Onko kukaan "kaupunkilainen" muuttanut pienelle paikkakunnalle?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Bouli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Bouli

Aktiivinen jäsen
18.05.2007
4 072
0
36
Hyvin muotoiltu otsikko mut jospa joku saisi selvää mitä haen takaa.Eli kiinnostaisi tietää onko täällä ketään joka aina asunut "isossa" kaupungissa missä tavallaan paljon ihmisiä ja sitä elämää,kauppoja sun muita tarjolla mutta onkin sitten muuttanut pienelle paikkakunnalle missä ei ole tyyliin mitään mihin on tottunut ja kaikki on kaukana,mietin vain että miten siihen sopeutuu vain sopeutuuko ollenkaan.?

Itse olen Helsingistä kotoisin ja asunut myös ulkomailla moneen kertaan ja tottunut vähän isompiin ympyröihin mutta nyt ehkä meillä muutto edessä ja paikkaan mikä on todella kaukana ja palvelut sun muut ihan eri luokkaa kun mihin on tottunut.Sitä vain miettii että miten siellä viihtyy vai viihtyykö ollenkaan kun on tottunut tietynlaiseen elämään kuitenkin.Isoilla kaupungeilla haen nyt tavallaan Helsinkiä,Espoota,Vantaa,Turku,Tampere,Oulu,Lontoo yms yms muita vaikka onhan tyyliin pienempiäkin kaupunkeja olemassa.Mutta itse koen että esim muutto Helsingistä 3000 asukkaan paikkaan on iiiiiiiso ero.
 
Me muutettiin 100000 ihmisen kaupungista 7500 ihmisen pikku paikkakunnalle.
Alussa oli outoo kun ihmisii oli toosi vähän ja oli rauhallista vaikka keskustassa asuttiinkin. Pikku hiljaa siihen sit tottu. Nyt asutaan viel pienemmällä paikkakunnala noin 3000 ihmistä ja tähän on jo niin tottunu et takas sinne kaupunkiin ei halua. Niin ja tosiaan vasta alle vuos sitten muutetiin pois kaupungista.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Bouli:
Hyvin muotoiltu otsikko mut jospa joku saisi selvää mitä haen takaa.Eli kiinnostaisi tietää onko täällä ketään joka aina asunut "isossa" kaupungissa missä tavallaan paljon ihmisiä ja sitä elämää,kauppoja sun muita tarjolla mutta onkin sitten muuttanut pienelle paikkakunnalle missä ei ole tyyliin mitään mihin on tottunut ja kaikki on kaukana,mietin vain että miten siihen sopeutuu vain sopeutuuko ollenkaan.?

Itse olen Helsingistä kotoisin ja asunut myös ulkomailla moneen kertaan ja tottunut vähän isompiin ympyröihin mutta nyt ehkä meillä muutto edessä ja paikkaan mikä on todella kaukana ja palvelut sun muut ihan eri luokkaa kun mihin on tottunut.Sitä vain miettii että miten siellä viihtyy vai viihtyykö ollenkaan kun on tottunut tietynlaiseen elämään kuitenkin.Isoilla kaupungeilla haen nyt tavallaan Helsinkiä,Espoota,Vantaa,Turku,Tampere,Oulu,Lontoo yms yms muita vaikka onhan tyyliin pienempiäkin kaupunkeja olemassa.Mutta itse koen että esim muutto Helsingistä 3000 asukkaan paikkaan on iiiiiiiso ero.

Lontoo on nyt eri sarjassa noiden muiden kanssa.

Mutta ei ruuhkia, tilaa, rauhallisuutta, kaikkea mitä ihminen voi kaivata!
 
