Onko lapsesi sinulle rakas?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja woman
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
W

woman

Vieras
Onko aivan äärettömän rakas?

Tuntuuko, ettet ikinä voisi luopua hänestä?

Tuntuuko, että kuinka ihmeessä joskus onkaan voinut olla ilman häntä?

...ajatteletko koskaan, kuinka monta yhtä rakasta, korvaamatonta mussukkaa sinullakin voisi olla, jos et olisi koskaan ehkäissyt?
Jos olisit antanut kaikkien rakkaiden tulla?

Minut tämä ainakin vetää hiljaiseks.
 
Se, että mulla on yksi ihana ja rakastettava lapsi ja että haluan lisää lapsia, ei tarkoita sitä ettenkö ehkäisisi. En mä halua olla koko elämääni maha pystyssä.
 
Jos niitä lapsia olisi ihan valtavasti, vaikka 12, niin minä väsyisin niin paljon, etten ehkä enää pystyisi tuntemaan rakkautta niitä pieniä lapsianikaan kohtaan.
 
Ja ajatella kuinka rikki mä olisin, joutuisin luopumaan lapsista (tai vaihtoehtoisesti laiminlyödä heitä päivittäin) ja miten ei koskaan olisi aikaa keskittyä yhteen lapseen kerralla, en ehtisi nähdä lapsiani kunnolla koska kokoajan pitäisi olla tekemässä jotakin...

Ei tuo mua pysäytä laisinkaan =) Tollasta tuli ajateltua joskus 12-vuotiaana.
 
On, mä en yksinkertasesti kestäisi elää jos noi menettäisin.

Mutta meille riittää nämä, kohta heitä on 3 ja jos mä tahdon olla hyvä ja jaksava äiti niin mä todellakin käytän ehkäsyä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja woman:
Tarkoitan sitä tunnetta, että ne "muut" ovat nyt sitten varmaan jossain, missä ne ovat?! Ehkä tämä kuulostaa hölmöltä, mutta ... niin.

Ketkä muut? :D, anteeksi.
Munasolut... no, missähän ne sitten on niin.
Siellä varmaan missä muutkin munasolut ja hukatut siittiöt.

Ei, en ajattele kuten sinä.
 
En ole voinut lapsistani koskaan luopua, sillä he eivät ole minun omaisuuttani. Omia yksilöitään jo sisälläni. Haluan heidän parastaan, eikö se mittaa heidän tärkeyttään minulle?
 
Alkuperäinen kirjoittaja SylWi:
On, mä en yksinkertasesti kestäisi elää jos noi menettäisin.

Mutta meille riittää nämä, kohta heitä on 3 ja jos mä tahdon olla hyvä ja jaksava äiti niin mä todellakin käytän ehkäsyä!

Sama täällä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja woman:
Tarkoitan sitä tunnetta, että ne "muut" ovat nyt sitten varmaan jossain, missä ne ovat?! Ehkä tämä kuulostaa hölmöltä, mutta ... niin.

No ei ole tuollaista tunnetta sen takia, että olen käyttänyt ehkäisyä. Sen takia kylläkin, että jo alkanut raskaus ei kestänytkään loppuun asti.
 
Lapset ovat mulle äärettömän rakkaita.

Ja menen hiljaiseksi, kun ajattelen, paljonko niitä voisi olla jos en ehkäisisi. Mutten suinkaan siksi, että olo olisi haikea, vaan ihan muista syistä. Olisi järkyttävää olla koko ajan raskaana tai vauvan äiti :|
 
No ehkä ymmärrätte paremmin, kun ajattelette sitä, että saa keskenmenon ja menettää yhden lapsensa, vaikka ihan alkuraskaudessakin...
Tavallaan kaikki ne "mahdollisuudetki" on yhtä menetettyjä, eikö teistä?
Siis minusta lapsi ei ole vain munasolu ja siittiö, vaan se on LAHJA, joka ei suinkaan itsestäänselvästi tule, kun pistetään se munasolu ja siittiö yhteen...siihen tarvitaan jotain muutakin.
Ja jos ehkäisee, siinä tavallaan voi mennä moni lapsi "ohi"...

