Onko kenenkään vauvalel raivoava mies pystynyt tekemään parannusta?

[Seikku]

Asiallisia vastauksia pliis.

Eli: Miehen empatiakyky vauvaa kohtaan tuntuu olevan jossain aivan lepikössä. Tänään piti olla mun aamu nukkua. Herään siihen kun lapselle huudetaan, että "Oot sitten syömättä!!!". Laskee lapsen lattialle ja sanoo, että "Turhaa siinä nyt huudat. Olisit saatana syönyt".
Ja tiuskuu raivona mulle sen jälkeen, että "Mä en enää syötä tuota. Saa olla syömättä kun ei kerran syö". Saattaa huutaa itkevälle lapselle, että "Nyt turpa kiinni".

Täällä saa koko ajan olla varpaillaan, että mitä tapahtuu: räjähtääkö äijä jos lapsi saa kohtauksen....

Onko kukaan päässyt tilanteen yli? Tätä on jatkunut aina.

 

[vieras]

:/

Ei hyvältä näytä. Mieti kun lapsi tulee uhmaikään ja koettele vanhempien kestokykyä oikein kunnolla. Onko miehestä isäksi? Epäilen suuresti.

 

[Gloria]

Ei se mihkään muutu.

 

[WompaTiger]

Ihan lapsen turvallisuuden vuoksi hakeutuisin perheterapiaan. Kuulostaa siltä, että vakavien keskustelujen paikka olisi.

 

[ap]

:/

Ei hyvältä näytä. Mieti kun lapsi tulee uhmaikään ja koettele vanhempien kestokykyä oikein kunnolla. Onko miehestä isäksi? Epäilen suuresti.

Niimpä. Ja mietin tässä sitä, että jos mä lähden niin mies vaatii yhteishuoltajuutta. Ei ikinä löisi lasta, ja rakastaa lasta ylikaiken. Joten en voisi estää. Ja siinä tapauksessa en voisi puuttua näihin tilanteisiin lainkaan.

 

[ap]

Ihan lapsen turvallisuuden vuoksi hakeutuisin perheterapiaan. Kuulostaa siltä, että vakavien keskustelujen paikka olisi.

Ollaan jo jonossa. Olisin vain kiinnostunut kuulemaan muiden kokemuksia.

 

[vieras]

:/

Ei hyvältä näytä. Mieti kun lapsi tulee uhmaikään ja koettele vanhempien kestokykyä oikein kunnolla. Onko miehestä isäksi? Epäilen suuresti.

Niimpä. Ja mietin tässä sitä, että jos mä lähden niin mies vaatii yhteishuoltajuutta. Ei ikinä löisi lasta, ja rakastaa lasta ylikaiken. Joten en voisi estää. Ja siinä tapauksessa en voisi puuttua näihin tilanteisiin lainkaan.

pistää silmään kohta "rakastaa lasta yli kaiken" jos rakastaisi ei tekisi lapselle tuollaista henkistä väkivaltaa

 

[p]

Ihan lapsen turvallisuuden vuoksi hakeutuisin perheterapiaan. Kuulostaa siltä, että vakavien keskustelujen paikka olisi.

Ollaan jo jonossa. Olisin vain kiinnostunut kuulemaan muiden kokemuksia.

Mä ite saatan olla tollanen suuttuessani. Ja olen suuttunut pienellekin vauvalle. Ja mulla on ongelma, vihan hallinnassa aika isoja puutteita. Olen hakenut apua ja toivottavasti vihan hallintani paranee..

 

[ap]

:/

Ei hyvältä näytä. Mieti kun lapsi tulee uhmaikään ja koettele vanhempien kestokykyä oikein kunnolla. Onko miehestä isäksi? Epäilen suuresti.