Ensin tökkii, sit kuherruskuukausi, sitten tökkii rankasti :kieh: ja sitten alkaa sujumaan :heart:

= meidän tarina 5500 asukkaan tuppukylässä (jost aen enää muuttaisi)
 
Musta tuo jo ajatuksena kuulostaa ihan kauhealle ja en saa sitä ajatusta mun päästä pois ja mies ei tajua ollenkaan miten voi ajatella niin.Mä en viihdy mökilläkään ilman että siellä on kaikki tietokoneet ja telkkarit mukana ja se tieto että kaupat on siellä lähellä niin on hyvä,mut nyt että pitäisi ihan muuttaa asumaan pienelle paikkakunnalle mikä on mun silmissä niin metsän keskellä kun olla ja voi..no ehkä jos muutto käy niin sitä sitten sopeutuu =)
 
Mä olen asunut isossa, keskisuuressa, pienessä kaupungissa, tuppukylässä ja maalla.

Nyt kun ollaan muuttamassa takaisin kaupunkiin, tuntuu se paljon isommalta askeleelta kuin muutto kaupungista maalle. Tosin muutin ensin isosta kaupungista 45 000 asukkaan kaupunkiin, ja sitten pienen kaupungin maaseudulle.

Etukäteen mua mietitytti sopeutuminen siihen, että menot rajoittuu, ja rajoittuivathan ne monella tapaa, varsinkin kun ei ollut omaa autoa tai ajokorttia. Mutta nyt taas tuntuu siltä, että muutto isoon kaupunkiin tuntuu todella paljon suuremmalta askeleelta kuin toisin päin :|
 
Alkuperäinen kirjoittaja Bouli:
Musta tuo jo ajatuksena kuulostaa ihan kauhealle ja en saa sitä ajatusta mun päästä pois ja mies ei tajua ollenkaan miten voi ajatella niin.Mä en viihdy mökilläkään ilman että siellä on kaikki tietokoneet ja telkkarit mukana ja se tieto että kaupat on siellä lähellä niin on hyvä,mut nyt että pitäisi ihan muuttaa asumaan pienelle paikkakunnalle mikä on mun silmissä niin metsän keskellä kun olla ja voi..no ehkä jos muutto käy niin sitä sitten sopeutuu =)

No jos yhtään lohduttaa, niin kyllä maallekin saa tietokoneen ja telkkarin
:D
 
Noooooo... Mitenköhän tän asian kauniisti muotoilisi? :D Me muutettiin viime kesänä, ja voin kertoa että oon ihan tosi yksinäinen ajoittain ja mietin mitä hemmettiä täällä teen mutta taloa rakastan yhä enemmän kuin sitä entistä kotikaupunkiani. :D Ja tavallaan tähän pikkulapsivaiheeseen tämä paikka sopii, mutta en pysty kuvittelemaan että asuttaisiin täällä aina: kun lapset tulee murkkuikään ja silleen. Ja siis näillä näkyminhän tää talo tulee menemään myyntiin jo aiemmin niiden miehen opiskelujen takia, ja siinä vaiheessa me ei tulla jäämään enää tänne kyllä.. koska täällä tämä talo on se juttu. En tiedä muutetaanko takaisin kotikaupunkiin vai tehdäänkö joku kompromissi mutta tänne ei tulla jäämään. =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuttu:
Alkuperäinen kirjoittaja Bouli:
Hyvin muotoiltu otsikko mut jospa joku saisi selvää mitä haen takaa.Eli kiinnostaisi tietää onko täällä ketään joka aina asunut "isossa" kaupungissa missä tavallaan paljon ihmisiä ja sitä elämää,kauppoja sun muita tarjolla mutta onkin sitten muuttanut pienelle paikkakunnalle missä ei ole tyyliin mitään mihin on tottunut ja kaikki on kaukana,mietin vain että miten siihen sopeutuu vain sopeutuuko ollenkaan.?

