Onko lapsenlapsilla velvollisuus käydä katsomassa ja tevehtimässä isovanhempiaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja PaulKohelo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

PaulKohelo

Aktiivinen jäsen
30.03.2012
1 233
0
36
Tuli vaan tuosta eräästä keskustelusta mieleen, että jos isovanhemmilla ei ole velvollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan, onko lapsenlapsilla velvollisuus olla kiinnostunut mummostaan ja vaaristaan ja kyläillä näiden luona? Käydä katsomassa sairaalassa tai vanhainkodissa?

Minusta isovanhemmilla ei ole velvollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan, mutta toisaalta on sitten myöskään turha nurista, jos lapsenlapset eivät käy heitä katsomassa, eikä suhde ole läheinen. Eihän se itsestään synny.
 
Ennätin jo purkaa mieltäni tuohon toiseen ketjuun. Musta IHAN TUNTUU, että mulla olisi velvollisuus käydä tervehtimässä vielä elossaolevaa isoäitiäni, vaikkei hän aina edes tunne minua... Mutta jotenkin minusta tuntuu, että setäni tulisi kokea sama tunne voimakkaampana. Vastuun siirtämistä/syyllisyyttä/mitä lie?

Mun omien lasteni ei ole pakko mennä tapaamaan äitiäni paitsi tämän syntymäpäivänä...
 
ja täytyy todeta, ettei se velvollisuus ole kummallakaan osapuolella. jos isovanhemmat ei ole välittäneet lapsenlapsistaan, niin ei heidän tarvitse odottaa mitään vastavierailujakaan..
 
ja täytyy todeta, ettei se velvollisuus ole kummallakaan osapuolella. jos isovanhemmat ei ole välittäneet lapsenlapsistaan, niin ei heidän tarvitse odottaa mitään vastavierailujakaan..

No, minusta se on aikalailla näin. Miksi lapsi haluaisi huolehtia ventovieraasta ihmisestä? Ja minusta olisi myös lapsen vanhempana väärin vaatia vierailemaan isovanhempansa luona, jos isovanhemmat eivät ole ikinä lapsesta olleet kiinnostuneita.
 
Sukulaissuhteet ovat tärkeitä ja niiden ylläpito on jokaisen velvollisuus. Itse käyn katsomassa muutamia kertoja kuussa omia isovanhempia. Isoäitiänikin joka on ollut alzheimerin "vegetaalisessa" vaiheessa jo vuosia.. tuskin edes tietää, että lasten kanssa käydään siellä :)

Mutta, ymmärrän kyllä, että jos isovanhempiin on huonot välit ja he kohtelevat huonosti lapsenlapsiakin niin silloin ei aina voi velvollisuutta suorittaa.
 
[QUOTE="vieras";26166268]Sukulaissuhteet ovat tärkeitä ja niiden ylläpito on jokaisen velvollisuus. Itse käyn katsomassa muutamia kertoja kuussa omia isovanhempia. Isoäitiänikin joka on ollut alzheimerin "vegetaalisessa" vaiheessa jo vuosia.. tuskin edes tietää, että lasten kanssa käydään siellä :)
[/QUOTE]

Hienoa, että toimit noin. Mutta isoäitisi on ehkä ollut sinusta kiinnostunut, kun olet ollut lapsi? Ennen sairastumistaan?

Minusta mikään suhde ei yksipuolisena toimi. Joskus se voi kyllä toimia olematta tasapuolinen itse tilanteessa, kuten sinulla ja isoäidilläsi nyt. Mutta se vaatii jotain pohjaa.
 
Hienoa, että toimit noin. Mutta isoäitisi on ehkä ollut sinusta kiinnostunut, kun olet ollut lapsi? Ennen sairastumistaan?

Minusta mikään suhde ei yksipuolisena toimi. Joskus se voi kyllä toimia olematta tasapuolinen itse tilanteessa, kuten sinulla ja isoäidilläsi nyt. Mutta se vaatii jotain pohjaa.

