onko kukaan ihastunut parisuhteessa?

["toivoton"]

oon ollu mieheni kans parisuhteessa jo kymmenisen vuotta, ja ollaan mun mielestä edelleen rakastuneita. hellyyttä on paljon mieheni osoittaa rakkautta sanoin ja teoin. lapsiakin on muutama, elämä tasaista mutta suht helppoa, vaikka mies onkin paljjon töissä.

tilanne on nyt se että eräs yhteinen ystävä on ollu ihastunut muhun jo nelisen vuotta ja tunne on nyt puolisen vuotta ollut molemminpuolinen. välillä haalenee kun ei nähdä, mut aina kun nähdään tunne on aivan järjettömän vahva.

onko hyviä neuvoja miten saan tunteeni katoamaan, koska olen todella onnellinen mieheni kanssa enkä millään tasolla usko että tuo toinen mies olisi minulle puoliksikaan yhtä hyvä. en saa häntä kuitenkaan mielestäni ja välillä tunnen suurta mustasukkaisuutta jos hän tapailee muita naisia edes pelkän kaveruuden pohjalta. olen hirveän nolona tunteistani, eihän mulla ole oikeu5tta olla mustis miehelle, jonka kanssa en voi oman tilanteeni vuoksi olla.

kärjistetysti voisin sanoa että musta tuntuu kuin oisin syöny lihaa viimeiset 10 vuotta, ja haluisin välillä maistaa kasviksia, vaikka haluan edelleenkin syödä vain lihaa... ymmärsiköhän kukaan.

oon ihan paskana ja haluun että tää tilanne ratkeaa.

 

[b]

Kyllä hyvä suhde kestää hetkelliset ihastumiset muihin. Mutta jos epäilet, ettet voi hillitä itseäsi, niin olisko parempi, jos et/ette tapaisi yhteistä ystävää vähään aikaan? Yrittäisit jotenkin huomaamatta järjestellä menoja mahdollisten tapaamisten aikaan, ettei tarvitseisi nähdä. Eiköhän se ohi mene ajan kans...
Oon oman mieheni kans asiasta puhunut ja molemmat todettu, et kyllä parisuhteessakin voi ihastua johonkin toiseen, on vaan eriasia, mitä sille ihastumiselle tekee. Piristää päiväänsä ja unohtaa sitten

 

["hei"]

Normaalia pitkässä suhteessa. Tunne menee ohi, kun et vaan millään lailla ruoki sitä ihastusta. Älä vietä kahdenkeskistä aikaa tämän ystävän kanssa tai katsele hänen kuviaan tms tms.

 

["ikävä"]

No kyllähän sulla on tuo, että tiedät miehen olevan ihastunut suhun, eli tekee helpoksi ihastua sellaiseen jolta saa vastakaikua. Parempi olisi alun alken, että mies olisi pitänyt ihastuksen omana tietonaan.
Itse olen varattu ja ihastunut varattuun järjettömällä voimalla, mutta odotan, koska uskon ajan auttavan varsinkin, kun ei edes nähdä enää (ehkä koskaan).
Omasta miehestä en olisi kuitenkaan valmis luopumaan.

 

["toivoton"]

[QUOTE="hei";22378957]Normaalia pitkässä suhteessa. Tunne menee ohi, kun et vaan millään lailla ruoki sitä ihastusta. Älä vietä kahdenkeskistä aikaa tämän ystävän kanssa tai katsele hänen kuviaan tms tms.[/QUOTE]

Kahdenkeskistä aikaa en ole koskaan viettänyt, paitsi muutamia minuutteja... Mä vaan tunnen ihan maagista vetovoimaa häntä kohtaan =( Tilannetta ei myöskään helpota se että mun miehen mielestä ystävän ihastus on ihan ymmärrettävää, olenhan hänenkin mielestään ihana. Mieheni rohkaisee minua viettämään aikaa ystävän kanssa (porukalla tosin) koska olisi hänen mielestään julmaa lopettaa ystävyys vain tunteiden takia.

Tää toinen mies on vaan niiiiin mun tyylinen... JOS olisin lapseton ja vapaa, en epäröis yhtään. Vaan kun en oo.. Huoh, kai tämä tästä. Nähdään tosi harvoin, joten tilanne ei kovin usein pääse liekkeihin.