Niimpä. Ja mietin tässä sitä, että jos mä lähden niin mies vaatii yhteishuoltajuutta. Ei ikinä löisi lasta, ja rakastaa lasta ylikaiken. Joten en voisi estää. Ja siinä tapauksessa en voisi puuttua näihin tilanteisiin lainkaan.

pistää silmään kohta "rakastaa lasta yli kaiken" jos rakastaisi ei tekisi lapselle tuollaista henkistä väkivaltaa

Valitettavasti asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Kyse ei ole miehen puolelta henkisestä väkivallasta (eli tahallisesta vallankäytöstä) vaan tyhmyydestä ja omasta kyvyttömyydestä hallita tunteitaan. Osaa olla myös tosi nätisti lapsen kanssa.

 

[Kirraava Kuuppa]

:/

Ei hyvältä näytä. Mieti kun lapsi tulee uhmaikään ja koettele vanhempien kestokykyä oikein kunnolla. Onko miehestä isäksi? Epäilen suuresti.

Niimpä. Ja mietin tässä sitä, että jos mä lähden niin mies vaatii yhteishuoltajuutta. Ei ikinä löisi lasta, ja rakastaa lasta ylikaiken. Joten en voisi estää. Ja siinä tapauksessa en voisi puuttua näihin tilanteisiin lainkaan.

Jos rakastaa jotakuta ylikaiken, niin miten silloin pystyy aina olemaan tälle toiselle ilkeä ja inhottava? Jos toinen on todella todella rakas, niin eikös sitä sillon juuri osaa asettua toisen asemaan ja tuntea sitä empatiaa? Ja jos miehesi on aina ollut lasta kohtaan tuollainen niin... Varsinkin pientä avutonta vauvaa kohtaan..

 

[ap]

Ihan lapsen turvallisuuden vuoksi hakeutuisin perheterapiaan. Kuulostaa siltä, että vakavien keskustelujen paikka olisi.

Ollaan jo jonossa. Olisin vain kiinnostunut kuulemaan muiden kokemuksia.

Mä ite saatan olla tollanen suuttuessani. Ja olen suuttunut pienellekin vauvalle. Ja mulla on ongelma, vihan hallinnassa aika isoja puutteita. Olen hakenut apua ja toivottavasti vihan hallintani paranee..

Ppydätkö jälkeenpäin anteeksi? Kaduttaako sinua heti tilanteen jälkeen? Vai onko asiasta huomauttanut joku ulkopuolinen?

 

[ap]

:/

Ei hyvältä näytä. Mieti kun lapsi tulee uhmaikään ja koettele vanhempien kestokykyä oikein kunnolla. Onko miehestä isäksi? Epäilen suuresti.

Niimpä. Ja mietin tässä sitä, että jos mä lähden niin mies vaatii yhteishuoltajuutta. Ei ikinä löisi lasta, ja rakastaa lasta ylikaiken. Joten en voisi estää. Ja siinä tapauksessa en voisi puuttua näihin tilanteisiin lainkaan.

Jos rakastaa jotakuta ylikaiken, niin miten silloin pystyy aina olemaan tälle toiselle ilkeä ja inhottava? Jos toinen on todella todella rakas, niin eikös sitä sillon juuri osaa asettua toisen asemaan ja tuntea sitä empatiaa? Ja jos miehesi on aina ollut lasta kohtaan tuollainen niin... Varsinkin pientä avutonta vauvaa kohtaan..

Niimpä. Sitätän tässä pohditaan. Kun en kertakaikkiaan voi ymmärtää. En vain pysty. Mutta en epäile hetkeäkään etteikö isä rakasta lastaan enemmän kuin ketään muuta tässä maailmassa. Nyt on kysymys siitä, että SE EI RIITÄ.

 

[vieras]

Minulla oli hermoheikko isä, joka rankaisi kaikista vahingoistakin esim. kun ruuat kaatuivat. Hän ei kestänyt mitään lapsiin tai lapsuuteen liittyviä normaaleja asioita kuten lasten kiukkua, itkua, sairastelua tai väsymystä. Heti nousi ääni ja kirosanat.

