Onko kenelläkään ilkeää miehen siskoa?

[vierailija]

Tiedän, että miehen sisko on ollut masentunut ja toivoo kovasti omia lapsia . Harmittaa vuosien mittaan tulleet kommentit esim. lihomisestani ja yleensäkin arvostelee piikikkäästi ratkaisujamme tyyliin "miksi te olette tällaisia kaikki heti nyt ihmisiä" (kun ostettiin talo ja tulin raskaaksi samaan aikaan). Meillä menee hyvin , joten siskon tölväisyillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Syksyllä hän kuuli erimielisyyksiä mun ja miehen välillä ja oli haukkunut minua anopille. Olen ollut mukava siskolle enkä ole osannut sanoa takaisin. Kenenkään muun ihmisen kanssa ei tällaisia ongelmia ole ollut. Oikeastaan joka kerta kun tavataan, hän sanoo jotain ilkeää. Mieheni kysyi suoraan siskolta että onko hän kateellinen, mutta väitti ettei ole. Onko kellään ollut samaa tilannetta? Mikä avuksi?

 

[vierailija]

Kuulostaa hyvin tutulta. Meillä on vielä se tilanne, että anoppi osallistuu haukkumiseen tyttärensä kanssa.

Ei tilanne tuosta mihinkään muutu. Meillä on mennyt nyt 30 vuotta ja edelleen on tullut nälvintää ja ilkeyksiä miehen siskolta sekä anopilta.
Nyt olen tehnyt päätöksen, ettei minun tarvitse olla kiltti/ystävällinen ihmisille, jotka ovat ilkeitä minulle. Nuorinkin lapsemme on saanut valkolakin, joten minun velvollisuuteni anoppia ja miehen siskoa kohtaan on loppuneet. En tapaa heitä enää, en pidä mitään yhteyttä. Jos mies tai lapset haluavat pitää yhteyttä, en estä, mutta minua ei enää saa paikalle mieltäni pahoittamaan.

 

[vierailija]

Mulla ei suoranaisesti ilkeää, mutta pirun perusnegatiivinen. Valittaa joka asiasta ja positiivista palautetta tulee tosi harvoin. Ravintolassa hävettää olla syömässä porukalla, kun miehen sisko hyvin herkästi valittaa ruuasta tai palvelusta, joskus ihan hakemalla haetusta asiasta. Ei varmaan itse tajua valituksensa määrää, vaikka mieheni siitä aina toisinaan huomauttaakin.

Miehellä oli ennen pientä taipumusta samasn

 

[vierailija]

Tiedän, että miehen sisko on ollut masentunut ja toivoo kovasti omia lapsia . Harmittaa vuosien mittaan tulleet kommentit esim. lihomisestani ja yleensäkin arvostelee piikikkäästi ratkaisujamme tyyliin "miksi te olette tällaisia kaikki heti nyt ihmisiä" (kun ostettiin talo ja tulin raskaaksi samaan aikaan). Meillä menee hyvin , joten siskon tölväisyillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Syksyllä hän kuuli erimielisyyksiä mun ja miehen välillä ja oli haukkunut minua anopille. Olen ollut mukava siskolle enkä ole osannut sanoa takaisin. Kenenkään muun ihmisen kanssa ei tällaisia ongelmia ole ollut. Oikeastaan joka kerta kun tavataan, hän sanoo jotain ilkeää. Mieheni kysyi suoraan siskolta että onko hän kateellinen, mutta väitti ettei ole. Onko kellään ollut samaa tilannetta? Mikä avuksi?

Jep, kateellinen teille, pidä piiiitkä hajurako mokomalle.

 

[vierailija]

No todellakin on. Nainen on perinyt äidiltään tyhmyyden, josta ilkeys suurelta osalta johtuu. Sen takia en oikein ota paineita hänen sanomisistaan. Mieheni on onneksi saanut ominaisuutensa isältään.

 

[Kyllä on]

On. Hän kyllä ilkeilee enemmän selän takana. Suoraan hän ei ilkeile tai ainakin tekee sen niin, ettei itse ymmärrä sitä ilkeilyksi, mutta muille paikalla olijoille tulee selväksi, että kyse on pahan puhumisesta. Esimerkiksi hän on saattanut näille muille aiemmin sanoa, että x on täysin tyylitön ja kun x tulee paikalle, niin alkaa kehua x:n vaatteita (tämä on vain esimerkki siitä miten hän toimii, oikeasti jutut on paljon pahempia kuin tyylittömyys tai vastaava) .

Olen selvinnyt hyvin, sillä en ole ollut hänen kanssaan koskaan läheinen. Ihan alussa tuli itkettyä hänen vuokseen, sillä nuorena sitä oli turhan herkkä arvostelulle. Nykyisellään tilanne on se, ettei miehenikään ole hänen kanssaan missään tekemisissä.

 

[Käly ei rakas]

Meillä miehen sisko on osannut osoittaa oman "etevyytensä ja osaavuutensa" useampaan otteeseen parinkymmenen yhteiselovuoden aikana. Mies ei voi sietää sisartaan, mutta ei myöskään uskalla sanoa "suoria sanoja".

Sisar on syyttänyt minua suoraan äitinsä laiminlyömisestä ( asutaan 350km päässä, anoppi on nuorempiin, alkoholisoituneisiin ja hyväksikäyttäviin miehiin sotkeutuva alkoholisti, eikä mies halua olla MISSÄÄN tekemisissä äitinsä kanssa), miehen masennuksesta ja "vastahangasta" (mies on kuulemma ollut lapsena NIIN kiltti ja suloinen).

Sisar kehuu omalla elämällään: miehensä urheilumenestyksellä, varakkailla "ystävillä" - tyyliin ystäväni Mirkku, jolla on mies X-rikas tai jossain älyttömän rahakkaassa virassa ja on varaa ostaa... No, ok - hänellä on kiva mies, varallisuutta ja omakotitalo. MUTTA... Olen ajatellut, että sen ihmisen elämä on jotenkin hyvin köyhää. Hän kadehtii jotain sellaista, mitä hänellä ei ole. Sisaren käynnin jälkeen on aina paha mieli, koska tämä ihminen haluaa nostaa omaa egoaan - keinolla, millä hyvänsä - meidän kustannuksella.