Onko lapsi ihan normaali jos se jää minne vaan hoitoon eikä koskaan ikävöi vanhempiaan?

[uhhuh]

Meillä yks kaveri on jo päässy mummoksi asti ja sillä on muutaman vuoden vanha lapsenlapsi. lapsen vanhemmat on parikymppisiä ja lapsi on syntymästä asti ollu tosi paljon mummollaan ja muualla hoidossa. Olikohan pariviikkoinen kun eka kerran oli viikonloppukylässä. lapsi on mummollaan yleensä pari yötä viikossa (sen lisäksi että on 5 päivänä viikossa 10 tunnin hoitopäivän tarhassa) ja nyt kesällä se on ollu kaverilla hoidossa vajaa 2 viikkoa ja nyt menee toiselle mummolleen Suomen toiselle puolen NELJÄKSI viikoksi. Vanhemmat sillä aikaa kiertää kaikki rokkijuhlat ja mitä nyt kesällä on tarjolla. kaveri tästä eilen vaan kertoili ja oli hirveän ylpeä että hänen lapsenlapsi jää kuulemma ihan mihin vaan hoitoon miten pitkäksi aikaa vaan eikä sillä oo ikinä vanhempiaan ollu ikävä. Mun mielestä lapsessa on jotain vikaa jos se on viikkokaupalla vanhemmistaan erossa eikä muka ikävöi yhtään :O

En oo nyt sanomassa ettei lapset koskaan sais olla missään hoidossa mutta mun mielestä kohtuus tässäkin. Jos vanhemmilla on kesäloma menossa ja lapset on sen ajan mummoloissa tai muualla ja arkena päivisin 10h hoidossa ja melkein joka viikonloppu viedään pe mummolaan ja haetaan su niin kysyn vaan että missä välissä ne vanhemmat sen lapsen kanssa on? Juu eikä oo provo vaan oikeesti meillä on tällänen tuttava ja ihmettelen suuresti, en sitä, että lapsi on hoidossa mummollaan vaan sitä hoidossa olon määrää.

 

["mä"]

Eipä ole lapsi varmaan ehtinyt kauheesti kiintyä vanhempiinsa tai edes olla heidän kanssaan.
Tottunut siihen että ihmiset vaihtuu ympärillä kokoajan Varmaan tossa 5v jälkeen alkaa jo tuntua käytöksessä murkkuiässä viimeistään vanhemmat kokee sen .

 

["vieras"]

Lapset on sopeutuvaisia.

 

["vieras"]

Varmaan sopeutunut mummolaan kuten erolapsetkin sopeutuvat kahteen kotiin. Lapsi tuskin kokee olevansa erityisesti hoidossa.

 

["tyttö ja poika"]

Meillä ei tyttö ole KOSKAAN ikävöinyt, jää mielellään "minne vaan" hoitoon. Poika taas on kauhea vierastamaan, ei suostu sylistä poistumaan edes jos meillä on vaikka minun tai mieheni vanhemmat kylässä, näkee heitä ehkä joka kolmas viikko jne.. Ujo ja arka luonteeltaan, tyttö taas sosiaalinen ja puhelias. Ja ei kyllä johdu liiallisesta hoidossa olosta, yökylässä on 3v aikana ollut 3 kertaa, ensimmäisen kerran reilu 1v.. Muutaman tunnin hoidossa oloja ehkä max 10 koko 3v aikana+ 2x viikossa kerho.

 

[Mummeliisa]

Sanoisin että todennäköisimmin kyseessä terve, onnellinen lapsi jolla poikkeuksellisen hyvä perusturvallisuus eli on saanut tutustua moniin rakastaviin, hyväntahtoisiin aikuisiin ja oletusarvoisesti uskoo maailman kohtelevan itseään hyvin.
Toki vaatii tietynlaista persoonallisuuttakin.
Ihan kaikki turvallisestikaan kasvaneet lapset eivät tuohon pysty.

 

[neil]

Ei ole normaalia. Todella äärettömän surullista.

 

["shihtzu"]

mun molemmat lapset eivät ole juurikaan vierastaneet ja isompi jää mielellään hoitoon, vilkuttaa vaan mulle hei hei ja menee. Jos isompi suuttuu mulle, niin ilmoittaa heti, että haluaa kotiin punaisella autolla, elikkä isäni autolla vanhempieni luo
Tosin sitten kun tulee kotiin, niin tulee mielellään ja ihan selvästi on ikävä vähän ollut, vaikka ei sitä hoidossa mitenkään näytä.
Nytkin poitsu oli 2 päivää tätini ja hänen miehensä luona mökillä ja hyvin oli mennyt.

Pienempi 8kk ei vielä ole ollut yökylässä, mutta vielä ei ole oikeastaan ketään vierastanut ja ne muutamat kerrat kun on ollut muutaman tunnin hoidossa jomman kumman isovanhemman luona, niin hyvin on mennyt.

Meillä tuohon varmaan vaikuttaa se, että ollaan paljon tekemisissä noiden ihmisten kanssa, ja lapset pitähät heitä osana perhettä, siinä missä minäkin.