Sanomattakain on selvää mitä tällaisen kohtelun lapsista tulee. Ylikilttejä, vetäytyviä, heikolla itsetunnolla varustettuja. Tunteet voivat purkautua yhtähyvin poikkeavana raivona ja kapinointina. Minä olen siitä jo keplotellut yli, mutta se vaati aikaa 25 vuotta.

En koskaan antaisi omille lapsilleni käydä samoin vaan mies saisi lähteä heti. Isäni ei koskaan muuttunut kuten ihmiset erittäin harvoin pohjimmiltaan tekevät. Voittehan kokeilla tuota perheterapiaa, mutta jos mitän muutosta ei näy, ottaisin ja lähtisin.

Olen kuitenkin skeptinen terapian onnistumisesta. Pohjimmiltaan kyse on aikuisuudesta ja vanhemuudesta. Ihminen, joka on vanhemmuuteen valmis ja tasapainossa itsensä kanssa, pystyy kestämään lapsuuden nurjatkin puolet. Joskus hermo kiristyy kaikilla, mutta ei sille lapselle normaali ihminen silti huuda turpa kiinni. Miehesi käytös on vain jäävuoren huippu siitä minkälainen hän on.

 

[mamma]

voi muuttua.
mun mies oli todella herkkä suuttumaan sillon ku esikko oli vauva....keskusteltu ollaa vain näin perheen kesken,ja kyllä minä huomauttelin miehelle miten voisi hoitaa asian tyylikkäämmin.
joillain miehillä kestää isäksi kasvu vähän pitempään ja silloin olisi hyvä saada vaimolta vähän neuvoja ja tukea....ja ihan auttaa noissa tilanteissa jotka tuntuvat olevan vaikeita.
mun miehestä on kasvanut oivallinen isä millä on yllättävän paljon maltillisuutta,nyt kun hän tietää miten käsitellä tiettyjä tilanteita.

mutta en nyt sano että kaikki siihen pystyy,riippuu vähän miehen omasta halustakin....

 

[WompaTiger]

Hei. Ei tuo ole rakkautta. Ei sun mies osaa rakastaa, jos tuo on hälle "yli kaiken". Hänellä on varmasti vakavia oman mielenterveyden aukkoja. Kenties lapsuuden kokemukset, hylätyksi tulemiset sun muut pohjalla? Mies hyötyisi varmasti terapiasta. Varmasti halua rakastaa "yli kaiken", mutta tarvitsee siihen apua.

 

[ap]

voi muuttua.
mun mies oli todella herkkä suuttumaan sillon ku esikko oli vauva....keskusteltu ollaa vain näin perheen kesken,ja kyllä minä huomauttelin miehelle miten voisi hoitaa asian tyylikkäämmin.
joillain miehillä kestää isäksi kasvu vähän pitempään ja silloin olisi hyvä saada vaimolta vähän neuvoja ja tukea....ja ihan auttaa noissa tilanteissa jotka tuntuvat olevan vaikeita.
mun miehestä on kasvanut oivallinen isä millä on yllättävän paljon maltillisuutta,nyt kun hän tietää miten käsitellä tiettyjä tilanteita.

mutta en nyt sano että kaikki siihen pystyy,riippuu vähän miehen omasta halustakin....

Miten pystyit tukemaan raivoavaa miestä? Tiedän, että isäksi kasvamisen prosessi on ollut ja on vaikea, mutta on vaikea tukea agressivistä miestä. Jos toinen sanoisi, että "minä en hallitse tilannetta" niin olisi helpompi puhua ja lähestyä.

 

[p]

Ihan lapsen turvallisuuden vuoksi hakeutuisin perheterapiaan. Kuulostaa siltä, että vakavien keskustelujen paikka olisi.

Ollaan jo jonossa. Olisin vain kiinnostunut kuulemaan muiden kokemuksia.

Mä ite saatan olla tollanen suuttuessani. Ja olen suuttunut pienellekin vauvalle. Ja mulla on ongelma, vihan hallinnassa aika isoja puutteita. Olen hakenut apua ja toivottavasti vihan hallintani paranee..

