Onko lapsesi integroidussa ryhmässä päiväkodissa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Lapseni päiväkodissa on integroitu erityisryhmä, jossa osa lapsista tarvisee tukea jossain asiassa. Loput ryhmän lapset ovat ns tukilapsia eli heillä ei ole mitään kehitysviivettä. Oma lapseni on nyt menossa tähän ryhmään tukilapseksi ja mua vähän jännitää miten homma alkaa sujua. Hän tulee olemaan ryhmän nuorempia. Ryhmän hyviä puolia on pieni koko ja hoitajia on paljon suhteessa lapsilukuun. Ryhmän toiminta perustuu erityislasten tarpeisiin (esim normaalia enemmän motorisia harjoituksia tai mikä sitten onkin kenelläkin tämä "ongelma") ja tästä ei toki ole haittaa muillekaan, päinvastoin. Asiassa on siis paljon hyviä puolia. En voi mitään sille, että silti mua vähän jännittää miten lapseni tulee pärjäämään tässä ryhmässä. Saako tarpeeksi huomiota tai jääkö isompien jalkoihin, jos ei uskalla avata suutaan. Ihan hulluja ajatuksia, tiedän.

Kertokaa kokemuksia miten teidän lapsilla on sujunut tälläisessä ryhmässä.
 
Ei ole, mutta haluaisin hänet sellaiseen ryhmään...

Toisessa lähipäiväkodissa on 12 lapsen integroitu ryhmä, ja sen toiminta kuulostaa suorastaan täydelliseltä. Olen suunnitellut hakevani pojalle siirtoa sinne.
 
Olin muutaman vuoden lastentarhanopettajana integ. ryhmässä (12 lasta, er.ope, llto, lh, avustaja). Meillä otettiin koko ajan huomioon kaikkien lasten tarpeet, sekä erityis- että tukilasten.

Kyllä mulla sellainen kokemus on, että tuollaisessa pienemmässä ryhmässä on ihan eri mahdollisuudet huomioida kaikki, kuin isossa ryhmässä.

Mutta hei, ota rohkeesti puheeksi ajatuksesi ryhmän henkilökunnan kanssa!!
 
Poika ollut nyt 2 vuotta ja tykkää olla ja siis poika on niitä tuen tarvitsijoita :)
Ja varmasti on aikuisilla paremmin aikaa huomioida kaikki 12 lasta kuin normaalissa ryhmässä.
Nämä ainakin hiihtävät, luistelevat, pyöräilevät ja retkeilevät vähän väliä. Ei ole itse tarvinnut huolehtia oppiiko esim. luistelemaan kun monta viikkoa luistelivat aina ulkoiluaikaan :)
En ikinä ole kuullut kenenkään valittavan!
 
Meidän neiti oli sellaisessa ryhmässä kolme vuotta "tukilapsena". Kaikki meni loistavasti, ja sehän oli vaan rikkaus, lapsi oppi , että maailmassa on hyvin erilaisia ihmisiä. Tuli ihan mieleen , että puhutaankohan tässä nyt ihan samasta päiväkodistakin=)
 
Miten se eroaisi normaalista ryhmästä, jossa olisi nuorin? Samalla laillahan sitä jäisi jalkoihin? Oma lapseni on integroidun ryhmässä (tarvitsee tukea) ja todellakin pienemmät "normaalit" lapset ohi ja oma lapsi joutuu itkemään vanhempana ja odottamaan syliä.
 
