Onko ketään muuta kotiäitiä joka ei välitä kodin siisteydestä??!!

[Lumikanerva]

Joo, se voi olla et toisia tosiaan se sotku ahdistaa et on pakko siivota...mäkin taas nyt mieluummin tässä koneella istun kuin järjestelen... Se on ärsyttävää kun tavaroiden etsimiseen menee niin paljon aikaa eikä tosiaan äiti-lapsikavereita kehtaa kutsua kylään vaikka ois kiva saada seuraa! Nyt taitaa vauvakin heräillä...

 

[sotkulan perhe]

Lumikanerva, se on kyllä iso onkelma kanssa, että kun ei tahdo tavaroita / vaatteita löytää mistään, vaan se vie oman aikansa.

 

[Vernalis]

Vernalis, no tuollaista menoa äitini piti lapsuuskodissa ja siksi minulle onkin iskenyt tämä siivousinho ja -kammo. En välitä pätkän vertaa siivoamisesta enkä sitä, että kerran viikossa pitäisi tehdä kunnon siivous ja 2 kertaa vuodessa suursiivous jne jne

No meidän äiti on sitten taas sellainen sillointällöin siivooja ja itselläni meni sihen aikoinaan hermot

Toki silloin kun on kiirettä ja väsymystä, osaan katsoa sormieni läpi jonkin verran, eli nyt meillä on siivottu vähemmän kun allerginen vauva valvottaa jatkuvasti. Mutta sitten taas menee hermot sekasotkuun ja siitä tulee paha mieli.

 

[Oliivi]

Oiiii, hengenheimolaisia löytyy sittenkin Mä tosin olen palannut työelämään reilu vuosi sitten. Mutta mä en ole ikinä ollut mikään kodinhengetär, en ennen lapsia, enkä nyttenkään.

Mä siivoan silloin kun huvittaa, mutta ja jos ei muulloin, niin kerran kuussa menee talo ihan tiptop

 

[kotoa se alkaa...]

jopa kangasliina pöydässä. lapsista tuli omissa asunnoisaankin siistejä asujija. koska se vaan kuuluu normaaliin elämään, he oppi siihen . Kuten naapurin kakarat ,elämään paskassa ja sotkussa . --koti kertoo asukkaistaan.

 

[Vierasmä]

Mä kyllä tykkään, että on siistiä ja silleen, mutta se ei ole mulle niin tärkeätä.
Ja lapsena olin oikea himosiivooja! Mutta ei meillä ole ikinä siistiä. Mua ei pikku sotkut häiritse, vaikka joissain asioissa oon liiankin nipo.
Välillä oikein rakastan, kun löytyy lasten sotkuja, siis joku lelu laitettu nukkumaan jonnein tai sitten vaan jonnein unohdettu lelu. Näen silmissäni, kun pikkuset leikkineet niillä ja kuvittelen, mitähän ne on leikkineet. =)

Äitini aina puhui, että elämässä on paljon tärkeämpääkin, kun huippusiisti koti. Ja se kerran sano mulle, että mä oon ainakin sen osan elämästä oivaltanut

 

[huh]

täällä kams samanhenkinen voi tsiisus ko seukkasin 4v yhen tooooooosi tarkan ukon kans,saatto huutaa toisest pääst taloo mua ja osotti sit sormellaan jotai helvetin pientä murusta:O ja kiltisti sen nakkasin roskiin. En tie pitäskö itkeä vai nauraa..

 

[vieras]

Meillä on aina siistiä, paitsi sairaana oli puhtaita pyykkejä sohvalla ja toiset telineessä olohuonessa. Ruokaa oli tehty, joten oli muutama astia tiskialtaassa.
Sattupa paikalle tulemaan "sossun täti" koska perhetyöntekijät eivät olleet saaneet perheeseen yhteyttä sinä aamuna ja saivat täysin väärä kuvan siivoamisesta ja se riitti heille....
:-(

 

[viksi]

Puolisoni on sotkuinen, toimii ihan kuin murkku: tavarat tippuvat yleensä siihen missä niitä ei enää tarvita: vaatteet lattialle, lehti sohvan reunan yli lattialle, tiskit jäävät pöydälle jne jne. Itse olen siististä kodista, jossa on siivottu liikaakin, ja minua ärsyttää sekaisuus ja sotku.

Meillä on nyt kaksi pientä lasta ja tosiaan tuo puoliso jota ei sotkut haittaa. Mitä siis teen? Hermo meinaa mennä joka päivä, mutta välillä olen sinnitellyt enkä nostele puolison tavaramyttyjä lattialta, en kasaa märkiä ulkovaatteita eteisen lattialta puolisoni jäljiltä jne jne. Kestän noin pari päivää. Kun puolisolla on lapsivapaata aikaa ja än on yksin kotona ja minä lasten kanssa jossain, ja kun tulemme takaisin, on kotona sotkuisempaa kuin lähtiessämme. Tämä on ehkä kaikista ärsyttävintä! Lasten sotkut on vielä eri asia mutta..

Joskus tosiaan pidän siivouslakkoja ja kotimme on siloin kuin kaatopaikka. Jospa vielä pystyisin olemaan siivoamatta kun ystäviämme tulee kylään (tai puolison vanhemmat), tavallaan tuntuisi hyvältä käskeä anoppia vaan siirtämään puolison likavaatteita syrjemmäksi että pääsee sohvalle istumaan

 

[on muutakin tekemistä]

jo nimimerkkinikin sen jo kertoo että siivoamiseen saa menemään niin tuhottomasti aikaa ettei mihinkään muuhun juurikaan jää paljoa aikaa.

meillä on paljon tekemistä ja muuta mukavaa ja antoisaa puuhaa että kodin siistinä pitäminen on mahdotonta.

kerran viikossa meilläkin kuitenkin siivotaan perusteellisemmin.

 

[kaatikselta terkkuja myös]

:wave: :ashamed: .ashamed:

 

[vieras]

Aika siistiä kyllä on. Tavaraa voi olla välillä esim. pöydällä. Kunhan ei tosiaan tarvitse raivata tietä eteenpäin. Lika ei ole mukavaa, se pinttyykin. Ei se haittaa jos leluja lattialla. Kunhan lapsi jossain vaiheessa korjaa jälkensä. Yleensä tekee sen illan lopuksi, ihan ilman pyytämättä. Astioita ei jostain syystä muista kovin usein viedä pois. Siivoan joka päivä, puolesta tunnista tuntiin. En välttämättä kuitenkaan putkeen, vaan pikkuhiljaa. Käyttämättömät vaatteet ja tavarat menee kirpparille tai eteenpäin sukulaisille. Mun mielestä ihan helppoa, ei aikaa vievää tai rankkaa. Suursiivousta ei tarvitse tehdä, semmoisesta en tykkää.

 

[kotoa se alkaa.]

jaa , mulla kyllä riittää vartti aamulla ja illalla.(päivittäiseen yllä pitoon.) koska meil laitetaan sinne minne ne kuuluu. ei voi tulla sotkua.(3 poikaa)

 

[vieras]

jopa kangasliina pöydässä. lapsista tuli omissa asunnoisaankin siistejä asujija. koska se vaan kuuluu normaaliin elämään, he oppi siihen . Kuten naapurin kakarat ,elämään paskassa ja sotkussa . --koti kertoo asukkaistaan.

Mun lapsuudenkodissa oli samanlaista - ja musta tuli kauhea sikapossu, joka siivoaa ehkä kerran kuussa ja jonka keittiössä ei mahdu tekemään mitään, koska se on täynnä likaisia astioita.

Kangasliina löytyy kyllä pöydältä täältäkin, mutta siitä näkee viime aikojen ruokalistan...

Kaverin lapsuudenkodissa taas sai likaa mättää melkein lapiolla lattialta. Siivosivat ehkä kerran vuodessa jos oli jotkut juhlat. Nyt aikuisena on siisti kuin mikä...