Ihastunut toiseen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Olen ollut jo 20 vuotta parisuhteessa ja minulla on mieheni kanssa kaksi lasta, työt, kiva koti jne. Suhde vain on haalennut, intohimo puuttuu ja fyysistä läheisyyttä on liian vähän. Meillä on kuitenkin ihan ok olla yhdessä, enkä ollut ajatellut että voisin vielä joskus olla jonkun muunkin kanssa.

Yllättäen tapasin kuitenkin lapsuudestani tutun ikäiseni miehen. Aluksi yritin tapani mukaan torjua hänet, kuten kenet tahansa muunkin seuraani yrittävän miehen. Aloimme kuitenkin jälkikäteen viestitellä. Viestien myötä paljastui, miten samanlaisia olimme, miten kiinnostavalta hän tuntui ja miten yhtäkkiä kuin varkain sovin hänen kanssaan tapaamista. En edes ymmärrä, miksi sallin itselleni tapaamisen mutta sillä hetkellä en kyennyt ajattelemaan muuta, vaikka olen aina inhonnut pettäjiä. Myös mies on tahollaan varattu ja perheellinen.

Kun sitten näin hänet, en voinut ajatella siinä tilanteessa muuta kuin häntä. Kaikki järki ja muut ajatukset vain katosivat päästäni ja tuntui täysin oikealta suudella ja halailla hänen kanssaan. Myöhemmillä tapaamisilla olemme olleet myös lakanoiden välissä ja tunne on ollut taivaallisen huumaava.

Olen ollut myös aiemmin ihastunut 20 vuoden suhteemme aikana mutta olen aina antanut ihastuksen mennä ohi enkä ole todellakaan tehnyt mitään. Nyt tämä uusi mies vain on vienyt sydämeni. Hän saa minut tuntemaan oloni todella hyväksi. Vähän kuin olisin löytänyt sielunkumppanin.

Onko muita samassa tilanteessa olleita ja mitä olette tehneet asian suhteen? En kaipaa moralisointia. Olisin moralisoinut itsekin aiemmin tällaista toimintaa. Nyt kaikki on vain tuntunut jotenkin oikealta.
 
Samoin kävi minulla. Olimme molemmat avioliitossa ja takana kummallakin n 20 vuotta. Rinnakkaissuhteemme kesti 10 vuotta. Erosin miehestäni ja hän vaimostaan sillä seurauksella, että olemme olleet naimisissa keskenämme 16 vuotta ja yhteistä aikaa on kertynyt 26 vuotta.
Alkuun oli ihanaa ja sai voimia siihen arkeen mutta jossain vaiheessa tuli syyllisyydentunteet siitä, että pettää rakastaan aviomiehensä kanssa. Lopulta oli todella rakkaa. Ainoa asia mitä kumpikin meistä katuu on se ettemme eronneet tahoillamme jo paljon aiemmin. Yksi painava tekijä oli kuitenkin kummankin lapset.
Lähinnä ettet satuta itseäsi niin ennen kuin kummankin tiskipöydät on siivottu onnenne tieltä tulee paljon kyyneleitä ja paskaa niskaan.
 
@Echo tulee pian tänne saarnaamaan
Miks mut pitää vetää joka ketjuun mukaan?

No mä sanoisin ap:lle, että kuvittele osat toisin päin. Jos oisit ihastuksesi kanssa ollut 20 vuotta ja jakanut aika puuduttavan lapsiperhearjen ja sun nykyinen puolisosi tulisi sun elämään ja alkaisi vokotella?
 
Miks mut pitää vetää joka ketjuun mukaan?

No mä sanoisin ap:lle, että kuvittele osat toisin päin. Jos oisit ihastuksesi kanssa ollut 20 vuotta ja jakanut aika puuduttavan lapsiperhearjen ja sun nykyinen puolisosi tulisi sun elämään ja alkaisi vokotella?
Koska sinä olet palstan ykkössaarnaaja kun ihmiset toimii lässähtäneissä suhteissa sydämensä mukaan

Ei avioliitto vaan ole ihmiselle se luonnollinen parisuhde
 
Jos se oikeasti on noin ihanaa ja selkeästi olette "se oikea tarkoitettu" pariskunta niin salasuhteenne varmasti kestää sen että laitatte sen muutamaksi kuukaudeksi jäihin erotaksenne ja hoitaaksenne suhteenne loppuun.

Eiks?

Ellei, niin olette suht k.usipäisiä molemmat kun tolleen petätte puolisoitanne.
 