*pohtii syntyjä syviä*
 
Mulla on neljä ihanaa ja korvaamatonta mussukkaa. Ja jos olisin kaksoset abortoinut, kuten silloin raskausaikana mietin, en nyt katuisi, koska en tietäisi millaisia niistä olisi tullut. Olivat silloin vielä solumöykkyjä. Mielestäni on typerää tehdä lapsia pelkästään tunnepohjalta niin monta kuin vaan sattuu tulemaan. Raskaudenkeskeytys on hyvä asia, ehkäisystä puhumattakaan.
 
Kyllä mulle tuo tyttö on rakkainta koko maailmassa, mä en vois kuvitellakaan elämää ilman tyttöö.

Kun taas ehkäistyjä ei oo koskaan tullu ajateltua.. Vaikka vuosikaudet oli ilman ehkäisyä niin siltikään ei meinannu raskaaks tulla. Yks raskaus, yks lapsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja woman:
No ehkä ymmärrätte paremmin, kun ajattelette sitä, että saa keskenmenon ja menettää yhden lapsensa, vaikka ihan alkuraskaudessakin...
Tavallaan kaikki ne "mahdollisuudetki" on yhtä menetettyjä, eikö teistä?
Siis minusta lapsi ei ole vain munasolu ja siittiö, vaan se on LAHJA, joka ei suinkaan itsestäänselvästi tule, kun pistetään se munasolu ja siittiö yhteen...siihen tarvitaan jotain muutakin.
Ja jos ehkäisee, siinä tavallaan voi mennä moni lapsi "ohi"...

*pohtii syntyjä syviä*

On mulla keskenmenojakin ollut. Mulla ei ois kuopus, jos 3. raskaus olisi mennyt loppuun asti. Kuopus on niin selkeästi esikoisen vastakohta, että mä tarttin just tän kuopuksen. Täydentävät toisiaan mainiosti. Ja olen ihan tyytyväinen (!), ettei lapsia ole enempää.

Kolmas raskaus päättyi keskenmenoon, koska sikiön sydän ei kestänyt. Mieluummin terve ja rämäpäinen kuopus kuin sydänsairas kuopus. Luonto on toisinaan ihmistä viisaampi ja minä tyydyn siihen. Tai tyydyn, sillä en asialle mitään edes voi tehdä. Kaksi lasta on ihan hyvä määrä, riittää minulle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja woman:
No ehkä ymmärrätte paremmin, kun ajattelette sitä, että saa keskenmenon ja menettää yhden lapsensa, vaikka ihan alkuraskaudessakin...
Tavallaan kaikki ne "mahdollisuudetki" on yhtä menetettyjä, eikö teistä?
Siis minusta lapsi ei ole vain munasolu ja siittiö, vaan se on LAHJA, joka ei suinkaan itsestäänselvästi tule, kun pistetään se munasolu ja siittiö yhteen...siihen tarvitaan jotain muutakin.
Ja jos ehkäisee, siinä tavallaan voi mennä moni lapsi "ohi"...

*pohtii syntyjä syviä*

Mä olen saanut keskenmenon enkä siltikään ajattele samalla tavalla kuin sä. Mä käytän ehkäisyä sen takia etten tulisi raskaaksi ei-toivottuun aikaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja woman:
No ehkä ymmärrätte paremmin, kun ajattelette sitä, että saa keskenmenon ja menettää yhden lapsensa, vaikka ihan alkuraskaudessakin...
Tavallaan kaikki ne "mahdollisuudetki" on yhtä menetettyjä, eikö teistä?
Siis minusta lapsi ei ole vain munasolu ja siittiö, vaan se on LAHJA, joka ei suinkaan itsestäänselvästi tule, kun pistetään se munasolu ja siittiö yhteen...siihen tarvitaan jotain muutakin.
Ja jos ehkäisee, siinä tavallaan voi mennä moni lapsi "ohi"...

*pohtii syntyjä syviä*

Tähänpä monien uskontojen ehkäisykielto perustuukin.
 

Yhteistyössä