Itse olen Helsingistä kotoisin ja asunut myös ulkomailla moneen kertaan ja tottunut vähän isompiin ympyröihin mutta nyt ehkä meillä muutto edessä ja paikkaan mikä on todella kaukana ja palvelut sun muut ihan eri luokkaa kun mihin on tottunut.Sitä vain miettii että miten siellä viihtyy vai viihtyykö ollenkaan kun on tottunut tietynlaiseen elämään kuitenkin.Isoilla kaupungeilla haen nyt tavallaan Helsinkiä,Espoota,Vantaa,Turku,Tampere,Oulu,Lontoo yms yms muita vaikka onhan tyyliin pienempiäkin kaupunkeja olemassa.Mutta itse koen että esim muutto Helsingistä 3000 asukkaan paikkaan on iiiiiiiso ero.

Lontoo on nyt eri sarjassa noiden muiden kanssa.

Mutta ei ruuhkia, tilaa, rauhallisuutta, kaikkea mitä ihminen voi kaivata!

Minä en kaipaa tuota rauhallisuutta,tilaa ja ruuhkatkin sopii mulle tietyssä rajassa..olemme muuttaneet Englannista joka on suht iso paikka niin Ouluun ja shokki oli siinä jo melkoinen ja tiedä sit onko siitäkään selvinnyt edes ja nyt sitten vielä pienempään pitäisi mennä..Jos tosiaan ihminen tykkää rauhasta ja sellaisesta niin eihän se silloin ole mitään,mut mä en siitä välitä vaan mun elämässä pitää olla sitä vilinää ja sopii hyvin että naapurit on metrin päässä meidän talosta :whistle:
 
Joo,täällä "maalla" toimii puhelimet,telkkarit ja nettiyhteydet ihan yhtä hyvin kuin kauoungissa.Ja sanottakoon että meiltä turkuun 20min autolla joten jos kuolemaa tekee niin äkkiä pääsee pois.Mutta en tätä asuinrauhaa vaihtaisi kyllä enää Hampurin suurkaupungin mekkalaan.Vaikka se kaupunkina tosi kiva olikin ;)

Elämään tosiaan saa vilinää jos tahtoo ,ei se ole vain asuinpaikasta kiinni.Edellistalvena kävimme täältä käsin enemmän viihteellä ko yleensä kaupungissa asuessa joten ongelma se ei ole.

Olenhan mäkin aika ajoin tosi yksin ko esikko vasta tuloillaan ja mies reissuhommissa,mutta täältä pääsee kylille ja kyliltä tänne.
 
hmm..mites se iso kaupunki luokitellaan..mutta siis olen lähtöisin yhdestä Suomen isoimmista kaupungeista..ja muutin maalle..ei kauppoja..vain maaseutua ja järvi lähellä..tässä tuppukylässä on kyllä keskusta ja täällä asustelee aika paljon ihmisiä, mutta hiljaista muuten..
 
Me muutimme isosta kaupungista pieneen, enkä ole hetkeäkään katunut. Etenkin lasten kannalta tämä on mahtava ratkaisu, en haluaisi lasten kasvavan entisessä kotikaupungissani. Kotiäitinä ollessani on ollut aikaa tutustua ihmisiin ja paikkoihin, en varmasti olisi näin hyvin kotiutunut, jos kävisin päivät muualla töissä ja illat viettäisin kotona perheen kesken.

Mieheni haluaisi vielä enemmän maalle, mutta minulle tämä pienessä kaupungissa asuminen on hyvä ratkaisu. Tämä ei ole niin pieni paikkakunta että kaikki tuntisivat kaikki ja juoruilisivat koko ajan, mutta silti niin pieni että esim. lasten tulevien koulukavereiden vanhempia tuntee ennestään jo paljon.
 
:wave: Täällä yksi joka on muuttanut!

Ja sopeutuminen on TODELLA vaikeaa. Ihan kaikki tietää sun asiat, ei mitään omaa rauhaa! Tilannetta ei myöskään helpota, että ihmiset on hirveän ennakkoluuloisia, eikä "hyväksy" uusia tänne maalle. Muuttovirta kun täältä on yleensä toiseen suuntaan. Ja täällä on asuttu jo pari vuotta, eikä tilanne näytä yhtään helpottavan!

Että en suosittele, jos vähänkään on mielestään "kaupunki"ihminen!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Black Dahlia:
:wave: Täällä yksi joka on muuttanut!

