A
aamupinkeä
Vieras
Tätä pohdiskelen...mikä on oikein ja mikä fiksua.
Asutaan omakotialueella ja samalla tiellä vähän kauempana asuu poikaani puoli vuotta nuorempi poika. Poikani täytti kesäkuussa 6v. Jostain syystä poikani ei halua leikkiä ollenkaan tämän pojan kanssa. Muuten se ei olisi ongelma, mutta kun tämä poika tulee usein äitinsä kanssa hakemaan poikaani leikkimään.
Syitä, miksi leikit eivät käy yksiin on kai monia. Tuon pojan kanssa leikkiminen on aina sitä, että hänen äitinsä on jostain syystä mukana. Kävellään jossain tai mennään leikkipuistoon (ei sinällään tylsää, mutta aina samaa). Tämä toinen poika on lisäksi aika dominoiva, eli tahtoo aina kaiken. Leikeissäkin haalii aina parhaat lelut ja jos ei saa sitä parasta lelua (tai pääse ekana johonkin), alkaa heti:" MINÄ haluan sen! Anna se MINULLE. Miksi MINÄ en päässyt ekana?" Eli aina minäminäminä. Oma poikani on enemmän ujompi ja antaa viedä lelut, mutta kyllästyy siihen.
Lisäksi oma poikani tykkää leikkiä liikunnallisia leikkejä: pelata jalkapalloa, juosta, potkulautailla, kiipeillä. Tämä toinen poika on motorisesti kömpelö eikä tee mitään sellaista. Tai jos juoksevat, niin sitten toinen poika ottaa juoksukisan niin, että on jo melkein maalissa kun kisa alkaa ja sitten alkaa kehuskelu:"MINÄ voitin. MINÄ olin parempi". Samoin puhuu itsestään myös silleen, että hän on ISO ja minun poikani on tosi pieni.
Nojoo, syytä ja vikaa on siis kummassakin pojassa varmasti, mutta miten tämä ongelman kanssa? Poikani ei halua leikkiä eikä lähteä heidän mukaansa kun tulevat kysymään. Miten te tekisitte?
Asutaan omakotialueella ja samalla tiellä vähän kauempana asuu poikaani puoli vuotta nuorempi poika. Poikani täytti kesäkuussa 6v. Jostain syystä poikani ei halua leikkiä ollenkaan tämän pojan kanssa. Muuten se ei olisi ongelma, mutta kun tämä poika tulee usein äitinsä kanssa hakemaan poikaani leikkimään.
Syitä, miksi leikit eivät käy yksiin on kai monia. Tuon pojan kanssa leikkiminen on aina sitä, että hänen äitinsä on jostain syystä mukana. Kävellään jossain tai mennään leikkipuistoon (ei sinällään tylsää, mutta aina samaa). Tämä toinen poika on lisäksi aika dominoiva, eli tahtoo aina kaiken. Leikeissäkin haalii aina parhaat lelut ja jos ei saa sitä parasta lelua (tai pääse ekana johonkin), alkaa heti:" MINÄ haluan sen! Anna se MINULLE. Miksi MINÄ en päässyt ekana?" Eli aina minäminäminä. Oma poikani on enemmän ujompi ja antaa viedä lelut, mutta kyllästyy siihen.
Lisäksi oma poikani tykkää leikkiä liikunnallisia leikkejä: pelata jalkapalloa, juosta, potkulautailla, kiipeillä. Tämä toinen poika on motorisesti kömpelö eikä tee mitään sellaista. Tai jos juoksevat, niin sitten toinen poika ottaa juoksukisan niin, että on jo melkein maalissa kun kisa alkaa ja sitten alkaa kehuskelu:"MINÄ voitin. MINÄ olin parempi". Samoin puhuu itsestään myös silleen, että hän on ISO ja minun poikani on tosi pieni.
Nojoo, syytä ja vikaa on siis kummassakin pojassa varmasti, mutta miten tämä ongelman kanssa? Poikani ei halua leikkiä eikä lähteä heidän mukaansa kun tulevat kysymään. Miten te tekisitte?