Uskon, että saa kuitenkin enempi huomiota tuossa ryhmässä, kuin esim. 21 lapsen ryhmässä, jossa 3 hoitajaa ja yhdellä hoitajalla siis 7 lasta!!! Minun oma lapseni ei ole intergroidussa ryhmässä, vaan ryhmässä jossa kaikilla lapsilla on "diagnoosi". Ryhmä on loistava, 6 lapsen ryhmä ja henkilökunta kaikki ihania. Paljon enemmän kaikkia kivoja juttuja kuin normipäiväkodissa. Käyvät esim. välillä uimahallissa, retkillä paljon, saattavatpa käydä kaupassa ostoksillakin välillä ryhmän kanssa ja ostavat vaikka leivontatarpeet päiväkotiin ja myöhemmin sitten leipovat tarpeista. Käyvät välillä myös vaikka jätskillä ja joskus saattavat käydä hampurilaisella. Ryhmässä paljon myös opettavaisia tehtäviä. Eli jos yhtään edes on samantyylistä toimintaa kuin meidän päiväkodissa, suosittelen lämpimästi. Kaikki ryhmän lapset ovat suloisia, vaikkakin vähän erilaisia lapsia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Anna:
Olin muutaman vuoden lastentarhanopettajana integ. ryhmässä (12 lasta, er.ope, llto, lh, avustaja). Meillä otettiin koko ajan huomioon kaikkien lasten tarpeet, sekä erityis- että tukilasten.

Kyllä mulla sellainen kokemus on, että tuollaisessa pienemmässä ryhmässä on ihan eri mahdollisuudet huomioida kaikki, kuin isossa ryhmässä.

Mutta hei, ota rohkeesti puheeksi ajatuksesi ryhmän henkilökunnan kanssa!!

No teilläpä olikin pieni ryhmä. Oman lapseni ryhmässä tulee olemaan vähän enemmän lapsia, mutta sama määrä aikuisia kuin teilläkin.

Ehkä sekin tässä vähän mietityttää, että lapsini on päiväkodissa ihan erilainen kuin kotona. Päiväkodissa hän on kuulemma melko kiltti ja tottelevainen ja osaa leikkiä muiden kanssa nätisti jne jne ja kuvittelen, että tästä syystä hänet on valittu tähän erityisryhmään. Palaute on enimmäkseen tosi hyvää ja joskus sitä kuunnellessani mietin, että kenen lapsesta ne oikeen puhuu :D Kotona poika on toisinaan hyvin uhmakas ja riehakas ja leikkitaidot on välillä tosi hukassa siskon kanssa. Kyllä hän toki osaa olla kiltti ja ihanakin, mutta sitten on myös se toinen puoli, mitä hän ei ollenkaan ilmeisesti näytä päiväkodissa. Mietin, että mahtaako käytös päiväkodissa muuttua uuden ryhmän myötä, jos lapsi jotenkin reagoi muutokseen voimakkaasti.
 
Omani on tukilapsena integroidussa pienryhmässä, kohta alkaa kolmas vuosi. Olen ollut tosi tyytyväinen! Henkilökunta on motivoitunutta, ja kaikkien lasten tarpeet huomioidaan. Omalla lapsellani on myös ollut haastellisia kausia, ja silloin hän on saanut extrahuomiota. Eli tässä ryhmässä tukilapset ei ainakaan jää mitenkään paitsioon.
 
Mun nuorempi lapseni on juurikin tällainen "erityistukea" tarvitseva lapsonen integroidussa ryhmässä. Pieni ryhmä, 4 aikuista, lapsilla paljon myös pienryhmätyöskentelyä, ns. tukilapset oppivat viittomia, saavat varmasti paljon enemmän yksilöllistä huomiota kuin isossa ryhmässä, oppivat myös sitä erityisyyden hyväksyntää pienestä pitäen (minun lapsi kutsutaan yhtä lailla synttäreille jne vaikka onkin tietyllä tavalla erillainen), työntekijät ovat tosi ammattitaitoisia ja ihania, paljon retkiä luonnossa ja muutenkin, ilmeisesti helpompi liikkua pienen ryhmän kanssa jne. Hirevän lämmin tunnelma kaiken kaikkiaan koko sakilla.

Jos esikoisella olisi aikoinana ollut mahd. mennä integroituun ryhmään "tukilapseksi" olisin empimättä suostunut =)
 
Minun 4-v on tukilapsena erityisryhmässä. Ryhmässä on 12 lasta ja 5 aikuista. Aika loistava suhde... =) Olen tykännyt tosi paljon, ryhmä oli todella positiivinen yllätys. Tyttöni ei juuri erityislasten ongelmia huomaa tai erityishuomioi, vaan kaikki on samalla tasolla ja yhtä hyviä leikkikavereita. Kummasti avartuu käsitys erityislapsista niin lapsilla, kuin meillä aikuisilla.