Kyllä, minulla on onneksi ollut aina todella hyvät välit omiin isovanhempiin sekä omiin vanhempiini. Itselläni on paljon sukulais- ja ystävyyssuhteita joissa olen se pääyhteydenpitäjä. Itse en koe sitä mitenkään taakkana tai ikävänä asiana, saan kuitenkin yhteydenpidosta paljon itselleni :) Niin ja omat kummilapsisuhteeni ovat kaikki yksipuolisia, olen siis se joka hoitaa yhteydenpidon kummilapsiin (esim. vastavuoroisuutta ei esiinnyt kummilapsen vanhempien puolelta).
 
tuli mieleen "rakkaus ei etsi omaa etua..." Periaatteessa siitäkin voi välittää, joka ei ole siihen kyennyt tai osoittanut ainakaan. Vapaaehtoista se on, mutta maailma on parempi paikka jos vanhuksista välitetään, niistä ilkeistä ja inhottavistakin?
 
Meillä on yksi mummoista ollut terveyskeskuksessa koko sen ajan, kun meillä on ollut lapsia. Ollaan käyty säännöllisesti ja välillä lapset ovat mukana. Eivät lapset toki mummoa tunne kuten me, eivät tiedä miten elämäniloinen ja huumorintajuinen henkilö on kyseessä. Mutta ehkäpä lapset oppivat jotain muuta samalla ja toisaalta oppivat tuntemaan mummon jotenkin.

Mutta onko se sitten velvollisuus... eipä kai. Inhimillistä kylläkin. Meillä ei ole mitään kaunaa tms. mummoa kohtaan vaikka ei lapsia olekaan hoitanut koskaan ja vaikka lapset eivät häntä terveenä aikana olekaan tunteneet. Osa vastaajista tuntuu jotenkin katkeralta. AIna elämä ei mene niin kuin me haluaisimme.
 
Kyllä. Ne isovanhemmat ovat aikanaan kasvattaneet jo omat lapsensa. Ei heidän tarvitse olla lapsenlikkoina vaan saada nauttia kermat kakusta lastenlasten ja siitä seuraavienkin kohdalla. Suhdetta seuraaviin sukupolviin voi luo kyläilemällä jne. puolin ja toisin vaikkei toimisikaan varsinaisena lapsenvahtina.

Pidän julmana jos vanha ihminen hylätään elämänsä ehtoopuolella, etenkin jonkun noin typerän periaatteellisen ajattelun vuoksi "onko velvollisuutta, eihän se edes hoitanut meidän lapsia..."

Lapsille on opetettava lähimmäisenrakkautta, välittämistä niin millainen esimerkki se on jos mummo, isovaari, isotäti tms. joutuu selviämään yksinään ja ehkä viettämään viimeiset vuotensa vuodeosastolle hylättynä?
 
Aika selkeää. Isovanhemmilla ei ole velvollisuutta auttaa aikuista lastaan tämän omien lapsien hoidossa. Tällä aikuisella lapsella ei ole velvollisuutta auttaa vanhentuvia vanhempiaan, kun taas he tarvitsisivat apua. Eikä lapsenlapsilla ole velvollisuutta käydä katsomassa isovanhempiaan.

Simples :)
 
Metsään mennään heti siinä kohdassa kun käytetään sanaa 'valvollisuus'. Sitä joko haluaa pitää yhteydet ja välit sukuunsa tai sitten ei. Se on tahtokysymys, ei velvollisuuskysymys.
 
Miksiköhän ihmissuhteet luokitellaan nykyään velvollisuuksiksi?
Mun mielestä isovanhemmilla ei ole velvollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan eikä lapsenlapsilla velvollisuutta hoitaa ikääntyviä isovanhempiaan. Mutta oikeus siihen kyllä on. Mutta homma voi mennä myös niin että kukaan ei hoida ketään ja aikaa vietetään yhdessä ihan luonnollisesti, ilman hoitamisia ja pakkoa. Meillä isovanhemmat ovat osa arkea, käydään heillä kyläilemässä, syödään yhdessä meillä tai heillä, matkustellaan tai retkeillään tai mökkeillään...ja joskus isovanhemmat myös hoitavat lapsia muutaman tunnin, jos meillä on jotain aikatauluongelmia ja joskus me taas käymme auttamassa isovanhempia vaikka rempassa tai aidan leikkauksessa tai vaikka kaupassakäynnissä, jos on tarvetta.
 
