Onko lapseni poikkeuksellisen arka tai ujo?!

[vieras]

2v lapsi siis kyseessä. On ollut kova vierastamaan alle 1-vuotiaana, itku tuli joskus kun joku vaan päin katsoi. Nyt kyllä tosi reipas ja vauhdikas tutussa seurassa, eikä sentään itkemään ala jos joku katsoo tai juttelee. Mutta kun esim. kaupassa joku minun tuttu tai tuntematonkin tytölle jotain sanoo, tyttö sanoo heti että "äitii" ja tulee mun jalan taakse seisomaan ja kurkistelee sieltä.

Onko lapseni teistä jotenkin tosi ujo? onko muilla vastaavaa? mitenkä voisin rohkaista lastani? annan hänen tietenkin aina omassa rauhassa tutustua uusiin tilanteisiin ja ihmisiin. Pienen sylissä olon jälkeen tms, yleensä aina sitten uskaltautuu leikkimään lähistölle tms. PPH:lla lapsi on ja siellä ihan reipas on.

 

[älä]

Älä huoli, ihan normaali 2-vuotias Miellä 3-vuotiaskin usein ujosteleevielä noin. Ei kaikkien tartte olle heti suuna päätä hölpöttämässä tutuille ja tuntemattomille.

 

[up]

vielä kommentteja ja kokemuksianne? =)

 

[Gabriela]

Ihan normaalilta vaikuttaa. Meillä taas poika (1,7v) kyllä vilkuttelee ja katselee muita ihmisiä ja "juttelee" tuntemattomille esim. kaupassa ja kahvioissa yms. ja hymyilee aina takaisin ja esittelee lelujaan, mutta pelkää kaikkia motorisia uusia asioita, kuten kerran tuli suuri huuto kun otettiin rannalla ensimmäistä kertaa kengät pois jalasta ja piti kävellä paljain jaloin, sitten sama homma alku keväästä hiekkalaatikolla, säikähti kun sai hiekkaa sormiinsa ekaa kertaa yms. yms. yms. Silloin anoppi sanoi että ompa arka ja pelokas lapsi :/ pyh sanon minä. Kaikki lapset mun mielestä arastelee uusia asioita, jotkut vierastaa ihmisiä jotkut esim. uusia motoriasia asioita ja sen on ihan normaalia musta. Ollaan vahvistettu silleen meidän lapsen arkuutta pois, että viety vaan uusiin tilanteisiin sitten useasti ja uudestaan niin pikku hiljaa aina unohtaa säikkyä uusia asioita.

 

[Harhaanjohtaja]

meillä teki poika ihan samaa nyt isompana on kyllä ihan sosiaalinen eikä mitenkään ujo. Mut lapset on erilaisia, toiset on ujompia kuin toiset, ja sille ei vaan voi mitään.

 

[Katienne]

meillä ujostelee vielä 7 vuotias tyttökin vento vieraita ja ihan hyvä vaa,ei sitä tarvii heti kaikkien kans jutellakkaa jne....enemmän huolettaa ku mieheni pojat ei osaa ujostella/pelätä yhtää ketää eikä mitää...yksi päivä pihaa tuli kauppias nii eiku pojjaat meni halailee ja pusuja poskelle antamaa,,,,,,ei yhtää hyvä. siin sai pojille puhuttelua pitää. et mieluummin ujo ku liika rohkee! ja jokainen lapsi on sellanen ku on,ei piä koittaa saaha samaa muottii jokaista

 

[chilitin]

Mun tyttö ei suostunut 5-vuotis neuvolassa tekemään tai sanomaan mitään kun oli vieras täti.
Erittäin varautunut ja ujo tyttö oli, kunnes täytti 6 ja jotenkin pääsi eroon noista kaikista

 

[chilitin]

Niin siis oli ihan tuollaisesta taaperosta lähtien, ettei kyllä vieraille puhunut yhtään mitään..
Ei edes katsonut sinne päin

 

[Heffalump]

2v lapsi siis kyseessä. On ollut kova vierastamaan alle 1-vuotiaana, itku tuli joskus kun joku vaan päin katsoi. Nyt kyllä tosi reipas ja vauhdikas tutussa seurassa, eikä sentään itkemään ala jos joku katsoo tai juttelee. Mutta kun esim. kaupassa joku minun tuttu tai tuntematonkin tytölle jotain sanoo, tyttö sanoo heti että "äitii" ja tulee mun jalan taakse seisomaan ja kurkistelee sieltä.

Onko lapseni teistä jotenkin tosi ujo? onko muilla vastaavaa? mitenkä voisin rohkaista lastani? annan hänen tietenkin aina omassa rauhassa tutustua uusiin tilanteisiin ja ihmisiin. Pienen sylissä olon jälkeen tms, yleensä aina sitten uskaltautuu leikkimään lähistölle tms. PPH:lla lapsi on ja siellä ihan reipas on.

Meillä oli ihan samanlainen tyttö tuossa iässä, ehkä jopa vähän arempikin. Esim hoitoon jättäminen ei onnistunut kuin TOSI tutulle hoitajalle ja aristeli vieraita niin aikuisia kuin lapsia tosi paljon. Ens kuussa täyttää 3v ja tämän kevään aikana on tapahtunut tosi iso muutos ihan itsestään. Ihan hetken saattaa vieläkin ujostella ihan vieraita aikuisia (lapsia ei ollenkaan), mutta varmaan minuutissa sekin unohtuu. Meillä ei mitenkään erityisesti rohkaistu lasta, mutta aina annettiin olla ujo ja ei koskaan "pakotettu" ottamaan kontaktia vieraisiin jos tyttö ei itse halunnut. Esim koskaan ei ollu pakko mennä vieraamman syliin jne. muutama sukulainen siitä otti nokkiinsa, mut ei voi mitään Nyt tosiaan on ihan eri meininki ja muutos on tapahtunut pikkuhiljaa kun ikää on tullut lisää=) että antakaa lapsen rauhassa aristella ja olkaa turvana, niin kun ikää tulee se varmaan helpottuu itsestään Kyllä musta noin pieni saa rauhassa ollakin pieni, eikä aina tarvitse mennä aikuisten vaatimusten mukaan. Meillä tyttö edelleen aristelee paria aikuista, jotka ovat aiemmin kielloista huolimatta ottaneet väkisin syliin tai tunkeneet pärstänsä vauvan naamaan kiinni, vaikka toinen on selvästi peloissaan :kieh: