Onko kovin väärin "raijata" lapset mukaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "äiree"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

"äiree"

Vieras
kesälomalla ulkomaille?

Kun äitini vain aamulla oli piikikkäällä tuulella puhelimessa, niin samalla hän piikitti, että hän luki lehdestä, että lapselle on kesällä tärkeämpiä mm; retket mummolaan ja retki mato-ongelle, kuin retki ulkomaille.

(Itse kun olemme muutamana aiempana kesänä reissanneet lapsen kanssa ulkomailla ja äitini taas on niin ulkomaan matka-vastainen kuin olla ja voi. Hän sanoo, että häntä ei ulkomailla reissaamisessa mikään kiinnosta eikä hän koskaan ulkomaille lähde reissuun. Vaikka olenkin sanonut, että esim; Keski-Euroopassa on kieli erilainen kuin täällä meillä, mutta suunnilleen meno on samanlaista kuin täällä. )

Tänä kesänä emme reissuun ulkomaille ole lähteneet, kun talossa on pikku nyytti. Mutta ehkä jo sitten ensi kesänä. Aluksi jo suunnittelin, että jospa taas suuntaisimme Keski-Eurooppaan (mm;Saksa), mutta toisaalta voisihan sitä lähempäänkin reissaamisen taaperon kanssa aloittaa eli reissu Norjaan, Tanskaan ja Ruotsiin.
 
Ja me oltiin 6kk ikäisen kanssa Wienissä pari vuotta sitten. Ja seuraavana syksynä, kun lapsi oli 10kk oltiin Varsovassa. Ja viime keväänä 2.5v kanssa Kööpenhaminassa... Ihme märinää äitiltäsi.
 
No ei tietenkään ole väärin, tiedät sen aivan hyvin itsekin...

Mutta kyllä äitisi sanoissa on myös hieman totuuden siementä. Lapsille on useiden tutkimusten mukaan parhaita lapsuudenmuistoja kiireettömät hetket vanhempien kanssa telkan äärellä, mato-ongella, jne.

Oma mielipiteeni on, että sopivasti kaikkea. :)
 
Millähän perusteella se retki mato-ongelle on muka lapselle kivempi ja parempi kuin retki ulkomaille? Ihan yhtä lailla voisi sanoa, että lapsi voi olla onnellinen ja tyytyväinen ilman mato-onkiretkiäkin. Molemmathan ovat lapsen ja vanhemman yhteistä, kivaa tekemistä ja molemmista voi saada kivoja muistoja ja elämyksiä. Tämä on ilmeisesti pointtina noissa ulkomaanmatkojen vähättelyissä, halutaan korostaa sitä, että lapselle on tärkeää tehdä vanhemman kanssa yhdessä asioita rennosti ja kiireettömästi - joo, ja siihen on lukuisia erilaisia vaihtoehtoja niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Ja itse muuten en lapsena erityisemmin pitänyt niistä onkiretkistä. Tai tykkäsin kyllä, mutta minua inhottivat madot ja kalat. Sittemmin olenkin ruvennut kasvissyöjäksi enkä vie lapsiani ikinä ongelle :D
 
Väitän että meidän tytöt lähtevät mielummin kanssani kalaan kuin katselemaan joitain kivikasoja tai typerän näköistä kitaraa soittavaa viiksekästä heppua jossain basaarin edustalla.

Jos matka suuntautuisi johonkin villieläinalueelle jossa pääsisi näkemään alligaattoreita ja muita suuria petoeläimiä niin se veisi voiton kalareissusta ainakin 10v esikoisella.
 
Mä taas väitän, että lapselle tärkeintä on kiireetön yhdessäolo vanhempiensa kanssa, ympäristö on toisarvoinen asia.

Me olemme reissanneet lastemme kanssa ulkomaillakin jo vauvaikäisestä lähtien, ja väitänpä että lapset ovat nauttineet näistä reissuista enemmän kuin esim. mökkeilystä Suomessa. Perustelu: ulkomaan lomamatkoilla joku muu tekee ruuan, siivoaa, käy kaupassa jne. Yhdessäolo on 100% laatuaikaa ja vanhemmat stressittömiä = hyvällä päällä. Mökkilomat ovat yleensä meillä sen sijaan työleirejä. Pyörität lapsiperheen arkea alkeellisissa oloissa ja stressitasot nousee...
 
Riippuu vähän minkä ikäisiä lapsia. Vauvan kanssa en lähtisi ulkomaille, mutta kolmevuotiaan kanssa jo voisin lähteäkin. Tietysti vauvatkin viihtyy parhaiten siellä missä vanhemmat on (sama se onko ulkomailla vai kotona), mutta itseni takia en lähtisi ihan pienen kanssa, koska reissu ei olis sitten sellainen mistä itse nauttisin.
 
Mä en saa matkailusta "väärää" muutoin kun ajattelemalla jotain matkustelun ääripäätä mihin kuuluu pitkä automatka tiuskimisineen ja joku määränpää missä ei ole muuta tekemistä kuin heitellä kuusenneulasten keskellä frisbiitä :D
 

Yhteistyössä