Toggle sidebar

Onko lapsettomuushoidot eettisesti oikein?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja aspartaami
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

aspartaami

Jäsen
01.09.2011
367
0
16
Mitäs mieltä?

Ihan ekana ei oo tarkoitus loukata ketään :heart:

Haluaisin tietää mitä mieltä ihmiset ovat, onko oikein puuttua ns luonnon omaan kulkuun ja kuinka pitkälle? Missä menee teidän raja ja kaikkein tärkein: onko raja muuttunut jos omalle kohdalle on osunut lapsettomuutta?



Oon joskus pohtinut munasolun luovuttamista ja nyt tänään hyppäs joku ketju taas silmille, missä asiaa pohdittiin... Suhtaudun siihen samalla tavalla kuin verenluovutukseen.

En vastusta lapsettomuushoitoja, mutta niiden suunta huolestuttaa. Onko jossain vaiheessa mahdollista "tilata" sopiva lapsi?

Toinen mikä huolestuttaa on vanhemmille jäävät arvet, eli onko monien vuosien rankkojen hoitojaksojen jälkeen enään siinä kunnossa, että osaa/jaksaa olla äiti tai isä?

En siis tuomitse, haluaisin asiallista keskustelua ja kokemuksia :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja aspartaami:
Mitäs mieltä?


Toinen mikä huolestuttaa on vanhemmille jäävät arvet, eli onko monien vuosien rankkojen hoitojaksojen jälkeen enään siinä kunnossa, että osaa/jaksaa olla äiti tai isä?
Click to expand...

Voi kuule, mehän juuri jaksammekin jos/kun viimein olemme lapsen syliin saaneet :) Minä ja mieheni olimme siitä onnekkaita, että rankimmat hoidot kestivät vain n. 3 kk kunnes tulin raskaaksi (kaikkiaan yritysaikaa oli 2v sisältäen myös siis yritykset tulla luonnollisesti raskaaksi).
 
Alkuperäinen kirjoittaja aspartaami:
Mitäs mieltä?

Ihan ekana ei oo tarkoitus loukata ketään :heart:

Haluaisin tietää mitä mieltä ihmiset ovat, onko oikein puuttua ns luonnon omaan kulkuun ja kuinka pitkälle? Missä menee teidän raja ja kaikkein tärkein: onko raja muuttunut jos omalle kohdalle on osunut lapsettomuutta?



Oon joskus pohtinut munasolun luovuttamista ja nyt tänään hyppäs joku ketju taas silmille, missä asiaa pohdittiin... Suhtaudun siihen samalla tavalla kuin verenluovutukseen.

En vastusta lapsettomuushoitoja, mutta niiden suunta huolestuttaa. Onko jossain vaiheessa mahdollista "tilata" sopiva lapsi?

Toinen mikä huolestuttaa on vanhemmille jäävät arvet, eli onko monien vuosien rankkojen hoitojaksojen jälkeen enään siinä kunnossa, että osaa/jaksaa olla äiti tai isä?

En siis tuomitse, haluaisin asiallista keskustelua ja kokemuksia :)
Click to expand...

Tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat käyneet enemmän tai vähemmän rankkoja aikoja läpi lapsettomuudessa.
Ihan yhtälailla suurin osa jaksaa pyörittää arkea. Joillakin vaan on jonkinlainen kompleksi siitä, että pitää olla jotenkin supervanhempi, eikä saisi väsähtää arjen pyöritykseen ja ehkä väliaikaisesti ajavat itsensä piippuun.

Minusta hoidot on ihan ok. Jos jollekulle ei jostain syystä ole tarkoitettu lapsia, he eivät niitä myöskään hoidoin saa. Kaikki eivät saa lapsia.

Muokkaan sen verran, että minusta esim. sukupuolen määrittäminen hedelmöityshoidoin on todellakin eettisesti väärin. Jotkuthan kehittelevät myös sellaista, että saisivat tehtyä mahdollisimman älykkäitä ihmisiä hedelmöityshoidoin ja sekin kalskahtaa jotenkin pahasti.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: aspartaami
Alkuperäinen kirjoittaja aspartaami:
Toinen mikä huolestuttaa on vanhemmille jäävät arvet, eli onko monien vuosien rankkojen hoitojaksojen jälkeen enään siinä kunnossa, että osaa/jaksaa olla äiti tai isä?
Click to expand...

