet täristen odotan että millainen ihminen sieltä vastaa.Onko syönnyt aamupalaksi sitrunaa vai onko ihan "normaali".

 

[Pikkasen Pläski]

mulla on ihan hirvee puhelin fobia... :ashamed: en uskalla soittaa mihinkään firmoihin, käyn just mieluummin paikan päällä tai laitan s-postia... ja jos mulle soittaa joku outo numero etten tiedä kuka siel on niin en varmana vastaa... :ashamed:

 

[Pyryharakka]

mulla on ihan hirvee puhelin fobia... :ashamed: en uskalla soittaa mihinkään firmoihin, käyn just mieluummin paikan päällä tai laitan s-postia... ja jos mulle soittaa joku outo numero etten tiedä kuka siel on niin en varmana vastaa... :ashamed:

En muuten minäkään.ellen nyt satu muistamaan että kenellä on sellainen numero.Mutta jos ei ole hajuakaan soittajasta niin kyllä jää vastaamatta.

 

[Keittiönoita]

Ei varsinaisesti, mutta en ole mikään puhelimessa puhuja tyyppi. Ja inhoan roikkua jossain jonotusnumerossa pitkiä aikoja ja kuunnella pimpelippom-musiikkia. Mitä vähemmän asioiden hoitamiseen menee aikaa, sen parempi.

 

[Maalaastolloo]

mä kyllä vastaan outoihin numeroihin, mutta jos itse on pakko soittaa, niin..... :ashamed: kyllä se aikansa ottaa. Kirjoitan aina ensin paperille asiani (jopa aloituksen, että se ja se täällä huomenta/päivää/hei jne.) ja yritän sen avulla saada kaiken sanottavani sanottua. On aivan vastaajasta kiinni, kuinka "läkähdyksissä" olen puhelun jälkeen. Niin ja vastaajaan en puhuisi IKINÄ.

 

[vieras]

En ole koskaan ollut noin paha, mutta aiemmin inhosin puhelimessa puhumista. Ja mietin tosiaan moneen kertan ennen kuin soitin.

Sittemmin "jouduin" työhön, jossa joudun soittamaan usein vieraille ihmisille. Kun tuota aikansa on tehnyt, ei soittaminen tunnu enää missään, vaikka kenelle pitäisi soittaa. Toi Koppuran ehdottama paperille kirjoittaminen auttaa. Käytän sitä toisinaan vieläkin, tosin en niinkään enää puhelinkammoon kuin muistin tukena.

Eli rohkeasti harjoittelemaan vaan. Soita aina ja kaikkialle vaikka kuinka vaikeaa olisi. Jossain vaiheessa aivosi tajuavat, ettei se ollutkaan vaarallista ja alkavat tottua.

 

[vieras]

Mulla kanssa ollut samaa.. Lopulta tein niin, että ennen soittoa laitoin paperille ranskalaisilla viivoilla asiat, joita mun piti puhelimessa hoitaa, jotta en unohda niitä paniikissa.. Usein kirjoitin myös oman henkkarin ylös, jotta saan senkin sanottua ilman sotkeutumista numeroihin.. Sitten monta kertaa otin jo puhelimen kouraan ja laitoin pois... Aloin sitten tehdä niin, että edelleen tärkeet asiat paperille ja sitten heti phelin kouraan, ilman mitään epäröintejä (se epäröinti vaan kasvatti paniikkia) ja soitto virastoon.. Aluksihan se oli ihan kamalaa, eikä se mitään lempparihommaa ole vieläkään, mutta nykyisin hoidan asiast puhelimitse (joskus tosinsähköpostilla) mutta paikan päälle en enää lähde asioita hoitamaan ellei ole pakko.. Rohkeasti vain alat soittelemaan, se helpottaa sitä mukaa, mitä enemmän sitä tekee.. Tsemppiä!!!

 

[Hissukka]

Kaverilla oli tuota ongelmaa myös, hänellä auttoi kun laittoi etukäteen paperille kaikki asiat mitä piti muistaa sanoa/kysyä. Muotoili joskus ihan valmiita lauseitakin. =)