Ppydätkö jälkeenpäin anteeksi? Kaduttaako sinua heti tilanteen jälkeen? Vai onko asiasta huomauttanut joku ulkopuolinen?

Pyydän anteeksi, mutta siinä voi mennä aikaa. Ja ulkopuoliset ovat huomautelleet käytöksestäni. Ymmärrän sen itsekin miten tyhmää ja lapsellista se on mutta en ole vielä oppinut uusia käyttäytymismalleja. Viha leimahtaa niin yhtäkkiä että en edes kerkeä ajatella sitä. Sanat vaan syöksähtää suusta.

 

[ap]

Hei. Ei tuo ole rakkautta. Ei sun mies osaa rakastaa, jos tuo on hälle "yli kaiken". Hänellä on varmasti vakavia oman mielenterveyden aukkoja. Kenties lapsuuden kokemukset, hylätyksi tulemiset sun muut pohjalla? Mies hyötyisi varmasti terapiasta. Varmasti halua rakastaa "yli kaiken", mutta tarvitsee siihen apua.

Ei minunkaan mittapuussa. Mutta hänen kylläkin. Sama mies vetää parhaillaan päikkäreitä vauva kainalossa. Ja hänen kotiolonsa ovat jotain käsittämättömän kamlalaa. Olisi pitänyt tajuta, että ne vaikuttavat sukupoliven yli juuri näin. Mutta nyt on elettävä tätä tilannetta.

 

[ap]

Ihan lapsen turvallisuuden vuoksi hakeutuisin perheterapiaan. Kuulostaa siltä, että vakavien keskustelujen paikka olisi.

Ollaan jo jonossa. Olisin vain kiinnostunut kuulemaan muiden kokemuksia.

Mä ite saatan olla tollanen suuttuessani. Ja olen suuttunut pienellekin vauvalle. Ja mulla on ongelma, vihan hallinnassa aika isoja puutteita. Olen hakenut apua ja toivottavasti vihan hallintani paranee..

Ppydätkö jälkeenpäin anteeksi? Kaduttaako sinua heti tilanteen jälkeen? Vai onko asiasta huomauttanut joku ulkopuolinen?

Pyydän anteeksi, mutta siinä voi mennä aikaa. Ja ulkopuoliset ovat huomautelleet käytöksestäni. Ymmärrän sen itsekin miten tyhmää ja lapsellista se on mutta en ole vielä oppinut uusia käyttäytymismalleja. Viha leimahtaa niin yhtäkkiä että en edes kerkeä ajatella sitä. Sanat vaan syöksähtää suusta.

Oletko jo tavannut terapeuttia yms? Tarkoitan, että oletko kokenut että siitä voisi olla apua?

 

[vieras]

Entä jos äiti käyttäytyy lasta kohtaan tuolla tavoin? Mitä silloin pitäisi tehdä?

 

[p]

Ihan lapsen turvallisuuden vuoksi hakeutuisin perheterapiaan. Kuulostaa siltä, että vakavien keskustelujen paikka olisi.

Ollaan jo jonossa. Olisin vain kiinnostunut kuulemaan muiden kokemuksia.

Mä ite saatan olla tollanen suuttuessani. Ja olen suuttunut pienellekin vauvalle. Ja mulla on ongelma, vihan hallinnassa aika isoja puutteita. Olen hakenut apua ja toivottavasti vihan hallintani paranee..

Ppydätkö jälkeenpäin anteeksi? Kaduttaako sinua heti tilanteen jälkeen? Vai onko asiasta huomauttanut joku ulkopuolinen?

Pyydän anteeksi, mutta siinä voi mennä aikaa. Ja ulkopuoliset ovat huomautelleet käytöksestäni. Ymmärrän sen itsekin miten tyhmää ja lapsellista se on mutta en ole vielä oppinut uusia käyttäytymismalleja. Viha leimahtaa niin yhtäkkiä että en edes kerkeä ajatella sitä. Sanat vaan syöksähtää suusta.