 

["minna"]

Se on normaalia, että pitkässä suhteessa toiseen ihastuu. Ja kuten tuolla joku mainitsi, on eri asia, lähteekö sille ihastumiselle tekemään mitään. Joten sun kannattas tehdä itsellesi selväksi, että mitään et asialle lähde tekemään, ei kannata hyvää parisuhdetta hajottaa tuommosen takia. Se tulee vastaan kyllä taas uudessa parisuhteessa. Joten välttelet miestä ja päätät että oman miehen kainalossa pysyt.

 

[Blue]

Tottakai parisuhteessa voi ihastua toiseen, minäkin monta kertaa 16v:n kuluessa. Eri asia on onko oikein tehdä sille jotain.

 

["höö"]

Voi ihastua mutta siinä vaiheessa pitää laittaa peli poikki eli ei ruokkia ihastusta. Tuosta "maagisesta vetovoimasta"... eikö sellaista ole kaikissa ihastumisissa?? Muutenhan ei olisi ihastunut! Kyllä tuo on nyt ihan normaali ihastus joka sinun täytyy yrittää unohtaa. Joskus siihen menee vuosia mutta yritettävä on.

 

[YKS VAAN...]

Itse olen ollut kesällä aivan samankaltaisessa tilanteessa. Tilanne kärjistyi lopulta mieheni erittäin vahvaan mustasukkaisuusdraamakohtaukseen tämän kaverin läsnäollessa... Se, mitä et miehellesi kerro, ei voi satuttaa. Ihastuksesta kertominen taas voi tehdä miehesi toivottoman mustasukkaiseksi, vaikka ei siihen olisi syytäkään. Jos olet onnellinen miehesi kanssa, "korjatkaa" suhteenne - lähtekää vaikka romanttiselle matkalle ja nauttikaa toisistanne - yrittäkää löytää se suhteenne alkuaikojen huuma takaisin. Ja viettäkää vähemmän aikaa tämän kaverin kanssa, jos mahdollista. Mutta jossei kaverin seuraa voi välttää, omia tunteitaan ei tarvitse näyttää tai niistä kertoa kenellekään, jos et toivo elämääsi muutosta. Oletko onnellinen? Mieti, mitä haluat elämältäsi. Itsellä ihastuminen mieheni kaveriin on laimentunut, kun en ole tätä nähnyt...

 

[Järki ja tunteet]

Olen painiskellut saman ongelman kanssa vuosikaudet. Toiminut juuri niin, kuin ystävälliset ohejistajat neuvovat. Välttänyt yhteydenpitoa, unohtanut ajoittain, ollut onnellinen omassa kodissa ja perheessä. Ja sitten Hän tulee vastaan yllättäin. Koko homma sortuu ja olen aivan aseeton. Tiedän, ettei meistä yhteiseläjiä tulisi koskaan. Ajaisimme toisemme raivon partaille ennätysajassa. Mutta se hengästyttävä katse, sähköiskulta tuntuva hipaisu kädelle...

 

[......]

Pieni vinkki: kerro miehellesi. Kyllä se ihastus siitä karisee viimeistään siinä vaiheessa kun oma miehesi uhkaa pakata laukkunsa ja häipyä.

 

["vieras"]

Ehkä jotkut ovat niin naiiveja (tai kokemattomia), että eivät tiedä, että tuo on ihan tavallista pitkässä parisuhteessa. Maailmassa voi olla useampi kuin yksi ihminen, jonka kanssa on kemiaa tai jonka kanssa olisi voinut aloittaa parisuhteen. Ei avioliitto tarkoita sitä, että ei enää näe muita miehiä tai naisia tai että ei enää taianomaisesti pystykään tuntemaan vetoa keneenkään muuhun. Ei ihastumisia kannata ottaa liian vakavasti tai tuntea siitä valtavaa syyllisyyttä, vaikka se näyttää monelle olevan tabu, jonka koko olemassaolo halutaan kieltää. Eihän sille mitään voi, ei se ole tahallista. Ongelma on vasta sitten jos aikoo tai tekee asialle jotain, kuten alkaa suhteeseen.