Onhan sitä tutkittu, että myös lapsettomuus on riski tunnesiteen kehittymiselle. Ja voi hyvinkin olla, että jotkut ottavat siitä paineita, että nyt kun lapsi vihdoin ja viimein on maailmassa, kaiken pitää olla täydellistä.

Kun asia oli minulle vähän eri tavalla ajankohtainen, lueskelin paljon lapsettomien kirjoituksia ymmärtääkseni, miksi minua kohdeltiin miten kohdeltiin. Ymmärrän että on paha olo, mutta en ymmärrä, miksi olla paha muille. Heijastuuko tämä joskus sitten siihen omaan lapseen? "Saimme sinut työn, tuskan ja vaivan ja surun jälkeen, ja sinä olet tuollainen?"

Toinen, mikä kirjoituksissa pisti silmään oli, että ylipainosta tai tupakoimisesta oli lääkärin taholta sanottu, mutta asian eteen ei hoitoihin haluava ollut tehnyt mitään. Ja sitten kehdattiin sättiä lääkäreitä. Silloin kävi mielessä, että on kurjaa että hoitoja pitää kalliilla antaa niille, jotka eivät itse ole valmiita tulemaan puolitiehen vastaan.
 
Onko oikein puuttua luonnon kulkuun esim. hoitamalla syöpää, HIV:iä tai mitä tahansa muita sairauksia? Onko oikein tehdä ihmisille silmäleikkauksia, jotta he saisivat näkönsä takaisin, ja korvaleikkauksia, jotta he saisivat kuulonsa takaisin? Onko oikein antaa heille antibiootteja?
 
mun mielestä on , itellä on lapsi hoidoilla saatu.minussa oli vikaa joten se oli meille vaihtoehto(ainoa) saada biologinen lapsi.ja sattui tärppäämään vielä ekasta hoitokerrasta,olemme onnekkaita!
 
[QUOTE="Onnekas";24715731]Voi kuule, mehän juuri jaksammekin jos/kun viimein olemme lapsen syliin saaneet :) Minä ja mieheni olimme siitä onnekkaita, että rankimmat hoidot kestivät vain n. 3 kk kunnes tulin raskaaksi (kaikkiaan yritysaikaa oli 2v sisältäen myös siis yritykset tulla luonnollisesti raskaaksi).[/QUOTE]

Tätä just tarkoitin, ensimmäinen lause kertoo jo paljon. Saan mielikuvan, että olisit parempi vanhempi kuin vahingossa lapsensa saanut, jaksat paremmin pyörittää arkea ja et koskaan väsy, ei kai olekaan lupaa väsyä kun on niin tekemällä lapsi tehty?

Tämä mielikuva on ainoa mikä mua tällä hetkellä esim omien munasolujen luvuttamisessa epäillyttää.

Pelottaa että tämmöiset vanhemmat ovat ns suervanhempia kunnes pimahtavat.

Nyt joku vetää herneet nenään, mutta mun mielestä tästäkin asiasta voisi puhua objektiivisesti ja asiallisesti.

Jokaisen vanhemman tulisi pohtia omia heikkouksia ja vahvuuksia, omaa elämäänsä ja sen vaikutusta lapsiinsa. Onhan se sanomattakin selvää, että lapsettomuushoidot vaikuttaa ihmisiin, olisi siis myös silloin syytä pohtia mitkä on ne negatiiviset vaikutukset omaan vanhemmuuteen.
 
[QUOTE="Onnekas";24715731]Voi kuule, mehän juuri jaksammekin jos/kun viimein olemme lapsen syliin saaneet :)[/QUOTE]

Oletko koskaan miettinyt, että joku toinen lapsettomuudesta ennen kärsinyt ja nyt koliikkivauvan kanssa sinnitelevä vanhempi voi saada tuosta aikamoisia paineita?

