Onko kenenkään lapsi ollut totaaliterrori?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Elina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Elina

Vieras
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, että meidän lapsi on ollut jo reilun vuoden tosi vaikea tapaus, eli paha uhma tms. Ja on nyt reilun parivuotias, pian 2 ½..


Että koskakohan ois realistista odottaa että tää vaihe menis ohi? Minkä ikäisenä toisten terroristit on alkanu rauhottua?
 
Meil tulee noi uhmat aina sellasis jaksois et kuukaus pari on yht äkkii jotenki äärimmäisen hankalaa et mitään ei tottele ja hyökkäilee ja riehuu ja sit taas hetkes rauhottuuki ja voi huokasta helpotuksesta.. poika on nyt 2 v 2kk
 
Samoin meillä, mutta tosi lyhyitä jaksoja on rauhallista välissä.. Miks tän pitää olla näin vaikeaa, tuntuu etten osaa yhtään toimia ton lapsen kanssa..

Ajattelin, että jos jollakin ois kokemuksia koska alkais rauhottua..
 
Mitä tarkoitat terrorisoinnilla? Tuli vaan mieleen, että kun tuolla perhekerhossa ollaan tytön kanssa käyty ja monenlaista perhettä nähty, siellä huomaa myös miten erilailla lapsia ohjataan leikkimään muiden kanssa ja huomioimaan toiset. Suurin osa vanhemmista ohjaa lapsiaan koko ajan: " nyt annetaan vuoro seuraavalle laskea liukumäestä", "ei saa ottaa lelua tosien kädestä, annapa lelu takaisin", "ei saa heitellä palikoita, voi osua ja sattua" jne. Valitettavasti näkee myös niitä vanhempia, jotka antavat lastensa riehua täysin vapaasti eivätkä katso yhtään jälkikasvunsa perään. Nämä lapset ovatkin paljon villimpiä ja tosiaan terrorisoivat muita lapsia. Tuskin meno kotona on yhtään sen rauhallisempaa. Ja jos ei vanhemmat ota kasvatusvastuuta niin tuskin nuo pikkuterroristit siitä ajan kanssa mihinkään rauhoittuvat.
 
Meil auttaa se et mitä enemmän kivaa tekemistä sen vähemmän raivareita.. pinnan pitäis venyy johonkin äärettömyyksiin ja itelläni ainaki on välillä hankaluuksia, sen oon kans huomannu et jos käy usein sukulaisis tms. missä on muita lapsii, muita seuraa ni sit on jotenki taas kivempaa muksul äitin kaa kotona ku on hetken molemmat saanu hengähtää :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mitä tarkoitat terrorisoinnilla? Tuli vaan mieleen, että kun tuolla perhekerhossa ollaan tytön kanssa käyty ja monenlaista perhettä nähty, siellä huomaa myös miten erilailla lapsia ohjataan leikkimään muiden kanssa ja huomioimaan toiset. Suurin osa vanhemmista ohjaa lapsiaan koko ajan: " nyt annetaan vuoro seuraavalle laskea liukumäestä", "ei saa ottaa lelua tosien kädestä, annapa lelu takaisin", "ei saa heitellä palikoita, voi osua ja sattua" jne. Valitettavasti näkee myös niitä vanhempia, jotka antavat lastensa riehua täysin vapaasti eivätkä katso yhtään jälkikasvunsa perään. Nämä lapset ovatkin paljon villimpiä ja tosiaan terrorisoivat muita lapsia. Tuskin meno kotona on yhtään sen rauhallisempaa. Ja jos ei vanhemmat ota kasvatusvastuuta niin tuskin nuo pikkuterroristit siitä ajan kanssa mihinkään rauhoittuvat.

No mä oon just tuo tyyppi, joka hokee koko ajan, "odota omaa vuoroa, älä heitä, ei saa töniä, varovasti, älä ota sitä, älä koske siihen.." Tuntuu välillä, että lapsi uhmaa jo senkin takia kun kaikki on kiellettyä. Ja AINA joudun kieltämään, esim. mummolassa aina miljoona kertaa kiellän koskemasta kukkaan ja seuraavalla kerralla saan kieltää jälleen miljoona kertaa..

Mutta en kai voi lakata kieltämästäkään?
 
Alkuperäinen kirjoittaja joooooo:
mun pojalla oli 1-8v kunnon terroria pieni elämä....kunnes vaan kasvoi ns.isoksi koululaiseksi :) nyt on jo 10v ja niin reipas ja kiltti poika!

Voi, älä noin sano! En mä jaksa kyllä kuutta vuotta odottaa!

Vaikka pahoin pelkäänkin, että tämä tapaus on kans just sellainen johon auttaa vaan se että tulee oikeasti isoksi..
 
Meidän poika päätti 3v 2kk iässä että hän on "iso" ja terrori loppui siihen! Toki vieläkin saattaa mm repiä kukkia, piirrellä lattiaan tai huonekaluihin, levitellä cd:t, kipata kaikki lelukorit lattialle tms, mutta ei enää jokapäiväistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meidän poika päätti 3v 2kk iässä että hän on "iso" ja terrori loppui siihen! Toki vieläkin saattaa mm repiä kukkia, piirrellä lattiaan tai huonekaluihin, levitellä cd:t, kipata kaikki lelukorit lattialle tms, mutta ei enää jokapäiväistä.

Voi, odottelen kyllä hartaasti ensi syksyä, jos se kolmen vuoden raapyykki taaperosta leikki-ikäiseksi rauhoittaisi meidänkin terrorin. Välillä kyllä väsyy niin tähän ikuiseen vääntöön..
 
Alkuperäinen kirjoittaja kirsikka:
Huh, onneksi meidän lapset on rauhallisia ja tottelevaisia - ihan oikeesti! Olispa kyllä paljon rankempaa, jos tuollaista olis..

Tiedätkö, kateellisena katson kavereiden lapsia jotka ovat rauhallisia ja uskovat ensi sanomisella, tai viimeistään toisella. Heillä ei takuta jäähyjen tms. kanssa, vaan he voivat harrastaa ja kulkea ihmisten ilmoilla..

Ja samalla jyskyttää koko ajan ajatus, mitä minä teen väärin, miksi minun lapseni käyttäytyy ihan toisin..
 

Yhteistyössä