Onko kenestäkään muusta koskaan kiva leikitellä ajatuksella, että saisi asua yksin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja galluppia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
G

galluppia

Vieras
Eli siis kysymys oli parisuhteessa eläville.. Leikitteletkö koskaan ajatuksella, että muuttaisitte omaan asuntoon yksin/lasten kanssa ilman miestä. Katseletteko huvikseen itsellenne/lapsillenne sopivaa asuntoa esim. netistä? Ajatteletteko sinkkuna asumisen hyviä puolia? Huonoja? Mikä saa lopulta jäämään vakituiseen suhteeseen?

Mä joskus katselen, kun olen todella kyllästynyt miehen poissaoloon.. Mietin, että olisi helpompi lapsen kanssa asua kahdestaan ja katselen meille sopivaa asuntoa. Mietin sitäkin, että saisin päättää kaikki aikataulut vain meille sopiviksi, kaikki ruoat meille sopiviksi, kaikki menot yms. ei tarvitsisi pestä kuin puolet nykyisestä pyykkimäärästä.. Huonoja puolia.. Ehkä sitä vähäistäkin läheisyyttä ja tukea tulisi ikävä, mies on kuitenkin rakastava ja erittäin luotettava. Luultavasti haluaisin miehen takaisin muutaman viikon/kuukauden kuluttua, kun olisin tajunnut minkä järkyttävän virheen tein!
 
Ei minun ainakaan tarvitse ajatuksella täysin yksin (ilman lapsia) elämisestä leikitellä! Olen nimittäin ihan oikeasti asunut yksin yksiössä ilman miestä tai lapsia useamman vuoden ennen nykyisen miehen tapaamista! Silloin se oli ihan kiva, mutta aika aikaansa kutakin...

 
monestikkin kun palaa pinna...johtuu ehkä siitä et asuin yksin monta vuotta tyttäreni kanssa kahdestaa ennen kun tapasin nykyisen miehen jonka kanssa avioiduin ja saimme pari muksua perätysten:D :D mut ku kiukku laantuu niin tiedän etten vaihtais nykyistä elämääni mihinkään!!!!
 
Kyllä ja aika useinkin...ja just tota asuntojen kattomista ja työpaikkojen kattomista tietysti toisesta kaupungista harrastan..mut rohkeus ei oo tainnu vielä riittää sen ison askeleen tekemiseen..taas kävin sunnuntaina tsekkailee asuntoja..heh!!tietysti lapsukaiset mukaan!! omanlaista terapiaa!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja hehe:
Kyllä ja aika useinkin...ja just tota asuntojen kattomista ja työpaikkojen kattomista tietysti toisesta kaupungista harrastan..mut rohkeus ei oo tainnu vielä riittää sen ison askeleen tekemiseen..taas kävin sunnuntaina tsekkailee asuntoja..heh!!tietysti lapsukaiset mukaan!! omanlaista terapiaa!!

no sitä se todella on, terapiaa isolla T:llä!:) Hyvä välillä oikeasti miettiä millaista olisi ilman miestä. Ja jos joskus oikeasti alkaa tuntumaan ettei miehestä löydy yhtään hyviä puolia niin sitten olen valmis lähtemään.
 
Kyllä joskus ja toisinaan useastikin. Mietin ja ajattelen, että eipä se meidän elämä tytön kanssa juurikaan muuttuisi vaikka kahdestaan asuisimmekin.
Asuntoa en ole katsellut mutta ajatuksissa kyllä. Ehkä vielä joskus mun mitta pursuaa yli äyräiden ja saan itsestäni niin paljon irti ja uskallusta että toteutan "unelmani".
 
Alkuperäinen kirjoittaja my little girl:
Kyllä joskus ja toisinaan useastikin. Mietin ja ajattelen, että eipä se meidän elämä tytön kanssa juurikaan muuttuisi vaikka kahdestaan asuisimmekin.
Asuntoa en ole katsellut mutta ajatuksissa kyllä. Ehkä vielä joskus mun mitta pursuaa yli äyräiden ja saan itsestäni niin paljon irti ja uskallusta että toteutan "unelmani".

Peesi tähän, paitsi että mulla on poika :D
 
Mä kyllä mietin sitä aina välillä :x. En mä kyllä oikeasti ikinä luopuisi perheestäni, tietenkään, mutta joskus leikittelen ajatuksella millaista olisi, jos koko ajan joku ei olisi helmoissa ja saisin ihan tehdä mitä lystään ja koska lystään. Ja juu, en ole muuttanut suoraan isin ja äidin luota miehen luo :D vaan on tullut asuttua yksinkin. Siitä on jo kauan aikaa kyllä, mutta en muista että mitenkään onneton ja yksinäinen olisin ollut :)
 

Yhteistyössä