Ei sillä, ettetkö saisi sanoa noin, mutta mielenkiinnosta? Vähemmistöön kuuluva aina puhuu myös vähemmistönsä suulla, valitettavasti.
 
Yleisesti ottaen lapsettomuushoidot on ihan sairaita. Muutenkin on ongelmana ylikansoittuminen ja ehkä kaikkia ei vaan ole tarkoitettu lisääntymään. Mutta yksilön kannalta asia on sitten ihan eri. Meillä on tämä yksi elämä, josta pitäisi saada tehtyä mahdollisimman tyydyttävä. Ja onhan se iso puute, jos toivoo omaa lasta ja sitä ei voi saada. Ei saisi koskaan kokea raskautta ja sitä mieletöntä tunnetta, kun on saanut lapsen synnytettyä. Jäisi kokematta äitiyden ihanuus; oman lapsen halit ja hymyt. Sehän olisi ihan järkkyä. Itse en sellaista kohtaloa hyväksyisi, vaan tekisin mitä vain saadakseni elämäni täydeksi.

Se on helppoa sanoa, että kaikkien ei vaan kuulu lisääntyä ja se pitäisi hyväksyä. Keksi vaikka joku harrastus ja niin unohtuu perheen perustaminen. Ja jos tekee mieli karkkia, niin syö porkkana.
 
  • Tykkää
Reactions: aspartaami
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi:
Oletko koskaan miettinyt, että joku toinen lapsettomuudesta ennen kärsinyt ja nyt koliikkivauvan kanssa sinnitelevä vanhempi voi saada tuosta aikamoisia paineita?

Ei sillä, ettetkö saisi sanoa noin, mutta mielenkiinnosta? Vähemmistöön kuuluva aina puhuu myös vähemmistönsä suulla, valitettavasti.
Click to expand...

Itselle ensi kuussa hoidoilla alkunsa saanut esikoinen, ja mua ainakin mietityttää, hirvittää, pelottaa jne. ihan yhtä lailla kun luulen kenen tahansa helposti tai vahingossa lapsen saaneen olleen jännittynyt ennen ekan lapsen syntymää. Miten jaksaa, onko lapsi "helppo" vai vähän hankalampi koliikkeineen yms... En mitenkään koe, että musta tulis supermamma, enkä sellaseks missään nimessä halua, mielelläni olisin sama oma itseni heikkouksine ja vahvuuksineni, kuin ennenkin :) Ainoo mitä oon miettiny, et lellinkö mä lapseni piloille, kun sen vihdoin saan! :D :D (Nimim. kaapit pursuaa ihania pieniä vaatteita ja tavaroita jo paaaaljon ennen ku toinen on ees syntyny! ;) )
 
Minä hyväksyn lapsettomuushoidot vain osittain. Kevyet mallit, joissa vain pistellään poskeen hormoneja, on minusta ihan ok, mutta sen pitemmälle menevät eivät ole. Jos ruvetaan sen isompiin juttuihin, on minusta ylitetty se raja, paljonko ihmisen on sopivaa puuttua asioihin.

Lapsettomuudesta en ole itse kärsinyt (siis sellaisesta, johon hoidot olisivat auttaneet), mutta en usko, että mieleni olisi muuttunut, vaikka olisin lapsettomuuden tuskan joutunut kokemaankin.

Korostan vielä lopuksi, että en siis hyväksyisi lapsettomuushoitoja itselleni. Muitten valintoihin ja päätöksiin en sekaannu, enkä ketään tuomitse. Minulle on riittävästi siinä, kun yritän itse pystyä elämään niin, että voin valintani hyväksyä. Aikani ja energiani eivät riitä siihen, että ruotisin toistenkin valintoja.
 