Suosittelen kyllä, ainakin minä olen kokenut tuon parhaaksi mahdolliseksi hoitomuodoksi. Taideterapia, jumpat sun muut luksushetket on tosi kivoja. Toinen lapseni on tavallisessa ryhmässä samassa päiväkodissa, joten vertailupohjaakin löytyy.
 
Meillä poika on ollut tukilapsena erityisryhmässä, ja pelkkää hyvää sanottavaa! Toivon todella, että nuorempikin pääsisi sitten aikanaan sinne. Lapsia 12 ja hoitajia 4. Ryhmän erityistukea tarvitsevat lapset ovat tasoltaan sellaisia, että heidän voidaan olettaa pärjäävän aika hyvin päivittäisessä toiminnassa, eivätkä tarvitse jatkuvaa avustamista. Tällöin hoitajilta jää tosi hyvin aikaa myös tukilapsille, eli eivät todellakaan jää erityislasten "varjoon", jos ap tätä pelkää.
 
Kiitos kaikille vastauksista! Oli kiva kuulla muiden äitien näkymyksiä tästä asiasta. Tästä oli paljon apua, kiitos teille.

Ja lisääkin kommentteja otetaan vielä vastaan, jos joku haluaa kertoa.
 
Itse olen työskennellyt useamman vuoden erityisryhmässä. Haluaisin ehdottomasti omat ns. normaalit lapseni erityisryhmään tukulapsiksi. Ryhmässä on vähemmän lapsia ja kaikki lapset saavat paljon enemmän huomiota tälläisessä ryhmässä. Erityisryhmässä on mahdollista tehdä paljon enemmän asioita kuin tavallisessa ryhmässä (käydä retkillä jne.). Omassa työpaikassani kaikki erityisryhmän lapset saivat esim. pikkubussilla kyydin ilmaiseen uimakouluun joka vuosi.
Henkilökunnalla on erilaista ammattitaitoa ja se ei ainakaan ole huono asia. Lisäksi lapset oppivat hyväksymään erilaisia lapsia ja toimimaan heidän kanssaan. Suosittelen ehdottomasti!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kiitos kaikille vastauksista! Oli kiva kuulla muiden äitien näkymyksiä tästä asiasta. Tästä oli paljon apua, kiitos teille.

Ja lisääkin kommentteja otetaan vielä vastaan, jos joku haluaa kertoa.

Lisään vielä, että Erityisryhmässä on aina rauhallista meillä. Muissa ryhmissä on meteliä ja juoksua. En tiedä, mistä tämä johtuu. Hoitajat istuu usein lattialla. Lattia on heillä se paikka, missä ollaan, koska kaikki lapset ei kävele tai liiku.

Ryhmä touhuaa tosi paljon ja järjestää kivoja tuokioita, jossa lapsia hierotaan, hemmotellaan ja rentoutetaan. Kehonhallinnan vuoksikin. Hoitajat on motivoituneita ja aivan ihania ihmisiä. Fysioterapeuttiopiskelijat on iso hyöty ja ilo ryhmässä.

Erityisen iloinen olen siitä, että lapseni näkee konkreettisesti erilaisia lapsia ja ei hätkähdä tai ihmettele oikein mitään. Joku ruokailee letkun kautta, toisia syötetään ja osa syö itse. Joku ei jaksa kävellä pitkästi, joku tarvii pyörätuolin tai erityispyörän. Yksi ei näe mitään ja parille lapselle viitotaan. Minunkin lapsi osaa viittoa.

Olen todella onnellinen ja koen, että olemme etuoikeutettuja, koska lapsi pääsi erityisryhmään. En osaa sanoa, onko kaikkialla näin, mutta meidän kokemus on tosi hyvä.
 

Similar threads

Yhteistyössä