Tässä on ongelmana lapset ja hyvin pitkä välimatka, jonka vuoksi kumpikaan ei haluaisi erota. Olisi helppo erota ja vaihtaa uuteen, jos lapsia ei olisi.

En voi tietää varmaksi, olenko toisellekin uusi vai vain toinen.

Ap.
 
Luulin naimisiin mennessäni, että saman miehen kanssa kiikutaan yhdessä kiikkustuolissa mutta nyt on alkanut tuntumaan, että on kahlehdittu liittoon lasten vuoksi. Uuden ihmisen löytämistä ei voi ymmärtää kuin sellaisen kokenut. Tämä ei ole mitään yhdentekevää kännipettämistä.

Ap
 
Luulin naimisiin mennessäni, että saman miehen kanssa kiikutaan yhdessä kiikkustuolissa mutta nyt on alkanut tuntumaan, että on kahlehdittu liittoon lasten vuoksi. Uuden ihmisen löytämistä ei voi ymmärtää kuin sellaisen kokenut. Tämä ei ole mitään yhdentekevää kännipettämistä.

Ap


Nii. Mäkin luulin naimisiin mennessäni. Ei se silti oikeuta pettämistä.
 
Lapset ja pitkä matka on vaan tekosyitä. Suoraselkäisyyttä nyt, joko lopettaa salasuhteen tai lopettaa parisuhteen.

Itseä ainakin ärsyttää suoraselkäisyyden puute. Sen verran voisi puolisoa kunniottaa, että kertoo hänelle miten asiat ovat. Ite olin kanssa parisuhteessa, kun löysin mielestäni sen oikean. Ite kerroin ensimmäisen suudelman jälkeen tapauksesta puolisolle, jatkosta sit keskusteltiin. Ero tuli. Uuden kanssa kesti 3 vuotta ja kaatu suhde. Et sellainen elämänkumppani oli.
 
Miks mut pitää vetää joka ketjuun mukaan?
Vain sinä kykenet erehtymättömästi näkemään tulevaisuutemme ja meitä tuomitsemaan....
c5db6d041bf25f3a89fb8d4414c3ecb0.jpg
 
  • Haha
Reactions: setis
Miks mut pitää vetää joka ketjuun mukaan?

No mä sanoisin ap:lle, että kuvittele osat toisin päin. Jos oisit ihastuksesi kanssa ollut 20 vuotta ja jakanut aika puuduttavan lapsiperhearjen ja sun nykyinen puolisosi tulisi sun elämään ja alkaisi vokotella?

Nyt täytyy sanoa, että olisin silti tuon ihastukseni kanssa. Oma mieheni ei saisi mitenkään enää vokoteltua 40-vuotiasta minua. Meistä ei tulisi enää paria, jos nyt tavattaisiin.

Ap
 
Samoin kävi minulla. Olimme molemmat avioliitossa ja takana kummallakin n 20 vuotta. Rinnakkaissuhteemme kesti 10 vuotta. Erosin miehestäni ja hän vaimostaan sillä seurauksella, että olemme olleet naimisissa keskenämme 16 vuotta ja yhteistä aikaa on kertynyt 26 vuotta.
Alkuun oli ihanaa ja sai voimia siihen arkeen mutta jossain vaiheessa tuli syyllisyydentunteet siitä, että pettää rakastaan aviomiehensä kanssa. Lopulta oli todella rakkaa. Ainoa asia mitä kumpikin meistä katuu on se ettemme eronneet tahoillamme jo paljon aiemmin. Yksi painava tekijä oli kuitenkin kummankin lapset.
Lähinnä ettet satuta itseäsi niin ennen kuin kummankin tiskipöydät on siivottu onnenne tieltä tulee paljon kyyneleitä ja paskaa niskaan.

Meilläkin hyvin painava syy siihen, ettemme voi erota, on molempien lapset. Kuka lähtisi kiikuttamaan lapsiaan toiselle puolelle Suomea tai vastaavasti luopuisi heistä ja jättäisi asumaan isälleen. Nyt on kuitenkin kyse pienistä lapsista.
 
Meilläkin hyvin painava syy siihen, ettemme voi erota, on molempien lapset. Kuka lähtisi kiikuttamaan lapsiaan toiselle puolelle Suomea tai vastaavasti luopuisi heistä ja jättäisi asumaan isälleen. Nyt on kuitenkin kyse pienistä lapsista.

Mutta voisin kuvitella itseni tuon toisen miehen kanssa oikeaan yhteiseen elämään, kun lapset ovat muuttaneet kotoa pois. Siihen on vain hyvin pitkä aika.
 

Yhteistyössä