Kerran luin jotakin ketjua jossa muutamat olivat sitä mieltä, että lapsettomuudesta kärsivät eivät ole edes tarkoitettu äideiksi. Sitten siellä mentiin siihen, että kun nämä lapsettomuushoidot tuottavat niin paljon kuluja yhteiskunnallekin. Sen jälkeen tuli mielipide "miksette te lapsettomat voisi adoptoida?"
Hei haloo, ensin porukka on sitä mieltä ettei lapsettomat ihmiset ole tarkoitettu vanhemmiksi ja sitten kuitenkin ehdotetaan adoptiota kun puhutaan itsensä pussiin paasatessa sekä eettisistä näkökulmista että taloudellisista, joissa mentiin pahasti metsään... Mun mielestä siis nää keskustelut ei johda mihinkään, voiko kukaan leikkiä edes sillä tasolla Jumalaa, että lausuu tästä jonkun mielipiteen? Ilmeisesti voi, mutta minä en tee niin.
Lapsettomuushoitoja on tarjolla ja that's it.
 
[QUOTE="...";24716399]Kerran luin jotakin ketjua jossa muutamat olivat sitä mieltä, että lapsettomuudesta kärsivät eivät ole edes tarkoitettu äideiksi. Sitten siellä mentiin siihen, että kun nämä lapsettomuushoidot tuottavat niin paljon kuluja yhteiskunnallekin. Sen jälkeen tuli mielipide "miksette te lapsettomat voisi adoptoida?"
Hei haloo, ensin porukka on sitä mieltä ettei lapsettomat ihmiset ole tarkoitettu vanhemmiksi ja sitten kuitenkin ehdotetaan adoptiota kun puhutaan itsensä pussiin paasatessa sekä eettisistä näkökulmista että taloudellisista, joissa mentiin pahasti metsään... Mun mielestä siis nää keskustelut ei johda mihinkään, voiko kukaan leikkiä edes sillä tasolla Jumalaa, että lausuu tästä jonkun mielipiteen? Ilmeisesti voi, mutta minä en tee niin.
Lapsettomuushoitoja on tarjolla ja that's it.[/QUOTE]

Minusta sellaisen laukojan tulisi miettiä, miksi itse on sitten hankkinut lapsia?! Yhteiskunnan varoja lapset vievät joka tapauksessa. Kaiken lisäksi epäeettistä ja epäekologista on esim. käyttää lapsella vaippoja. Niin ja mikseivät kaikki sitten voisi adoptoida? :D
Tästä saisi pitkän viestin, jos alkaisin luetella kaikkia perusteita olla ylipäänsä hankkimatta lapsia millään menetelmällä. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja aspartaami:
Mitäs mieltä?

Ihan ekana ei oo tarkoitus loukata ketään :heart:

Haluaisin tietää mitä mieltä ihmiset ovat, onko oikein puuttua ns luonnon omaan kulkuun ja kuinka pitkälle?
Click to expand...

Kyllähän keinotekoisesti muutenkin puututaan "luonnon omaan kulkuun". On syöpähoitoja, allergialääkkeitä ja vaikka mitä keinoja pidentää keinotekoisesti ihmisten elinikää, vaikka periaatteessa luonto olisi tarkoittanut heidät kuolemaan.
 
[QUOTE="vieras";24721610]Aiotko itse kieltäytyä syöpähoidoista jos sairastut?[/QUOTE]

No en tietenkään. Vastasin vain kysymykseen, onko oikein puuttua luonnon omaan kiertokulkuun lapsettomuushoidoilla ja laitoin nuo syöpähoidot vastaavaksi esimerkiksi. Mun mielestä lapsettomuushoidot ja syöpähoidot voi aika hyvin rinnastaa. Luonnottomia, mutta joillekin tosi tarpeellisia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja aspartaami:
Tätä just tarkoitin, ensimmäinen lause kertoo jo paljon. Saan mielikuvan, että olisit parempi vanhempi kuin vahingossa lapsensa saanut, jaksat paremmin pyörittää arkea ja et koskaan väsy, ei kai olekaan lupaa väsyä kun on niin tekemällä lapsi tehty?

Tämä mielikuva on ainoa mikä mua tällä hetkellä esim omien munasolujen luvuttamisessa epäillyttää.