Ja sopeutuminen on TODELLA vaikeaa. Ihan kaikki tietää sun asiat, ei mitään omaa rauhaa! Tilannetta ei myöskään helpota, että ihmiset on hirveän ennakkoluuloisia, eikä "hyväksy" uusia tänne maalle. Muuttovirta kun täältä on yleensä toiseen suuntaan. Ja täällä on asuttu jo pari vuotta, eikä tilanne näytä yhtään helpottavan!

Että en suosittele, jos vähänkään on mielestään "kaupunki"ihminen!

Kuin minun kirjoittamani. Olen asunut täällä tumppulandiassa 10 vuotta ja edelleenkin olen se muualta muuttanut ja ikuisesti vieras. En mene täydestä kun suku ja suvun historia ei ole kaikilla tiedossa ja läpi märehditty.

Ympäristö sinänsä on puhdas ja ihana lapsien kanssa. Kaipaan kaupungin hektisyyttä ja vapauden tunnetta. Täällä kaikki tietää milloin ja miksi liikahdit.
 
Itse en muutaisi pienelle paikkakunnalle. Vietin lapsuuteni sellaisessa ja voin kertoa että oli tosi sisäänpäinlämpiävää touhua. Siellä kunnanjohtaja, lääkäri, nimismies, kirkkoherra, opettaja ja yritysjohtaja olivat paikkakunnan kermaa ja heidän lapsensakin jotenkin parempia kuin muut. Nyt naurattaa tuo, mutta se oli totisinta totta silloin. Kaikki tiesivät toisten asiat, ilmapiiri oli suvaitsematon ja juoruileva. Itse en lastani veisi tuollaiseen paikkaan asumaan. Kaupungissa on helpompi hengittää. Helsinki on koettu ja nyt asutaan keskisuuressa kaupungissa.
 
Maalla huvittaa se että joku juuri ja juuri maisterin paperit käteensä saanut kunnanjohtaja on niin isoa herraa että! Luokka- ja varallisuuserot korostuvat tuppukylissä, ilmapiiri on ahdasmielinen ja suvaitsematon. En veisi lastani kärsimään tuollaiseen paikkaan!
 
Turussa asunu 13v, sieltä muutin 30km landelle päin, asukkaita meiän kunnas joku parituhatta. Alku oli vähän outoa, mut helppohan tästä kuitenkin on mennä kaupunkiin huinii jos ikävä tulee.

Outoa on vielä vaan tosin, ku on tottunu olee "kasvoton" kaupunkilainen, että tutut naamat tulee usein vastaan eikä tiedä et pitäiskö moikata vai ei (olen paikallisessa ruokakaupassa töissä ja näen niitä samoja tyyppejä usein).
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Black Dahlia:
:wave: Täällä yksi joka on muuttanut!

Ja sopeutuminen on TODELLA vaikeaa. Ihan kaikki tietää sun asiat, ei mitään omaa rauhaa! Tilannetta ei myöskään helpota, että ihmiset on hirveän ennakkoluuloisia, eikä "hyväksy" uusia tänne maalle. Muuttovirta kun täältä on yleensä toiseen suuntaan. Ja täällä on asuttu jo pari vuotta, eikä tilanne näytä yhtään helpottavan!

Että en suosittele, jos vähänkään on mielestään "kaupunki"ihminen!

Kuin minun kirjoittamani. Olen asunut täällä tumppulandiassa 10 vuotta ja edelleenkin olen se muualta muuttanut ja ikuisesti vieras. En mene täydestä kun suku ja suvun historia ei ole kaikilla tiedossa ja läpi märehditty.

Ympäristö sinänsä on puhdas ja ihana lapsien kanssa. Kaipaan kaupungin hektisyyttä ja vapauden tunnetta. Täällä kaikki tietää milloin ja miksi liikahdit.

Juu, sehän tästä niin ahdistavaa tekeekin! :headwall:
 

Yhteistyössä