Oletko jo tavannut terapeuttia yms? Tarkoitan, että oletko kokenut että siitä voisi olla apua?

Olen kerran ehtinyt käydä. Ja ei nyt ihan vielä mitään apua ole tullut mutta olen toiveikas. Mulla on myös masennusta taustalla. Ja munkin kotiolot ovat aika järkyttävät. Isäni oli jonkin sortin raivohullu.

 

[p]

Entä jos äiti käyttäytyy lasta kohtaan tuolla tavoin? Mitä silloin pitäisi tehdä?

Minä olen äiti ja käyttäydyn noin. Olen hakenut apua.

 

[mamma]

voi muuttua.
mun mies oli todella herkkä suuttumaan sillon ku esikko oli vauva....keskusteltu ollaa vain näin perheen kesken,ja kyllä minä huomauttelin miehelle miten voisi hoitaa asian tyylikkäämmin.
joillain miehillä kestää isäksi kasvu vähän pitempään ja silloin olisi hyvä saada vaimolta vähän neuvoja ja tukea....ja ihan auttaa noissa tilanteissa jotka tuntuvat olevan vaikeita.
mun miehestä on kasvanut oivallinen isä millä on yllättävän paljon maltillisuutta,nyt kun hän tietää miten käsitellä tiettyjä tilanteita.

mutta en nyt sano että kaikki siihen pystyy,riippuu vähän miehen omasta halustakin....

Miten pystyit tukemaan raivoavaa miestä? Tiedän, että isäksi kasvamisen prosessi on ollut ja on vaikea, mutta on vaikea tukea agressivistä miestä. Jos toinen sanoisi, että "minä en hallitse tilannetta" niin olisi helpompi puhua ja lähestyä.

pistän miehen ulos tupakalla tai muualle omiin oloihin rauhoittumaan.sitten kun tilanne on tasaantunut ja mies valmis kuuntelemaan niin silloin voi hyvin kertoa miehelle miten olisi hoitanut asian paremmin.jos on yliherkkä mies ja ei haluu kuunnella nii keskustelkaa iltaseksin jälkeen,se onnistuu aina.
mies ei tunnusta tai tunnista tilannetta milloin ei hallitse raivoaan,muutakun ehkä vasta jälkeenpäin.
aihetta voi vähän kierrellä ja kaarrellakkin,keskustelkaa joskus vaikka toiveista,esim:mitä toivotte lapsenne muistavan lapsuudestaan,rakastavaa perhettä vai tiukkaa kuria ja huutamista?

kekselijäisyyttä tämä vaatii,mutta tiesin aina että miehestäni on isäksi....enhän muuten hänen kanssaan lapsia olisi halunnut....

 

[ap]

Entä jos äiti käyttäytyy lasta kohtaan tuolla tavoin? Mitä silloin pitäisi tehdä?

Itseasiassa tätä käytöstä näkee yllättävän paljon jos viettää aikaa vaikkapa mammakahviloissa yms. Siksi mun mielestä on yllättävää, että suurin osa kommenteista on niin *ei se pska muutu jätä se* tyyppisiä. TOSIN on ihan hyvä, että mulle yritetään sanoa, että tuota ei pidä sietää.

 

[WompaTiger]

Entä jos äiti käyttäytyy lasta kohtaan tuolla tavoin? Mitä silloin pitäisi tehdä?

T-E-R-A-P-I-A-A-N! Se ei ole mikään paratiisin wonderland, mutta siellä keskustellaan OMISTA tunteista ja OMISTA ajatuksista. Ei terapeutin, ei naapurin, ei puolison vaan OMISTA. Sinänsä pelkästään se auttaa, että saa kertoa omat huolensa ja pohtia syitä käytökseensä, vaikka terapeutti vaan nyökyttelisi koko istunnon ajan.