onko lapsia jotka ei ole sopeutunu millään hoitoon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja caro
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
C

caro

Vieras
kun meidän todella arka lapsi on aloittamassa hoidon ensi kuussa ja kaikki vaan sanoo että kyllä se sinne soputuu ja viihtyy siellä.. entä jos niin ei käykkään?
 
Minulla oli eräs hoitopoika, joka ei vaan sopeutunu, oli todella arka ja itki vaan puoli vuotta vaikka kuinka yritti tehdä kaikkensa. Ei annettu periks, minä kävin pojan kotona ja vietin aikaa hänen kanssaan vapaa-ajallakin, tutustui muihin lapsiin ja yritettiin vaikka mitä.... mutta ei. Pelkäsi hirmusesti kun äiti/isä lähti pois. Jäi sitten kotihoitoon kasvamaan, ei ole vieläkään hoidossa, ikää kohta 4v. Niin ja oon siis pph..
 
joo tätä minäkin pelkään... mitenhän meidän käy... lapsi kyllä jää mummolleen hoitoon pariksi tunniksi sillon tällön, itkemään jää mutta yleensä leikkii tyytyväisenä kun tullaan takasin..
 
Minunkaan lapsi ei ole vielä ollut kodin ulkopuolella hoidossa (paitsi mummolassa). On arka ja ujo, hyvin harkitsevainen ja hieman vetääntyvä vieraampien ihmisten seurassa.

Yritellään aloitella hoitoa pph.lla tai päiväkodissa kun täyttää 3v. Meillä on "varasuunnitelma" jos menee tosi hankalaksi (mies jäisi kotiin) ja yritettäisiin vaikka ½v päästä uudestaan. Huolestuttaa jo nyt hirveästi miten käy!
 
Alkuperäinen kirjoittaja r:
Minunkaan lapsi ei ole vielä ollut kodin ulkopuolella hoidossa (paitsi mummolassa). On arka ja ujo, hyvin harkitsevainen ja hieman vetääntyvä vieraampien ihmisten seurassa.

Yritellään aloitella hoitoa pph.lla tai päiväkodissa kun täyttää 3v. Meillä on "varasuunnitelma" jos menee tosi hankalaksi (mies jäisi kotiin) ja yritettäisiin vaikka ½v päästä uudestaan. Huolestuttaa jo nyt hirveästi miten käy!

Kutakuinkin saman luontoinen oli poikani aloittaessaan pph.lla viisi vuotiaana, kolme vuotiaan sisaruksen kanssa. Pph.lla aloittivat ja nyt syksyllä eskarin alkaessa kumpikin siirtyvät päiväkotiin.
Meillä jännityksestä huolimatta hoito sujui alusta asti hyvin ja poika nyt huomattavasti reippaampi :)


 
Itse olen miettinyt että on tosi rankkaa pienen ihmisen vain "karaistua" ja sopeutua tiettyyn, ulkomaailman asettamaan tahtiin vaikka lapsi ei itse vielä olisi valmis. Jos on ujo 2v niin voikohan siitä vielä rohkaistua vai onko "perusluonne" jo nähtävillä?

Työelämä vaatii osallistumista ja palkkaa on hyvä saada...Toivon että kaikki sujuu teillä hyvin.
 
kotona ei ole ujo ollenkaan, oikeastaan todella villi, samoin kavereiden kanssa leikkii äänekkäästi ja kovaa kun vauhtiin pääsee... mutta luulen että jos nyt lykkään hoitoon vientiä esim. vuodella niin onko se sitten entistä vaikeampaa?
 
minulla poika kohta 5. Aloitti päiväkodin vajaa 2- vuotiaana. Takertumista ja itkua on edelleen ajoittain. Joskus harvoin on (hoitajien mukaan) odottanut ikkunassa lähes kokoajan. Mutta yleisesti itkut ja kynsillä takertuminen tulee aamuisin kun vien ja kun haen iloisesti lähtee kotiin. Mutta päiväkodissa on leikkinyt iloisesti muiden kanssa. ALkuun lapset yleensä itkee joka tapauksessa. Meidän tapauksessa toki vaikuttaa sekin, että meillä ei juuri ole läheisiä ihmisiä. Eli lapsi on luonut kiintosuhteen vain minuun :/
 
Olen tehnyt tätä pph:n työtä 14 vuotta ja kertaakaan ei ole tullut sellaista lasta vastaan joka ei olisi tottunut olemaan hoidossa. Jollain totutteluun pikku itkuineen menee viikko, joillakin 2. Jos lapsi on vain silloin tällöin hoidossa voi alku ollakin hankalampaa ja voi mennä kuukausikin totutteluun. Mutta kaikkein tärkeintä näissä alkuhankaluuksissa on se, ettei äiti näytä omaa epävarmuuttaan ja pelkoaan. Sen lapsi vaistoaa ja vaikeudet moninkertaistuu. Reippaasti vaan lapsi hoitoon aamulla, hei heit ja äiti tai isä ovesta ulos. Jos jäät pitkittämään erotilannetta, on helvetti valmis.
 
kiitos sinulle pph. toivon todella että meidänkin poika tottuisi hoidossa oloon. hoito on jokapäiväistä ja aion kyllä olla lapselle vaan rohkaiseva, epävarmuuttani en aio näyttää.
onko sinulla ollut hoidossa todella arkoja lapsia? kuinka hyvin ovat sopeutuneet?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
kotona ei ole ujo ollenkaan, oikeastaan todella villi, samoin kavereiden kanssa leikkii äänekkäästi ja kovaa kun vauhtiin pääsee... mutta luulen että jos nyt lykkään hoitoon vientiä esim. vuodella niin onko se sitten entistä vaikeampaa?

Kotona on meidänkin taapero rasavilli. Muden lasten kanssa ei ryhdy leikkiin, leikkii omiaan pienen matkan päässä. Me ei juuri tunneta muita lapsiperheitä, avoimessa päiväkodissa käydään.

Saattaa hyvinkin vaikeutua kun aikaa kuluu...jälkeenpäin ajatellen meillä olisi ollut helpoin kausi hieman reilu 1veenä.
 
sama juttu täällä, päälle 1 vuotiaana olisi ollu helpointa, sillon sentään suostui muidenkin syliin. nyt alkaa heti:äiti äiti rankutus kun joku lässyttää ja yrittää halata.. no jospa se tästä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
kiitos sinulle pph. toivon todella että meidänkin poika tottuisi hoidossa oloon. hoito on jokapäiväistä ja aion kyllä olla lapselle vaan rohkaiseva, epävarmuuttani en aio näyttää.
onko sinulla ollut hoidossa todella arkoja lapsia? kuinka hyvin ovat sopeutuneet?


Mulla on ollut hoidossa todella arkoja lapsia muutama, yksi oli joutunut lopettamaan päiväkotihoidon kun oli alkanut oireilemaan niin kovasti ja kyseessä arkuus ja vieras paikka, sopeutumattomuus. Vanhemmat olivat epäilevällä mielellä kun lapsi aloitti tässä mulla mutta meillä lähti alusta asti menemään hyvin ja lapsi reipastui ihan silmissä. Ehkä yksi syy lapsen helpompaan tottumiseen olikin pieni lapsiryhmä ja mun tapa lähestyä arkaa lasta: en tuppautunut väkisin vaan annoin lapsen itse ottaa kontaktia ja niin ottikin heti ekana päivänä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja r:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kotona on meidänkin taapero rasavilli. Muden lasten kanssa ei ryhdy leikkiin, leikkii omiaan pienen matkan päässä. Me ei juuri tunneta muita lapsiperheitä, avoimessa päiväkodissa käydään.

Tähän pakko kommentoida, että eihän tollaset alle 3 v useinkaan leiki yhdessä, vaan just omia leikkejään vaikka samassa tilassa onkin. Meillä tyttö on ollut 1-vuotiaasta asti päiväkodissa, sopeutui täysin heti, ei siis koskaan itkenyt perääni ja oli tosi iloinen. Siitä huolimatta on alkanut vasta pari kuukautta sitten HIEMAN (siis edelleen vain vähän) leikkiä muiden lasten kanssa, nyt hän on 2 v 10 kk. En siis vetäisi mitään arkuusjohtopäätöksiä tuollaisesta, meidän tyttö ei ole arka. :)
 

Yhteistyössä