Minä en tunne toisia isovanhempiani ollenkaan enkä kyllä tunne minkäänlaisia tunnontuskia tästä asiasta. Miksi minun pitäisi tutustua ventovieraisiin ihmisiin? Ei ole mielestäni myöskään ollut äitini velvollisuus alkaa tutustuttamaan minua ihmisiin, joita äitinikään ei tunne.
 
Kyllä. Ne isovanhemmat ovat aikanaan kasvattaneet jo omat lapsensa. Ei heidän tarvitse olla lapsenlikkoina vaan saada nauttia kermat kakusta lastenlasten ja siitä seuraavienkin kohdalla. Suhdetta seuraaviin sukupolviin voi luo kyläilemällä jne. puolin ja toisin vaikkei toimisikaan varsinaisena lapsenvahtina.

Pidän julmana jos vanha ihminen hylätään elämänsä ehtoopuolella, etenkin jonkun noin typerän periaatteellisen ajattelun vuoksi "onko velvollisuutta, eihän se edes hoitanut meidän lapsia..."

Lapsille on opetettava lähimmäisenrakkautta, välittämistä niin millainen esimerkki se on jos mummo, isovaari, isotäti tms. joutuu selviämään yksinään ja ehkä viettämään viimeiset vuotensa vuodeosastolle hylättynä?

Ei tarvitse olla lapsenlikkoina, mutta jonkinlaista yhteyttä voisi pitää lapsenlapsiin... tai voisi osoittaa edes pientä kiinnostusta näitä kohtaan. Jos isovanhemmat eivt ole koskaan olleet kiinnostuneita lapsenlapsista, eivätkä ole koskaan vaivaantuneet luomaan suhddetta omiin lapsenlapsiinsa niin on turha odottaa että se suhde muodostuu itsestän sitten kun ollaan siellä pavelutalossa tai sairaalan vuodeosastolla.
 
Miksiköhän ihmissuhteet luokitellaan nykyään velvollisuuksiksi?
Mun mielestä isovanhemmilla ei ole velvollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan eikä lapsenlapsilla velvollisuutta hoitaa ikääntyviä isovanhempiaan. Mutta oikeus siihen kyllä on. Mutta homma voi mennä myös niin että kukaan ei hoida ketään ja aikaa vietetään yhdessä ihan luonnollisesti, ilman hoitamisia ja pakkoa. Meillä isovanhemmat ovat osa arkea, käydään heillä kyläilemässä, syödään yhdessä meillä tai heillä, matkustellaan tai retkeillään tai mökkeillään...ja joskus isovanhemmat myös hoitavat lapsia muutaman tunnin, jos meillä on jotain aikatauluongelmia ja joskus me taas käymme auttamassa isovanhempia vaikka rempassa tai aidan leikkauksessa tai vaikka kaupassakäynnissä, jos on tarvetta.

Tuohan on ihan ihanteellinen tilanne ja noin sen kuuluisikin olla. Mun mielestä. Mutta, ei voi yksi ihminen luoda yksikseen tuollaista toimivaa suhdetta, ei vaan siihen tarvitaan koko ketjun panostamista. Kaikkien tulisi olla kiinnostuneita toistensa elämästä ja haluta viettää yhdessä aikaa.
 
  • Tykkää
Reactions: PaulKohelo
[QUOTE="Vilma";26166694]Metsään mennään heti siinä kohdassa kun käytetään sanaa 'valvollisuus'. Sitä joko haluaa pitää yhteydet ja välit sukuunsa tai sitten ei. Se on tahtokysymys, ei velvollisuuskysymys.[/QUOTE]

Tarkoituksella käytin juuri tuota sanaa otsikossa. Minustakaan näiden asioiden ei pitäisi olla velvollisuuksia.
 

Similar threads

Y
Viestiä
4
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä