Onko ketään muuta pelottanut äidiksi tulo jo raskausaikana?

["vieras"]

Miten olette selvinneet pelosta? Olen jo käynyt mielessä läpi tilanteita missä lapsi huostaanotetaan, tai sairastuu tai kuolee ym. Kaikkea mahdollista mitä pahaa voi tapahtua. Olen jo 3-kymppinen ja olin mielestäni valmis äidiksi jo 2-kymppisenä, silloin en tullut raskaaksi. Nyt kun yllättäen tulin (oltiin jo luovutettu ajat sitten), niin tässä 30+ viikolla on alkanut pelottaa ja mietityttää olenko sittenkään valmis... Meneekö tää pelko ohi? Myös synnytys pelottaa...

Kiitoksia vaan jo etukäteen "Mitäs hankkiuduit raskaaksi?" ja "Anna adoptioon" ym. -kommenteista... Tiedän että niitä kuitenkin tulee...

 

[viii]

Mun mielestä tuo on ihan normaalia ja jopa ihan tervettäkin. Sä huolehdit jo nyt vauvastasi.. Äidin huoli ei koskaan lopu. =)

 

["hanna"]

Viimeisellä kolmanneksella alkoi pelottaa kovasti,vaikka lapsi oli todella toivottu ja häntä pitkään yritetty. Mietin kovasti miten sopeudun äitiyteen,ja onko "entinen elämäni" kokonaan mennyttä. Olin aika ahdistunutkin asian takia,ja loppuodotus menikin näitä asioita pohtiessa. Lapsi tuntui heti rakkaalta syntymänsä jälkeen,mutta edelleen prosessoin kovasti suurta muutosta,enkä täysin osannut nauttia pikkuvauva-ajasta.
Neuvoksi antaisin,että älä tee kuin minä ja mieti liikaa asioita mikäli vain pystyt,kyllä kaikki loksahtaa itsekseen paikoilleen Äitiys on suuri muutos,anna itsellesi aikaa sopeutua siihen!

 

[Nepparipoks]

Minua pelotti, että vauvalle tapahtuu synnytyksessä jotain pahaa ja se miten siitä selviäisin. Mutta la kohdalla olin jo ihan valmis synnyttämään tai niin valmis kuin ensikertalainen voi olla.

Ja kyllähän sitä vieläkin pelkää, että lapselle käy jotain. Mutta sen tunteen kanssa on vain elettävä.

Jos pelot pelottavat, niin ota neuvolassa puheeksi.

 

["kolmen äiti"]

Tuo on aivan normaalia ja mitä luultavammin merkki siitä, että sinusta tulee HYVÄ ÄITI!
Vastuu pienestä vauvasta on valtava ja onhan se ihan normaalia että se pelottaa.
Minä näin viimeisellä kolmanneksella ihan kamalia unia, missä vauvalle tapahtui vaikka mitä kauheita (unohdin vauvan kauppaan ym ym)
Vauvan syntymän jälkeen pelot tavallaan unohtuivat. Arki vei mukanaan. Ja elämä äitinä on UPEAA, IHANAA ja MAHTAVAA. Ja minä olen hyvä äiti. Aivan kuten sinäkin tulet olemaan, usko pois!

 

[Waahtera]

Mun mielestä tuo on ihan normaalia ja jopa ihan tervettäkin. Sä huolehdit jo nyt vauvastasi.. Äidin huoli ei koskaan lopu. =)

Samaa mieltä..

Keittiöpsykologin analyysi: Mielesi valmentaa sinua kaikkia mahdollisia ja mahdottomia kamalia tilanteita varten, jotta osaisit niissä toimia, kun olet ne jo moneen kertaan käynyt läpi..

Mie näin raskausaikana jopa painajaisia siitä, että unohdan hoitaa lasta. Unessa saatoin tajuta, etten ole viikkoon vaihtanut vaippaa.. kerran unohdin lapsen vaatekaappiin ja siellä hän kasvoi isoksi eikä ulos tultuaan tuntenut minua tai osannut puhua.. .(olen erittäin hajamielinen ihminen ja unohtelen usein asioita oikeastikin.. nyt melkein huvittaa, mutta silloin jäi unista erittäin kolkko olo ja mietitytti, että kykenenköhän sitten oikeasti lasta hoitamaan..)

Mulla nuo lapsen unohtamispelot ja pelko siitä, etten osaa hoitaa pikkuista, ovat mennyttä elämää nyt, kun poju on "jo" puoli vuotta täällä meidän elämäämme sulostuttanut..

Mutta on tullut uudenlaisia ahdistuksen aiheita..joskus mieleen lävähtää varoittamatta ihan mahdottomia ja kamalia pelkoja: kerran kävelin vaunujen kanssa sillalla ja mieleen tuli, että jos joku hullu tulee ja nakkaa vaunut kaiteen yli.. Samaten on tullut mieleen rattijuoppo, joka jyrää vaunut ja niissä nukkuvan lapsen.. Joku lyö vaunuja puukolla, nyrkillä tai vain kaatuu niiden päälle.. Jos itse kaadan vahingossa kuumaa teetä lapsen päälle (nykyään muuten juon vain haaleaa teetä, en koskaan kuumaa..) tai pudotan lapsen parvekkeelta alas.. Ihan hullun aitoja ja ahdistavia mielikuvia tulee.. Hyyyh..

 

["mie"]

Minäkin oon tässä nähnyt kaikenlaisia kummallisia unia..

Aamulla lähen töihin ja jätän vauvan pinnasänkyyn nukkumaan, puolenpäivän aikaan muistan vauvan ja lähen äkkiä kotia... Unessa unohtanut vauvan auton päälle kauppaan lähtiessä, tiputtanut vauvan uima-altaaseen eikä sitä löytynyt enää. Olin kyllä laittanut varmuudeksi pelastusliivit mutta niin ne vaan liukenivat vedessä

Kaikenlaisia unia sitä alkaa näkemään kun LA lähestyy

AP:lle sanoisin että hyvän äidin kuuluukin miettiä kaikenlaista ja kantaa huolta vauvasta

 

[ap.]

Mä oon myös nähnyt ihan kamalia painajaisia. Yhdessä mulla oli vauva turvakaukalossa, mun mies seisoi vieressä. Yhtäkkiä tuli joku mies, ensin virnuili, sitten kaivoi puukon esiin ja uhkasi tappaa meidät. Mulle iski siinä unessa paniikki, mietin mitä teen ja nappasin vauvan turvakaukalossa, lähdin juoksemaan ja jätin mieheni sen hullun kanssa. Jälkeenpäin mietin että olikohan tolla unella tarkoituksena kertoa mulle, että mun elämään on tulossa miestäkin tärkeämpi ihminen, kun tähän asti mies on ollut elämäni tärkein.

Oon lähes joka yö usamman viikon ajan herännyt painajaisiin, mutten ole osannut ajatella että ne liittyis raskauteen...

 

[Orion-]

Oletko käynyt läpi mitä kaikkea hyvää voi tapahtua?

 

[ap.]

Oletko käynyt läpi mitä kaikkea hyvää voi tapahtua?

Olen miettinyt paljon myös niitä hyviä hetkiä, ensihymyä, ensimmäisen sanan oppimista, kävelemään opettelua ym. Ei tämä aika ole onneksi ollut pelkkää pelkoa.

 

[Madicken04]

Hmm... Pelkäsin että synnytyksessä menisi joku vikaan ja lapsi vammautuisi tai kuolisi. Myös kohtukuolemaa pelkäsin.

Muuten oli olo että jos sen lapsen nyt hengissä ulos saa niin kaikki on hyvin. Tietty olin varautunut kaikkiin allergioihin, koliikeihin, valvottuihin öihin ja sitä rataa samalla kun sivussa haaveilin ihanasta vauva-arjesta. Mietin myös sitä muuttuuko sitä jotenkin kun tulee äidiksi, siis itse.