Pelottaa että tämmöiset vanhemmat ovat ns suervanhempia kunnes pimahtavat.

Nyt joku vetää herneet nenään, mutta mun mielestä tästäkin asiasta voisi puhua objektiivisesti ja asiallisesti.

Jokaisen vanhemman tulisi pohtia omia heikkouksia ja vahvuuksia, omaa elämäänsä ja sen vaikutusta lapsiinsa. Onhan se sanomattakin selvää, että lapsettomuushoidot vaikuttaa ihmisiin, olisi siis myös silloin syytä pohtia mitkä on ne negatiiviset vaikutukset omaan vanhemmuuteen.
Click to expand...

En väitä tai luule olevani parempi vanhempi kuin luomusti (ja vaikka vahingossa) raskaaksi tulleet. Omalla kohdallani lapsettomuus antoi aikaa todella pohtia asioita ja valmistautua äitiyteen; ei ollut ns. mitään kesken kun lopulta raskaaksi tulin.

Hyviä ja huonompia vanhempia löytyy joka porukasta, se on selvä. Mutta jos otetaan satunnainen otanta vaikka sadasta vahinkoraskaudesta ja sadasta hoidoilla alkuunsaatetusta raskaudesta, niin uskon että keskimäärin jaksavampaa porukkaa sieltä lapsettomuudesta kärsineiden joukosta löytyy. Äh, en oikein nyt löydä sanoja sille, mitä yritän sanoa. Toivottavasti kukaan ei loukkaantunut tästä, ei ole tarkoitus.

Toki on olemassa tuo vaara, että kun pitkään lapsettomuudesta kärsinyt pari saa lapsen, odotukset ja unelmat ovat epärealistisia ja aiheuttavat ahdistusta, riittämättömyyden tunnetta, masennusta jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi:
Oletko koskaan miettinyt, että joku toinen lapsettomuudesta ennen kärsinyt ja nyt koliikkivauvan kanssa sinnitelevä vanhempi voi saada tuosta aikamoisia paineita?

Ei sillä, ettetkö saisi sanoa noin, mutta mielenkiinnosta? Vähemmistöön kuuluva aina puhuu myös vähemmistönsä suulla, valitettavasti.
Click to expand...

Olen toki miettinyt ja tiedostan varsin hyvin, että me olimme onnekkaita myös siinä mielessä että lapsella ei ollut koliikkia ja hän on muutenkin tuollainen hyväntuulinen, suht hyvin nukkuva, helppo lapsi. Aivan taatusti olisi ollut erilaiset tunnelmat koliikkivauvan kanssa! Ehkä sitä jaksamisen tunnetta on korostanut se, että pessimistinä varauduin etukäteen kaikkeen mahdolliseen hankaluuteen. Mietin koliikkia, allergioita, sairauksia ym ym. Ehkä se, kun pelkäsin etukäteen raskasta vauva-aikaa, vaikutti siihen että kaikki on tuntunut niin helpolta.

Eli käänteisenä vähän sama ilmiö kuin se, että lapsen synnyttyä petytään ruusunpunaisiin unelmiin.
 
Ei lapsettomuushoidoissa ole mitään eetttisesti hämärää. Luonnon toimintaan puututaan niin usein ja monilla tavoin ettei sitä arjessa edes huomaa.

Minun molemmat lapsenlapset ovat syntyneet hoidon avulla. Luonnolle oli sattunut virhe äitiä muotoillessa. Se seurauksena raskauteen tarvittavien hormonien tuotanto oli jäänyt liian pieneksi. Tämän vajeen korvaaminen ei ollut eettinen ongelma, eikä hoito huonontanut äitiyttä.
 
[QUOTE="...";24727169]Raamatun mukaan kyllä ovat. Lapsettomuus ei ole sairaus, joten sitä ei voi verrata sairauksien hoitoon.[/QUOTE]

ovat siis eettisesti väärin. luin aloituksen huolettomasti. jumalan luomistyöhön ei tulisi tällä tavalla puuttua. lapsettomuuteenkin on aina joku syy. tutkimattomat ovat herran tiet:)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa